Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kasvitaudit ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
487
Kasvitiede
488
sieni pahkoja, joista aikoinaan kasvaa varrellisia
itiömaljoju. Muumiomarjoja synnyttää S. Padi
tuomessa tappaen keväällä tuomen nuoret
kasvaimet; v 1 i iipariæ pihlajassa; S. urnula
muodostaa puolukasta ja S. baccarum mustikasta
muumion. Isäntäkasveja vaihtava on S. Ledi
suopursulla ja juolukalla. S. Trifoliorum k. A p i-
I a s m ii t ä. Härkä jyvän synnyttää Claviceps
purpurea vilja- ja muihin heinälajeihin (ks.
II ä r k ii j y v ä). Venfuria-lajit (ks.
Hedelmä-rupii synnyttävät tummia homelaikkuja
hedelmien pinnalle. Hyötymansikoissa erittäin
tavallinen Mycosphærella Fragariæ synnyttää lehtiin
tummanpunaisia laikkuja, joiden keskus usein on
valkoinen. Laikkujen alapuolella esiintyy paljain
silmin tuskin huomattava homemainen
kuroma-muoto (Kamularia). Sienten talvehtimisaste
(itiö-pullot i kehittyy vasta kuolleilla lehdillä.
Taudin leviämistä ehkäistään laikullisten lehtien
poistamisella ja hävittämisellä. Xectria
cinna-barina ou tavallisin kaikista lehtipuilla
esiintyvistä sienistä. Sen kauniinpunaiset
kuromapah-kat (Tubcrcularia vulgaris) esiintyvät kaikilla
meillä kasvavilla ja viljellyillä lehtipuilla ja
pensailla ja ne ovat paraiten huomattavissa kosteina
vuodenaikoina. Pienissä ryhmissä esiintyvät
itiö-pullot ovat tummanpunaiset. Sieni erottaa
itsestään myrkyllistä ainetta, joka nopeasti tappaa
kokonaisia oksia. Vasta kuolleiden oksien
pinnalle voi sieni kehittää lisääntymiselimiään.
Saastutus tapahtuu kuoressa löytyvien pienten,
usein hyönteisten aiheuttamien haavojen kautta.
Lophodcrviium- ja H ypndermclla-lnjit aiheuttavat
havupuissa karistetautia. Khytisma-l&jit
muodostavat pajujen ja vaahteran lehtien pinnalle
kiiltäviä kiinteitä mustia täpliä. — Kääpä-lajeista
esiintyy Polyporus fomentarius yleisenä
koivulla sekä P. igniarius haavalla. Trametes
Piui, männyn kääpä, on vahingollisin männyssä
elävistä käävistä. Sen lahottamassa puussa
huomaa selviä, lumivalkoisia selluloosalaikkuja. jotka
lopuksi kehittyvät onteloiksi. Kuusessa
esiintyvän m aa n nouseman aiheuttaa
Ileterobasi-dion annosus. Sen turmelema kuusipuu on aluksi
valkolaikkuista ja laikkujen keskellä on
tavallisesti tummempi, sienirihmojen muodostama
keskus. Myöhemmin muuttuu puun sisäosa melkein
mustaksi, palaneen näköiseksi ja murenee vihdoin
maankaltaiseksi jauheeksi, ks. värillistä
kuvaliitettä Kasvitaudit I ja II. [P. Sorauer,
..Handbuch der Pflanzenkrankheiten I-III"; C. v.
Tubeuf, »Pflanzenkrankheiten durch kryptogame
Parasiten verursacht; E. Rostrup,
„Plantepato-logi"; J. Eriksson, „Landtbruksväxternas
svamp-sjukdomar"; P. Sorauerin toimittama
aikakauskirja »Zeitschrift fiir Pflanzenkrankheiten"
(v:sta 1801).1 J. I. L.
Kasvitiede 1. botaniikka, kasveja
käsittelevä tiede. Kasvitiede jakaantuu useaan
haaraan. Kasvimorfologia, kasvien
muoto-oppi, käsittää laajimmassa merkityksessään sekä
opin kasvien ulkoelimistä, o r g a n o 1 o g i a.n,
että opin niiden sisärakenteesta, anatomian.
Usein kumminkin kasvimorfologialla
tarkoitetaan ainoastaan edellistä, siis oppia ulkonaisten
kasvielinten muodosta, keskinäisestä asennosta ja
kehityksestä; sitä suuntaa, joka tutkii ulko-olojen
vaikutusta kasvien elinten muotoon, on erityisesti
ruvettu nimittämään organografiaksi.
Kasvianatomia käsittelee kasvin kudoksien ja
solujen rakennetta ja kehitystä, sen erikoishaara
on cytologia, joka tutkii solun hienompaa
rakennetta. Fysiologinen kasvianatomia
tarkastaa kudosten rakennetta niiden tehtävän
yhteydessä. Kasvifysiologia tutkii kasvien
elonilmiöitä koettaen saada selville ne lait, jotka
näitä määräävät. Kasvibiologia tarkastaa
kasveja niiden luonnollisten elinehtojen
yhteydessä, selvitellen, mitenkä kasvit ovat
järjestäneet elämänsä, missä suhteissa ne ovat toisiinsa
ja eläimiin j. n. e., sekä millä tavoin ulko-olot
niihin vaikuttavat. Kasviekologia nimitystä
käytetään joko merkitsemään samaa kuin
kasvibiologia, taikka sillä tarkoitetaan erikoisesti
ulko-olojen, lämpö- ja kosteussuhteitten j. n. e.
vaikutusta kasviin. (Biologia nimitystä käytetään
myös paljoa laajemmassa merkityksessä, ks. B i
o-1 o g i a.) Kasvisystematiikka
tarkastaa eri kasvimuotojen välisiä yhtäläisyyksiä ja
eroavaisuuksia sekä ryhmittää kasvit
järjestelmään. Sitä nimitetään joskus erityiskasviopiksi,
koska se selvittää erityisiä kasvimuotoja,
vastakohtana aikaisemmin mainituille kasvitieteen
haaroille, joita taas yhteisesti nimitetään yleiseksi
kasvitieteeksi, koskapa ne käsittelevät
yleisempää luonnetta olevia seikkoja kasvikunnassa.
Kasvimaantiede tutkii kasvien levenemistä
maan pinnalla, tämän syitä ja lakeja. Floristinen
kasvimaantiede tarkastaa eri kasvilajien
levenemistä, jakaa maan pinnan alueisiin sen mukaan,
mitä kasvilajeja missäkin paikoin kasvaa ja
tutkii näiden kasvistollisten alueiden historiallista
kehitystä. Ekologinen kasvimaantiede koettaa
selvittää missä yhteydessä maan pinnan eri
paikkojen kasvimuodot ovat näissä paikoissa
vallitse-vain ulkoehtojen kanssa.
Kasvipaleontolo-gian tutkiinusesineinä ovat muinaisaikojen
kasvikunnasta säilyneet kivettyneet tähteet. —
Nyt mainitut k:n haarat kuuluvat puhtaaseen
k:een, jonka tarkoitusperä on pelkästään
tieteellinen. Sovellettu kasvitiede koettaa tehdä
kasvitieteen tulokset hyötyä tuottaviksi,
sovelluttaen niitä esim. lääketieteeseen (farmakognosia),
maanviljelykseen, metsän- ja puutarhanhoitoon
(kasvitaudit, kasvijalostus y. m.).
Historia. Ensimäisen tunnetun
kasviopil-lisen teoksen kirjoittaja on Aristoteles,
hänen teoksestaan ei kumminkaan ole meille
säilynyt juuri mitään, enemmän on jäljellä
hänen oppilaansa Theophrastoksen
kasvi-opillisista kirjoituksista. Tärkein teos
roomalais-a jalta, jolloin käytännölliset näkökohdat —
maan-viljelykselliset ja myös lääketieteelliset — olivat
määräävinä, on kreikkalaissyntyisen
Diosko-r i d e e n „De materia medica". Keskiajalla k. ei
edistynyt, selitettiin vain Theophrastoksen ja
Dioskorideen teoksia, joita pidettiin täydellisinä.
Ainoa, joka esitti joitakin itsenäisiä havaintoja,
oli Albert us Magnus. Uudempi k. syntyi
uskonpuhdistuksen ajalla; sen perustajat olivat
kaikki saksalaisia protestantteja; heistä
mainittakoon Brunfels, Bock 1. Tragus ja
Fuchs(ius), jotka tarkasti kuvasivat ja
selittivät suuren joukon oman maansa kasveja.
Näiden jälkiä seurasi suuri joukko tutkijoita,
huomattavin näistä on B a u h i n u s, jonka suuri
ko-koelmateos „Pinax theatri botanici" (1623)
päät-| tää tämän kasvienkuvaamis- (n. s. Kräuterbuch-)
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
