- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
489-490

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kasvitieteellinen laitos ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

489

Kasvitieteellinen laitos

490

aikakauden. Näiltä ajoin k:n eri haarat
kehittyvät toisistaan riippumatta. Aikaisemmista
syste-muatikoista mainittakoon C a; s a 1 p i n o,
tieteellisen kasvisystematiikan perustaja, Ray
(Ra-j u s) ja T o u r n e f o r t. Vasta Kaarle v.
Linné (1707-78) loi kasvi järjestelmään täyttä
järjestystä ja selvyyttä. Hän oli ensimäinen. joka
teki selvän eron teennäisen ja luonnollisen
järjestelmän välillä, sommitteli tunnetun
siitinjärjestel-mänsä käytännöllisen tarpeen varalle täysin
tietoisena sen teennäisyydestä, jättäen luonnollisen
järjestelmän selvittämisen myöhempien
kasvin-tutkijain tehtäväksi. Linné myös otti käytäntöön
eliöitten nimittämisen kahdella nimellä, joista
ensimäinen ilmaisee suvun, jälkimäinen lajin.
Luonnollisen järjestelmän esitti ensi kerran
kokonaisena de Jussieu (1789). Tätä järjestelmää
ovat sittemmin kehittäneet A. P.De C a n d o 11 e,
Elias Fries, Agardh, Hooker,
End-licher, Eichler, Engler, Wettstein.
Erittäin tärkeitä systematiikalle olivat
Hof-m e i s t e r i n vertailevat tutkimukset, jotka
loivat sillan korkeampain kryptogamien ja
fanero-gamien välille. Alempain kryptogamien tutkijoista
mainittakoon Nägeli, Cohn, veljekset T
u-lasne, Thuret, Pringsheim, de Bary,
B r e f e 1 d. — Kasvimorfologian kehittäjiä olivat
1800-luvulla Bravais, Schimper, Braun,
A. P. D e C a n d o 1 1 e, uutta suuntaa, joka tutkii
kasvien elinten ja ulko-olojen vuorosuhteita,
edustaa varsinkin Goebel. — Tieteellinen
kasvi-anatomia sai alkunsa 1600-luvun loppupuoliskolla,
jolloin mikroskooppi oli kehitetty tällaisiin
tutkimuksiin kelpaavaksi. Kasvianatomian perustajia
olivat M a 1 p i g h i ja Q r e w. Heidän jälkeensä,
Linnén aikakaudella, anatomian edistys oli
seisauksissa 1800-luvun alkupuolelle asti. Tämän
aikaisista anatomeista mainittakoon M i r b e 1,
M o 1 d e n h a w e r, v. M o h 1, tarkka huomion
tekijä ja nykyisen kasvianatomian perustaja, sekä
Schleiden, jonka „Handbuch der
wissenschaft-liclien Botanik" kauan aikaa oli yleisenä
käsikirjana. Nägeli tutki solumuodostusta sekä
protoplasmaa ja aloitti kehitystä tutkivan
suunnan ; hänen jälkiään noudattaneista ovat
tärkeimmät Hofmeister, Hanstein ja de Bary.
Schwendener toi kasvianatomiaan uusia
näkökohtia ryhtymällä tutkimaan kudosten
rakennetta niiden toiminnan yhteydessä. Hänen
aloittamansa suunnan, fysiologisen
kasvianatomian tärkein edustaja on nykyään
Haber-I a n d t. Viime aikoina on solun ja varsinkin
solutuman, etenkin jälkimäisen
jakautumisilmiöit-ten, tutkiminen käynyt tärkeäksi, johtajana
on tällä alalla Strassburger. —
Kasvifysiologiankin perustajina voidaan pitää M a 1 p i
g-h i’ a ja G r e w’ t a 1600-luvun loppupuolella.
Samoihin aikoihin Camerarius keksi kasvien
sukupuolisuuden. Ne, jotka 1700-luvulla ja
1800-luvun alkupuolella — systematiikan aikakaudella
— tutkivat kasvien ravinnon ottoa ja
ainevaih-toa, olivat varsinaiselta alaltaan kemistejä; heistä
mainittakoon Ingen-Houss, kasvien
hengityksen keksijä, Saussure, varsinkin Liebig,
sekä Boussingault. Sachs, ollen
varsinainen kasvitieteilijä, teki omain tutkimustensa
ohella näiden tulokset kasvientutkijoille
tunnetuiksi" ja vaikutti hedelmöittävästi kaikilla
kasvifysiologian aloilla. — Kasvifysiologian fysikaali-

sen puolen aikaisempia edustajia ovat H a 1 e s,
joka tutki varsinkin nesteiden kulkua, K n i g h t,
joka teki käänteentekeviä kokeita painovoiman
vaikutuksesta kasveihin, ja Dutrochet,
endos-moosin keksijä. Uutta aikakautta on tälläkin alalla
1800-luvun loppupuoli, jolloin, paitsi Sachsia.
varsinkin viimeisinä vuosikymmeninä Pfeffer
on johtanut kasvifysiologian tutkimista,
kehittäen etenkin ärsytysfysiologiaa. —
Kukkabiologian alalla jo Sprenge] 1700-luvun
keskivaiheilla teki erittäin tärkeitä havaintoja, mutta
ne jäivät huomaamatta, kunnes Darwin
havaitsi niiden arvon ja omilla tutkimuksillaan
sekä teorioillaan pani alkuun virkeän biologisen
tutkimussuunnan. Viimeksi kuluneena
vuosikymmenenä on periytymisilmiöitä, muuntelevaisuutta
ja hybridejä tutkittu erinomaisen vilkkaasti.
Mendelin ISOO-luvun keskivaiheilla tekemät
mutta vasta 1900 yleisesti tunnetuiksi tulleet
ristisiitoskokeet ovat osoittautuneet
käänteentekeviksi ja erittäin hedelmällisiksi.
Muuntelevaisuus-tutkimuksista on suurinta huomiota herättänyt
de Vriesin mutatsionioppi.

Kasvimaantieteen perustaja on A 1 e x. v. H u
m-b o 1 d t, joka Etelä-Ameriikassa laajalti
matkus-teltuaan julkaisi (1804) yleistä kasvimaantiedettä
käsittelevän teoksen. Hänen jälkiään
noudattaneista mainittakoon Wahlenberg, Schouw.
A 1 p h. de C a n d o 11 e, R. Brown, W. ja J.
Hooker, Grisebaeh, Drude ja Engler.
Uudempaa suuntaa, ekologista kasvimaantiedettä,
edustavat Schimper ja Warmin g. —
Kasvi-paleontologian alalla julkaisi perustavan teoksen
Brogniart (1828); sittemmin ovat varsinkin
ranskalaiset ja englantilaiset tutkijat
työskennelleet tällä alalla.

Suomessa Turun yliopistossa tämän
laitoksen alkuaikoina vallitsivat samat katsantotavat
kuin suurissa sivistysmaissa 100-200 vuotta
aikaisemmin. Ensimäinen kasvientutkija Turun yli
opistossa oli Ruotsissa syntynyt Elias T i 1
landz (k. 1693), joka julkaisi luettelon Turun
seudun villeistä ja viljellyistä kasveista. 1700
luvulla, „hyödyn aikakaudella", kiinnitettiin
huomio etupäässä hyödyllisten kasvien viljelemiseen,
ja luonnonhistorian opetus liitettiin 1747
perustettuun talousopin professorin virkaan. Toiselta
puolen oli Linnén vaikutus luonnollisesti hyvin
tuntuva. Huomattavin tämän ajan turkulaisista
luonnonhistorioitsijoista oli Pietari Kalm
ik. 1779), Linnén oppilas, joka teki laajan
tieteellisen matkan Pohjois-Ameriikkaan. 1800-luvun
alussa taloudellinen harrastus laimenee ja
luonnonhistorian ja talousopin professorinvirat
erotetaan toisistaan. V. 1821 perustettu »Societas
pro fauna et flora fennica" seura on johtanut
ja välittänyt Suomen kasviston (ja eläimistön)
tutkimista. V. 1852 perustettiin kasvitieteelle
erityinen professorinvirka, johon nimitettiin W. N
y-1 ander (k. 1899), huomattavin suomalainen
kasvitieteilijä, etupäässä jäkäläin tutkija. Hänen
muutettuaan ulkomaille tuli hänen sijalleen
ruotsalainen S. O. L i n d b e r g (k. 1889), etevä
sam-maltentuntija. K. H. H.

Kasvitieteellinen laitos. Kasvitiet. opetus
rajoittui Helsingin yliopistossa pitkät ajat
de-monstratsioneihin ja luentoihin kasvitieteellisessä
puutarhassa olevan professorin asunnon
yhteyteen v. 1842 rakennetussa luentosalissa. Kasvi-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:36 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/4/0269.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free