- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
501-502

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Katalonian kieli ja krijallisuus

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

501

Pyrénées orientales. Valencian ja Mallorcan
asukkaat eivät mielellään myönnä puhuvansa
»kataloniaa" ja heidän runoilijansa (esim.
Llo-rente) ovat kaikista k:laisista uskollisimmat
klassilliselle trubaduurikielelle (»llemosl"), joka K:n
kirjallisuuden keko edellisen jakson aikana oli
miltei yksinomaan vallalla K:n runoudessa (vrt.
alemp. Kirjallisuus). Kaikkia
maiuit-tuja nimityksiä käytetään vielä meidän
päivinämme, vaikka tosin laajin yhteisnimitys „la
lleng(u)a catalana" [la Ijcr/ga katala’na]
juurtumistaan juurtuu paikalliseenkin kielenkäyttöön.
Tähän vaikuttaa tietenkin se virkeä heimolienki,
jonka merkillisimpiä ilmauksia oli 1906
loistavasti vietetty „l:neu kansainvälinen k:n kielen
kongressi." K:n kieltä (laaj. merk.) puhuvien
kokonaisluvuksi ilmoitettiin kongressissa 3,899,066
(niistä Espanjassa 3,610,530, [Ranskassa n.
200.000]); tilasto ei sano kuinka moni näistä osaa
ainoastaan k:aa. Euroopan ulkopuolella on
katalonialaisia etenkin Kubassa ja Argentiinassa. —
K:n kirjakielen historia on merkillinen.
Sen kahta loistokautta erottaa lähes 2:n
vuosisadan historiaton väliaika (vrt. alemp.
Kirjallisuus), jolloin sivistyskielenä Kissakin oli
ylivoimainen „castellano" (= »espanja").
1640-lu-vulla noussut K:n kapina aiheutti vielä joukon
k:nkielisiä lentokirjasia: toiselle. 1714
tukahu-tetulle vapausliikkeelle oli k:n kielen asia jo
miltei tykkänään vieras. K:n tiedemiehet ja
isänmaanystävätkin kirjoittivat yksinomaan
espanjaa. kunnes k:n kieli jälleen nousi
alennustilastaan 1800-luvun alkupuoliskolla; vrt. alemp.
Kirjallisuus. Mieltäkiinnittävä on kysymys k:n
kielen nykyisestä asemasta sivistyskielenä, sen
suhteesta vallalla olleeseen espanjaan. Siinä
kohden vallitsee jyrkkä ero edistyneen idän ja
vanhoillisen lännen välillä. Lännessä k:n kieli on
talon-poikaiskieltä: ainoastaan espanjaa kirjoitetaan;
Barcelonan katalonialaisia sanomalehtiä ei osata
eikä tahdotakkaan lukea (niin esim. Lérida’n
vuori-seudussa). Idässä on kyllä vielä sielläkin espanja
virallisena ja opetuskielenä, mutta iäkkäämpikin
polvi käyttää k:n kieltä vuosi vuodelta enemmän,
ja nuoret osaavat espanjaa puutteellisesti.
Andorran pieni tasavalta Pyreneillä on toistaiseksi
ainoa valtio, jossa k:n kieli on virallisena kielenä.
— Kielihistoriallisesti k: n kieli on
vail-linaisemmin tutkittua kuin esim. espanjan tai
portugalin kirjakielet. Vanhimmat, tunnetut
muistomerkit ovat ll:nneltä vuosisadalta
(tiedonanto viita 1906). Verraten runsaat ainekset, m.
m. pari riimisanastoa keskiajalta, ovat vielä
julkaisematta, tutkimatta. — Vähän on tehty työtä
murretutkimuksenkin alalla, niinkuin
yleensä Pyreneitten niemimaalla. Iv:aan nähden
on kuitenkin viime vuosilta merkittävä loistavia
poikkeuksia, varsinkin kirjallisuusviitteenä
mainittu Schädel, »Pyrenäendialekte" sekä jotkut
kirjoitelmat yllämainitun kielikongressin
pöytäkirjoissa. — Kielelliseltä luonteeltaan k:n kieli
on ainakin yhtä lähellä Etelä-Ranskan kuin
Kastilian (»Espanjan") kielimuotoja; sanat ovat
..kuluneempia" kuin espanjan ja italian
kirjakielessä. K:n kielelle luonteenomaisimpia
piirteitä on korottomain vokaalien heikkoasteisuus. —
Kun ei yksikään nykyisistä kielenkäyttäjistä ole
saanut opetella kieltään koulussa, koska sen
seinien sisällä viime aikoihin asti on suvaittu ai

">(>2

noastaan virallista kieltä, vallitsee lukuisissa
katalonialaisissa painotuotteissa melkoinen
horjuvai-suus mitä oikeakielisyyteen ja
oikeinkirjoitukseen tulee. Vielä pahemmin on laita
yksityisem-män kielenkäytön alalla, esim. kirjeissä.

[Kielioppeja: Fabra (1891, 1898),
Foulclié-Del-bosc (1902; käytännöllinen). Kielihistoriaa:
Mo-rel-Fatio ja Saroihandy (Gröberin »Grundriss",
I). Fonetiikkaa: Schiidel(1908). Murretutkimusta:
Schädel. »Die katal. Pyrenäendialekte" (ilm.
parasfaikaa). »Primer Congrés internacional de
la 11. catal." (1908). Sanakirjoja: Bulbena y
To-sell (kat.-ransk.-esp., 1905), Levy (kat.-saks.,
tekeillä) .]

2. Kirjallisuus. Katalonian kirjallisuus
käsittää kaksi selvästi erotettavaa jaksoa, rajana
noin parin vuosisadan pituinen hedelmätön
väliaika. Edellinen jakso (1200-1600-luvut).
K:n kaikkein varhaisimmat kirjailijat olivat
trubaduureja, jotka tahtoivat käydä
provencelai-sista ja kuuluvat Provencen kirjallisuuteen.
Ensi-miiisiä ja kansallisimpia varsinaisesti
katalonialaisen kirjallisuuden tuotteita ovat kronikat.
Uran uursi Jaakko I: n Valloittajan
(1213-76) »Chrönica" 1. »Comentari"; kuuluisa
»Libre dels feyts" on nähtävästi vasta
1300-lu-vulta. Kronikoitsijat loivat vähitellen vilkkaan,
sujuvan proosatyylin. Mainittavin on Rämön
M u n t a n é r, soturi ja kertoja, jonka »Ajantieto
1. kertomus Aragonian kuninkaan Jaakko I:n
toimista ja mainetöistä" esittää K:n historiaa vv.
1276-1327 ja m.m. sisältää erittäin kiitetyn
kuvauksen katalonialaisten valloitusretkestä
Kreikkaan. Eteviä kronikoitsijoita ovat vielä B e
r-nat Desclot (»Conquestes de Cathalunya") ja
Bernat Descoll (Pietari IV:n [k. 1387]
historiaa) ; mainittavat ovat myös Bernat
Boa-d es (k. 1444), Anton B eu t é r (1538), G e r
ö-n i m P u j a d e s (s. 1568 ; kron:n alku pain.
Barcelonassa 1609). A’iimemainitut alkavat teoksensa
kataloniaksi, mutta ajat ovat muuttuneet:
kumpikin vaihtaa kieltä ja jatkaa espanjaksi. —
Kronikkojen rinnalle syntyi muitakin
aito-katalonialaisia proosateoksia. K:n kirjallisuuden
suur-nimiä on Rämön Lull 1. Liu 11 [ljulj], lat.
Lullius (k. 1315). L. on mystikko (»iluminat
doctor"), jonka kirjat ovat toisaalla herättäneet
hartautta. toisaalla pilkkaa. Hänen tavattoman
laajasta tuotannostaan on syytä mainita »Libre de
contemplaciö", suosittu „L. del gentil e dels 3
sa-vis" (»Pakana ja 3 viisasta miestä"), „L. de
con-solaciö d’ermitä" (1313) sekä valituslaulu
»Desco-nort". Lullin opillisista teoksista tekeillä oleva
kokonaispainos on suunniteltu käsittäväksi 29
nidosta (julk. 1906-15). Mainio on myöskin piispa
Francesch Eximéniz (k. 1409), jonka
sivistyshistoriallisesti tärkeät teokset koskevat
uskontoa, valtiota ja kansantaloutta ja
valitettavasti ovat vain osaksi tallella. Vielä etevämpi
näyttää olleen Eximénizin aikalainen, saarnaaja
Vincent Ferré r. Myöskin runoilijana
tunnettu Bernat Metje (v:n 1300 tienoilla)
kertoi pirteästi erään näyn (»Somni"), saaden siinä
aihetta puhua etup. kahdesta asiasta: sielun
kuolemattomuudesta ja naisista (ransk. 1889). Alallaan
merkkiteoksia on Cervantesin ylistämä
ritariromaani »Tirant lo Blanch" (l:nen pain. 1489),
josta alkuosan näyttää sepittäneen J o h a n o t
Martorell, lopun Johan de Galba. Viime

Katalonian kieli ja kirjallisuus

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:36 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/4/0275.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free