Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Katalonian kieli ja krijallisuus - Katalyysi ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
503 Kata
vuosina on kuitenkin tahdottu epäillä tämän
romaanin katalonialaista alkuperää. Romaanien
joukossa mainittava on mvöskiu Lullin hurskas
erakkotarina „Bla(n)querna". — Missään
romaanisessa maassa ei runous ole kehittynyt niin
erillään proosasta kuin Kataloniassa.
1200-1300-luvuilla. keskellä provencenkielisen runouden
tulvaa (vrt. ylemp.). kirjoittivat tosin muutamat,
esim. kronikoitsija Muntanér (1323),
ku-ningas Pietari I■ ..coblas", 1378) ja varsinkin
jo mainittu Lull kieleen ja runomuotoihin
nähden kansanomaisia runoja. Helppoja ja
vaatimattomia ..noves rimades", riimipareja,
sepitettiin myöhemminkin, etenkin 1400-luvulla. Mutta
nämä yritykset jäivät vieraiksi Katalonian
varsinaiselle taiderunoudelle. Tämä esiintyi
provence-laisen runouden suoranaisena jatkona, saaden
uutta elvykettä 1300-luvun lopulla, jolloin Juhana
I perusti Barcelonan ,,kukkasleikit" (jochs
flo-rals (zoks fluraUs]). Ammattimaista ja
hovi-runouden muotoihin jäykistyvää lyriikkaa
koottiin ..laulelmistoihin", cangonérs, joista
tärkeimmät ovat n. s. ,,C. d’amor" ja C. de Zaragoza" (julk.
1896). Tämän joka tapauksessa katalonialaisen
runouden edustajat on tapa ryhmittää 3 jaksoon.
1) 1300-luvun lopulta 1400-luvun alkupäähän;
edustajina m. m. Pau de Bellviure, Pere
March [markj, Jordi de Sant Jordi
[zordi] — viimeksi mainittu epäilemättä etevin.
2) 1400-luvun alkuosa. Edustavin, vieläpä
loistava nimi on valencialainen Auzias March
(k. 1458), jonka „Cants d’amor" ja „Cants de
Mort" ovat paljoa syvällisempiä ja hartaampia
kuin muitten tämän ajan petrarkistien ja
vaikuttivat huomattavasti seur. vuosisadan esp.
runoilijoihin. Mainittava on myöskin Danten kääntäjä
Andreu Febrér. 3) Tämä jakso kehittää
joitakuita uusia, Espanjasta päin lainattuja
runomuotoja, tarjoomatta yhtään suurta
runoilijaa. Lääkäri Ja ume Roig [zauma rots]
(k. 1478), hänkin valencialainen, kirjoitti laajan,
kuuluisaksi tulleen satiirin „Llibre de eoncells"
I. „Spill de les dones" („Naisten kuvastin"; 1531).
1600-luvulta on manittava melkein ainoastaan
Francesch F o ti t a n e 11a, „jonka runoja
luulisi parempainkin vuosisatain tuotteiksi".
Tämä ja jotkut muut kirjoittivat myöskin
us-konn. ja histor. näytelmiä (valeneial. G u i 11 é n
de Castro kirjoitti espanjaksi; ks.
Espanjan kirjallisuus).
Jälkimäinen jakso: [-„Renai.\ensa"/rana-se’nsa],-] {+„Renai.\ensa"/rana-
se’nsa],+} elpymys. 1800-luvun ensi vuosikymmeninä
herää Kataloniassa romanttinen innostus
isänmaan menneisyyteen ja kansaan, ja ennen pitkää
syttyy se mielenkiintoinen sivistyssota, jota
katalanistit (Katalonian regionalistit) vieläkin
käyvät Madridin centralisteja vastaan. Kun
kauppias C. Buenaventura Aribäu (k.
1862) viittaa K:n historian suuriin
muistoihin ja myöskin äidinkielen sorrettuun asemaan
kauniissa „oodissaan isänmaalle" ja tekee senk:n
kielellä, saattaa sanoa K:n kirjallisuuden
uudestaan syntyneen. Uuden Katalonian varsinainen
isä on kuitenkin J. Rubiö y Ors (1818 99),
jonka runokokoelmasta „Lo gaytér del Llobregat"
(„Säkkipillin puhaltaja LI.-virralta") tuli
katalonialaisten kansalliskirja. Ripeästi nousee
kotimaankielinen kirjailijapolvi, jolla kyllä toisinaan
on kykyä vähemmän kuin intoa, ja uudestaan
yysi 504
elpyy keskiaikuisen komeana kukkasleikkilaitos
(v:sta 1858 jokavuotisena; aluksi
„runokilpailu-jeu" nimisenä, 1841), joka tosin vie
sovinnaisuuksiin ja hidastuttaa kunnollisen proosan kehitystä.
Nuoren katalanismin kirjallisia suurmiehiä
olivat. paitsi R u b i 6’ta, runoilija, liistorikko ja
valtiomies V. Balaguér (k. 1901), folkloristi
Fr. PeläyyBriz (k. 1S89),
kirjallishistorioit-sija M. M i" 1 ä y F o n t a n a 1 s (k. 1884); lisäksi
valeueialaiset runoilijat T. Llorente (s. 1836),
korkeitten ihanteitten mies, ja V. Q u e r o 1, sekä
mallorcalaiset, veljekset M a r i a n o ja Törnås
Aguilö y Fustér, jälkimäinen (k. 1884)
saaren suurin runoilija, edellinen (k. 1897) Mil&n
kilpailija kirjallisuuden tutkijana — muita
mainitsematta. Useat näistä kirjoittivat myöskin
espanjaksi. V. 1867 hallitus kielsi esittämästä
näytelmiä k:n kielellä; kieltoa lakattiin pian
panemasta täytäntöön. Uutta sisällystä sai
kata-lanismi seur. v., kun Provencen runoilijoita
(Mistral y. m.) saapui Barcelonan
kukkaslei-keille. Sen jälkeisistä suurin oli runoilija, pappi
Jacinto Verdaguér [bardoge’] („Mossen
Cinto"; k. 1902), jonka kosmogonisen
pauhui-saa eeposta ,,La Atläntida" (1876) yhä
pidettäneen uuskatalonialaisen kirjallisuuden
pääteoksena. Verdaguér’n muista kirjoista hienoimpia
ovat lyyrilliset runokokoelmat „Idilis y cants
mtstichs" (..Mystillisiä idyllejä ja lauluja") ja
„Patria"; hänen kielensä on kansanomaista,
korutonta, mutta säteilevää ja harrasta.
Nuoren Katalonian miehiä mainittakoon vielä J.
M a s s 6 Torrents, A. G u i m e r å [ gimara’],
jonka näytelmä „Terra baixa" on meilläkin
esitetty oopperana (..Tiefland"), A p e 1 e s M e s t r e s
M. Costa y L 1 o b e r a, Fr. M a t h e u, J.
Marti y Folguera, A. Careta, J.Planes,
J. M a r a g a 1 1, V. C a t a 1 &, J. R u y r a.
Etevin kirjall. aikakauslehti on „ Joventut"; etevin
kustannusliike ,.L’Aveng". Ensimäinen
katalonialainen sanomalehti alkoi ilmestyä 1840. Jotkut
katalonialaiset, esim. valencialainen novellisti
V. Blasco Ibäiiez, kirjoittavat enimm. espanjaksi.
[Morell-Fatio, „Die katal. Litteratur" (Grober,
..Grundriss", II 2); Rubiö y Ors. „Breve resena
del actual renacimiento de la lengua y literatura
catalanas" (1880); Denk, ,.Einf. in die C.eschichte
der altkat. Literatur" (1893); Vogel,
..Neukatala-nische Studien" (1886); Pagano, „Attraverso la
Spagna letteraria (I Catalani)" (1902). Lisäksi
Tubinon ja de Malins’in teokset, mainitut art:ssa
Espanjan kirjallisuus. Käännöksiä:
Fastenrath, ..Katalanische Troubadoure der
Ge-genwart" (1890).] O. J. T.
Katalyysi (kreik. kata’lysis = hajoittaminen),
kem. reaktsionin aikaansaaminen, ehkäiseminen
tai jouduttaminen jonkun aineen, n. s.
katalysaattorin, läsnäolon avulla, joka aine itse
pysyy muutoksen tapahtuessa näennäisesti
muuttumattomana. Esimerkkeinä tällaisista
tapauksista mainittakoon vedyn ja hapen kemiallinen
yhtyminen platinan läsnäollessa sekä useiden
metallien hapettuminen, jos vettä on läsnä vain
pienikin määrä. K:n alaan kuuluu m. m.
rikki-trioksidin syntyminen rikkidioksidista ja ilman
hapesta hienoksi jaetun platinan vaikutuksesta;
samoin sokerin muodostuminen tärkkelyksestä
rikkihapon vaikutuksesta (inverteeraus). —
Ai-j neita, jotka vaikuttavat „katalyyttisesti", s. o.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
