Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kattotuoli ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
543
Katto vahinkovakuutus—Katu
6-14
kempin palkkeja — usein nivelpalkkeja (ks. t.)
ja tuuli ristikot useimmin joka toisessa
kaari-välissä.
Rautaiset kupukatot (kuva 8) ovat tavallisesti
pallo- taikka paraboloidi-pinnan muotoisia, niissä
on laessa lakirengas, josta säteettäisesti lähtevät
taivutetut kattoruoteet, näitä yhdistävät
rengas-raudat säännöllisten välimatkojen päässä ja täten
syntyneissä kattopinnan nelikulmioissa käyvät
ristisiteet nurkasta toiseen. Kaikki
kattorakenteen sauvat ovat samassa pallopinnassa ja
muodostavat viidessä toimivan avaruusristikon.
J. C-én.
Kattovahinkovakuutus takaa
talonomistajille korvauksen myrskyn, rajuilman y. m.
odottamattomien tapauksien katoille aiheuttamista
vahingoista. Kattovahinkovakuutusliikettä, joka on
aivan uusi vakuutuslaji, alettiin harjoittaa
Saksassa vasta v. 1903. Suurta merkitystä sillä ei
ole. sitä harjoitetaan vain muutamissa maissa,
eikä Suomessa ensinkään.
Kattovalo, kattoon jätetyn, lasilla katetun
aukon kautta tuleva valo. Tavallisin rakenne
on kaksinkertainen, rautakehykseen kitillä
tiivistämällä tehty lasitus; toinen kehys laseineen
on katon pinnassa, toinen vaakasuorana
sisäkatossa. Jos valaistava huone on ullakkohuone,
ovat molemmat lasikerrokset kattopinnan
suuntaisia. Molemmissa tapauksissa on
huolehdittava lasin pinnalle muodostuvan hikiveden
johtamisesta sopivalla tavalla sitä varten
tehtyjä rännejä myöten. Kellariin kattovaloa
laitettaessa käytetään vahvaa raakaa lr.sia, tahi, jos
valoa on jaettava laajalle alalle, prismalasia
rautakehyksessä. Ullakkoa kattovalolla
valaistessa voi käyttää falssitiilen luontoisia lasisia
kattotiiliä, joilla katetaan samoin kuin
kattotiilillä. Kupolien päätteenä käytettyjen
valolyhtyjen kautta saatu valo ei ole varsinaista
kattovaloa, se kun tulee pystysuorista ikkunoista.
T. S.
Katu on huolellisesti rakennettu tie
kaupungissa. Katuverkon kautta muodostuvat
kaupungin asemakaavan pääpiirteet. K e s k e i
s-järjestelmän mukaan laaditussa
katuverkossa pääkadut lähtevät keskustorista
säteen-muotoisesti ja niitä yhdistävät kehässä kiertävät
poikkikadut. Korttelit tulevat vinokulmaisia ja
rakennustontit usein epäedullisia. Vanhaan
aikaan käytettiin tätä järjestelmää usein ja
keskustorin keskelle rakennettiin kirkko, raatihuone
taikka linnoitus, josta katuja voitiin hallita.
Haminan (ks. t.) vanha osa on täten järjestetty.
Suuntaisjärjestelmässä kadut
rakennetaan yhdensuuntaisina pää- ja poikkikatuina,
korttelit tulevat täten säännöllisiä ja asemakaava
yksinkertainen ja selvä, mutta kuolettavan
yksitoikkoinen. Monessa varsinkin Ameriikan ja
Suomenkin kaupungissa kadut ovat täten järjestetyt.
Uudenaikaisissa asemakaavoissa sekoitetaan
kummatkin järjestelmät ja pääkadut sovitetaan
suurimman liikkeen mukaan yhdistämään kaupungin
pääosia keskenään ja liikekeskuksien,
rautatieasemien ja satamien kanssa. Niille haetaan
mahdollisimman tasainen paikka eikä niissä sallita
jyrkempiä nousuja kuin (1 m 20 m:n
matkalla). Suuremmat sivukadut sovitetaan jotenkin
samanlaisten näkökohtien mukaan, mutta
pienemmät niin, että sopivia rakennuskortteleita ja
tontteja muodostuu. Näissä voidaan jyrkempiäkiu
nousuja kuten ’/» sallia, jos maan pinta vaatii
ja kadun laskos valitaan sen mukaan. K:n
leveys on vähintään oleva: ajokatu 2x2,s m ja
käytävät 2x1,s m 1. yhteensä 8 m; tavallisesti
kuitenkin 10 m. Liikkeen ja merkityksen
mukaan lisätään leveyttä erilaisten asteikkojen
mukaan; esim. Saksan pienemmissä kaupungeissa
8, 13, 18, 23 m; isommissa (Dresdenissä) 14, 17,
20, 23 m. Puistokadut ovat vieläkin leveämpiä,
m. m. Unter deu Linden Berliinissä 64.j m,
Pariisin bulevardit 60-70 m, Esplanadikadut
Helsingissä yhteensä 89 m. K:n keskiosa on ajokatu
ja holvimaisesti kupera (’/m"1/»») — sitä
kupe-rampi, jota karkeampi kadun laskos on. Sivuilla
ovat kadulle päin viettävät (’/«-’/m) katukäytävät,
niitä reunustaa 12-15 cm korkea reunakivi, jonka
vieressä, käytävän ja ajokadun välissä on
katuoja, johon vesi kadulta valuu juostakseen sitä
pitkin katujen risteyksissä peitossa oleviin
syöksykaivoihin ja niistä likaviemärijohtoihin.
Puistokaduilla on puita katukäytävän reunalla
taikka kadun keskelle varatulla hietikko- talli
ruohikko-alueella. Leveillä k:illa varataan
toisinaan vahvasti laskettu osa kuormaliikkeelle,
keveästi ja sileästi laskettu n. s. kesätie keveille
ajopeleille, tila raitioteille kadun keskellä taikka
sivulla, vieläpä pehmeähiekkainen kapea
ratsas-t.ustie taikka sileäksi laskettu polkupyörärata
puistikon sisällä. Vielä erotetaan eri suuntiin
kulkeva liike suurkaupunkien vilkasliikkeisillä
k: illa eri puolille. K:jen pinta varustetaan
erityisellä laskoksella, jotta kulku k:lla olisi
tasaisempi ja keveämpi, jotta k:t paremmin
voitaisiin pitää puhtaina ja jotta likavesi kaduilta
ei tunkeutuisi maahan ja saastuttaisi sitä vaan
valuisi likajohtoja pitkin pois. M a k a d a m o i t u
(keksijä Mac Adam n. v. 1820) katu on 21-28
cm:n paksuudelta laskettu kovilla, puhtailla
kivi-murskaleilla (sepelkivillä), jotka raskaalla 12-26
tonnia painavalla katujyrällä (ks. .1 y r ä)
puserretaan kokoon kantavaksi kerrokseksi; päälle
levitetään hiekkaa. Sellainen k. pölyää kovin ja levittää
taudinsiemeniä eikä pysy kauan sileänä.
Kiehuttamalla kivihiilitervaa ja soraa määrättyyn
asteeseen saadaan seos, joka kadulle levitettynä
jähme-tyttyään muodostaa kestävän, vettä pitävän ja
tomuttoman tervamakadami-laskoksen.
Muunlaisiakin laskoksia tervataan. Pyöreillä luonnonkivillä
lasketaan katu painamalla kivet kuperapintaiseen
soratäytteeseen ja sullomalla lujaan katujuntalla
(ks. Juntta) ja levittämällä päälle
hiekkakerros kolojen täytteeksi. Luonnonkivi-k:t ovat meillä
hyvin yleiset mutta raskaat ajaa, jotapaitsi
lika tunkeutuu kivien väliin ja hiekan mukana
tomuaa ilmaan. Ne ovat senvuoksi erittäin
epä-hygieniset. Parempi on louhituista kivistä tehty
katulaskos. Siihen käytetään päästään
säännöllisen suorakaiteen muotoon(10-15x 15-25 cm)
louhittuja „nupukiviä", jotka säännöllisissä riveissä ja
liitoksissa painetaan sora-alukseen. Louhitut päät
muodostavat sileähkön katupinnan; kivien väliin
tosin jää kapeat saumat, mutta ne täytetään
soralla taikka paremmin asfaltilla, jolloin kadun
pinta tulee tivis ja helpompi pitää puhtaana.
Sellaiset kadut ovat yleisimmät. Jos kadulla
liikkuvat kuormat ovat hyvin raskaat ja perusmaa
pehmeä, tehdään tavallisen sorapohjaisen
kivi-laskoksen alle jykevämpi pohjakivitys pyöreistä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
