- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
569-570

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kauneus ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

Kauneus

570

päästä selville, miten kauniin esineen tekemä
vaikutus eroaa ei-kauniin tekemästä ja miten
siis lopulta kaunis esine on tunnettavissa. K a
n-t i a aikaisempi ja ajoittain vielä Kantin
jälkeinenkin n. s. spekulatiivinen estetiikka koetti
selvittää kauneuden käsitettä yleensä
objektiivista tietä, Kantista alkunsa saanut
uudenaikainen. kokemusperäinen t. psykologinen estetiikka
sitävastoin subjektiivista tietä. Tälle tielle on
uudenaikainen estetiikka ajautunut sen takia,
että kauneuden objektiivisten syitten selville
saaminen on osoittautunut toivottomaksi. Kaikki
ne esineissä itsessään ilmenevät ominaisuudet ja
syyt, joitten aikojen kuluessa on arveltu olevan
kauneuden perustana, voidaan helposti osoittaa
riittämättömiksi (vrt. esim. Edv. Kulke, ..Kritik
der Philosophie des Schönen"). Sitä paitsi
kauneuden objektiiviset määritelmät usein ovat
olleet niin ristiriitaiset, että ne suurelta osalta
kumoavat toisensa keskinäisesti. Niin oli esim.
Aristoteleen mielestä suuruus yksi kauneuden
objektiivisista perusteista, niin että siis esineen
ollakseen kaunis täytyi olla melkoisen suuri.
Engl. esteetikko B u r k e taas oli sitä mieltä,
että ainoastaan pienet esineet voivat olla
kauniita. Yksi Platonin kauneuden objektiivisista
tunnusmerkeistä oli ulkonainen
tarkoituksenmukaisuus: kaiken kauniin piti olla
..kaunista johonkin" (..Valtio" X. 6). Toisessa
kohdassa (..Philebos" 51) Platon puhuu
kuitenkin kauniista esineistä, jotka eivät ole
„kau-niita mihinkään tarkoitukseen, vaan
olemukseltaan ja aina", ja uudenaikainen estetiikka on
hyvin yleisesti omaksunut sen käsityksen, että.
kauneus ei riipu eikä saa riippua ollenkaan
siitä, soveltuuko esine johonkin tarkoitukseen
vai ei. — Tavallisimpia kaikista esineitten
ul-konaismuodolliseen laatuun nojautuvista
objektiivisista kauneusmääritelmistä on se, että esineen
tekee kauniiksi siinä ilmenevä yhteys
moninaisuudessa. Jo Aristoteles viittasi
tällaiseen käsitykseen. Mutta yhtä vähän tämä kuin
se, niinikään jo Aristoteleen esittämä ajatus, että
kauneuden objektiivisena perustana olisi
symmetria, rajoitus, sopusuhtaisuus
tai kultaisen leikkauksen suhde
(ks. t.), kuten Z e i s i n g viime vuosisadan
keskipalkoilla esitti, osoittautuu lähemmin
tarkastettaessa kestäväksi. Kaikki nämä ja monet muut
esineitten ulkonaismuodolliset ominaisuudet
saattavat kyllä olla usein tekijöinä
kauneus-vaikutuksen syntymisessä, mutta yksikään niistä
ei ole aina riittävä kauneuden peruste eikä
toisaalta myöskään ehdottomasti
välttämätön. Saattaa olla esineitä, jotka näistä
luetelluista muodollisista ominaisuuksista huolimatta
eivät esiinny kauniina, ja toisaalta ilmiöitä, jotka
niitä väilläkin ovat kauniita. Yleensä täytyy
sanoa, että esim. ’unouden tuotteiden, niinkuin
yleensä korkeampien henkisten ilmiöitten
kauneutta kävisi monasti hyvin vaikeaksi
edellä-luetelluilla perusteilla selittää, ne kun yleensä
voivat soveltua vain muotoihin, kuvioihin, ja
ulkonaisesti havaittavien esineitten rakenteeseen.
— Tämän ulkonaismuodollisiin
tunnusmerkkeihin nojautuvien objektiivisten
kauneusmääritel-mien riittämättömyyden tuntien ja tajuten
Kantin jälkeinen spekulatiivinen estetiikka
(Sehel-ling, Hegel, Vischer y. m.) koetti löytää kau-

neuden objektiivista perustetta toisaalta.
Pohjautuen Plotinokseen, joka oli sanonut
luonnon-esineen kauneuden perustuvan siihen, että siinä
ilmenee henki 1. idea tai pohjaltaan itse
alkuoleva, kaiken olevaisen ydin (iv), selitti
tämä uudenaikainenkin spekulatiivinen estetiikka
niinikään kauneuden idean ilmaukseksi.
„K auneus on idean ilmeneminen
aistimin havaittavassa muodossa"
(Hegel). — „K auneus on idea
rajoitetun ilmiön muodossa" (Vischer). Vaikka
varsinkin hegeliläinen koulu (eritoten Vischer)
tämän käsityksen pohjalle rakensi hedelmällisistä,
terävistä ja syvällisistä ajatuksista rikkaan
estetiikan, on itse tämä perusajatus kauneuden
objektiivisena määritelmänä sittenkin riittämätön,
kuten helposti voi osoittaa.

Objektiivisten kauneusmääritelmien ilmeinen
kestämättömyys osoittaa, että on parasta koettaa
selvittää kauneutta vain psykologista tietä, s. o.
lausuen, minkälainen on kauniin esineen tai
ilmiön meihin tekemä vaikutus. Jos meidän siis
nyt on vastattava, mitä kauneudella
ymmärrämme, niin vastaamme siihen pääasiassa Kantin
määritelmää kehittäen: kaunis on esine,
joka herättää puhdasta (s. o.
persoonallisista pyyteistä vapaata), välitöntä
mielihyvää pelkällä muodollaan.
Tai vielä lyhyemmin: kaunis on esine tai
ilmiö, jonka pelkkään
havaitsemiseen tai mielikuvaan liittyy
pyyteistä vapaa, välitön hyvän tunne.
Tämän hyvän tunteen herättää kaunis esine
luultavasti siitä syystä, että sen muoto, s. o. sen
rakenne tai se tapa, millä se tarjoutuu
havaittavaksemme, on erityisesti havaitsemiskykymme
vaatimusten mukainen. Mutta mitkä kaikki
esineet sellaisia ovat ja minkä ominaisuuksiensa
nojalla, siitä ei voi yleistä sääntöä rakentaa. —
Muuten on lisättävä, että vanhempi estetiikka on
yleensä pannut liian paljon painoa
kauneuskäsit-teen selvittelyyn ja siten osittain johtanut
esteettistä ajattelua sivuteille. Kaunis on vain erään
esteettisen vaikutusmuodon nimi, tosin ehkä
tyypillisimmän, mutta sittenkin vain yhden
muitten joukosta. On verrattain
toisarvoinen asia. mitenkä nimittelee esteettisen
vaikutuksen eri ilmausmuotoja ja miten niitä
jaoittelee. Pääasia on tietää, mitä itse
esteettinen vaikutus on. ja mikä koko
sen harrastus- ja toimintapiirin erikoisluonne,
elintelitävä. merkitys ja asema, jota esteettiseksi
sanotaan. Kun huomio kohdistetaan näihin
todellisiin pääkysymyksiin, silloin tulevat
esteettisen vaikutuksen perusmuodot ja niitten mukana
kauneuden käsitekin oikeaan asemaansa ja myös
paraiten oikeaan valaistukseensa.

[Syystä että estetiikka niin kauan on ollut
pääasiassa kauneuskäsitteen selvittelyä, on
yleinen estetiikan historia paras kauneuskäsitysten
historian lähde. Suomen kielellä saa
kauneus-käsitysten kehityksestä yleiskatsauksen K. S.
Laurilan teoksesta „Johdatus estetiikkaan" I
(1911). Ulkomaisista lähteistä mainittakoon:
Gustaf Ljunggrén, „De förnämsta estetiska
syste-merna" I-Il: Edv. Müller, „Geschichte der
Theo-rie der Kunst bei den Alten" I II (1834-37);
Julius Walter, „Die Gesch. d. Asth. im Altertum"
(1S93) ; R. Zimmermannin ja Max Schaslerin ylei-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:36 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/4/0311.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free