- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
575-576

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kauppa

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

Kauppa

vaisuuksiin sekä paikallisesti että myöskin
aikaan nähden. Kauppias koettaa aina tehdä
ostoksensa sieltä, missä tavaroita on tarpeeseen
nähden liian runsaasti ja missä ne siis ovat
halvimpia, sekä sellaiseen aikaan, jolloin on edullisinta
ostaa ne, ja myy ne taas siellä, missä ne ovat
kalliimpia ja sellaiseen aikaan, jolloin ne
edullisimmin saa kaupaksi. Kauppa tekee suurtuotannon
mahdolliseksi ja on edellytyksenä suurkaupunkien
syntymiselle sekä väestön lisääntymiselle
nykyaikaisissa sivistysvaltioissa ja edistää suuressa
määrin yhdysliikennettä ja jouduttaa
kulkuneuvojen kehitystä. Efekti- 1. arvopaperikaupalla
on myöskin suuri kansantaloudellinen merkitys
varsinkin kahdella tavalla: se helpottaa
kansainvälistä vaihtoa, jossa suoritukset tapahtuvat
pääasiassa vekseleillä, ja toiseksi se edistää
pääomien välitystä pääomanomistajilta tuotannon
palvelukseen, antaa yleisölle tilaisuuden
sijoittaa pääomansa korkoa tuottaviin arvopapereihin
ja samalla auttaa arvopaperien emitteeraajia
(valtio, kunnat, osakeyhtiöt) saamaan paperinsa
liikkeeseen ja siten luotontarpeensa tyydytetyksi.

Kaupan merkitys näissä suhteissa on
yksinomaan tai pääasiassa taloudellista laatua. Mutta
sitäpaitsi on kaupalla suuri merkitys sivistyksen
edistäjänä. Se levittää tietoa käyttöesineistä
varsinkin alemmalla sivistysasteella olevain
kansain tai kansankerrosten keskuudessa, synnyttää
uusia tarpeita ja edistää siten kulttuurin
levenemistä. Kaupan välityksellä kansat joutuvat
kosketuksiin toistensa kanssa ja oppivat tuntemaan
toistensa tapoja ja sivistystä.

Täyttääkö kauppa tehtävänsä tavarain
vaihdon välittäjänä ja hintain muodostajana
tarkoituksenmukaisimmalla ja kansantaloudellisesti
hyödyllisimmällä tavalla, riippuu tietysti aina
yksityisistä tapauksista. Kaupankin alalla on
useita epäkohtia olemassa, jotka ovat yleisössä
herättäneet paljon epäluuloa sitä vastaan, vaikka
tosin tämä epäluulo ja vihamielisyys johtuu usein
myös kateudesta ja nykyisen taloudellisen
järjestyksen ymmärtämisen puutteesta. Kauppa ei aina
edistä rauhallista liikennettä kansojen välillä, vaan
on usein päinvastoin ollut sodan ja kiskomisten
aiheena. Se ei levitä ainoastaan hyödyllisiä
esineitä eikä herätä ihmisissä ainoastaan
sivistys-tarpeita, vaan se kiihottaa usein hyödytöntä
kulutusta ja on tuottanut varsinkin
luonnonkansojen keskuudessa tuhoa levittämällä väkijuomia,
ooppiumia, aseita ja orjuutta. Kauppa ei aina
vaikuta hintoihin tasoittavasti, vaan kehittyy
usein hillittömäksi keinotteluksi ja päinvastoin
tekee hinnanvaihtelut rajummiksi. Tuottajat ja
kuluttajat eivät kaupasta ole aina saaneet etuja,
vaan he ovat usein saaneet kauppiaan
palvelukset maksaa liian kalliisti. Kauppiaiden keskeinen
kilpailu ei aina voi suojella kuluttajain etuja,
vaan kauppiaiden pyrkimys kauppavoiton
saavuttamiseksi joutuu usein ristiriitaan muiden
yhteiskunnan jäsenten etujen kanssa. Usein
kauppiaiden lukumäärä tulee liian suureksi,
välikäsiä tuottajan ja kuluttajan välille tulee
useampia, ja tavarat sentähden kallistuvat. Varsinkin
vähittäiskaupassa ostaja ja myyjä eivät ole
tasaväkisiä. sillä ostaja ei voi tuntea tavaran laatua,
eikä markkinain asemaa, hän on usein sitäpaitsi
riippuvainen eikä ymmärrä valvoa omaa etuaan.
Kaupan alalle tunkeutuu usein henkilöitä, jotka

eivät sinne siveellisen kantansa eikä sivistyksensä
puolesta sovi ja jotka ovat valmiit käyttämään
asemaansa väärin. Erityiset epäkohdat maakau
pan alalla ovat synnyttäneet meillä n. s. maa
kauppakysymyksen (ks. Maakauppa).
Käsitys siitä, että yksityiskauppiaat ottavat liian
suuren maksun kansantaloudelle tekemistään
palveluksista sekä pyrkimys turvautumaan tavaran
väärennystä vastaan, ovat useissa maissa saatta
neet sekä kuluttajat että tuottajat (varsinkin
maatalouden alalla) yksityiskaupan syrjäyttä
miseksi ryhtymään osuustoimintaan ja perusta
maan n. s. osuuskauppoja (ks. t.).

K:n historiallinen kehitys on
läheisessä yhteydessä kansojen sivistyssuhteiden ja
kulkuneuvojen kehityksen kanssa. Alkuperäisellä
kehityskannalla olevan kansan keskuudessa
kauppaa ei voinut juuri ollenkaan esiintyä, kun kaikki
tuottivat jokseenkin samoja esineitä („suljetun
kotitalouden kehitysaste"), vaan kauppa syntyi
tavallisesti siten, että eri kansanheimot joutuessaan
kosketuksiin toistensa kanssa tunsivat tarvetta
vaihtaa keskenään sellaisia tuotteita, joita
luonnon erilaisuuden tähden saatiin toisessa maassa
mutta ei toisessa. Vaihdon alkuunpanijana oli
aina sivistyneempi kansa, joka rupesi
harjoittamaan kauppaa alemmalla kehityskannalla olevien
kansojen alueella. Vaihtoesineinä olivat silloin
tavallisesti toiselta puolen koristeet, aseet,
me-tallitavarat ja juovutusjuomat, toiselta puolen
kulta, jalokivet, turkikset ja orjat. Kauppa oli
alkuaan vaihtokauppaa, tapahtui ilman rahan
välitystä. Kaupan ohella harjoitettiin usein myös
ryöstöä vieraan kansan alueella. On olemassa
useita esimerkkejä siitä, että luonnonkansat ovat
joskus käyneet keskenään n. s. sanatonta
vaihtokauppaa, jossa neuvottelu kaupasta
tapahtuu asianosaisten kesken siten, että myyjä
asettaa esille tavaransa ja vetäytyy pois, jolloin
ostaja tekee samalla tavalla tarjouksen j. n. e.,
kunnes molemmin puolin ollaan kauppaan
suostuvaisia. Vasta myöhemmällä kehityskaudella
ruvetaan pitämään markkinoita,
säännölli-sisiä, aikakautisia vaihtotilaisuuksia määrätyillä
paikoilla. Vaarallisten olojen ja kuljetuksen
vaikeuden tähden tapahtuu kauppa enimmäkseen
laivalta, jolloin kauppias on samalla laivanomistaja.
Ainoastaan kalleimpia esineitä kuten esim.
silkkiä kannattaa kuljettaa karavaaniteitse maata
myöten. Alemmalla kehityskannalla ei kauppa
juuri esiinny erityisenä ammattina, vaan sitä
harjoittavat kansan varakkaimmat: ylimykset,
papit ja virkamiehet. Paljoa myöhemmin kuin
kauppa vieraiden kansojen kanssa syntyy
paikallinen kauppa, joka kehittyy vasta työnjaon
syntyessä, asutuksen tihetessä, kaupunkien muodos
tuessa. Raha, jota käytettiin jo vanhalla ajalla,
on kaupassa yleisemmin vaihtoesineenä; syntyy
erityinen kauppiassääty, samalla kuin vaihto
suuresti laajenee.

Ihmiskunnan historiassa ensinnä esiintyvät
kansat olivat jo vilkkaassa kauppayhteydessä
keskenään, Niilin ja Eufratin ympärillä olevat
maat sekä Intia, Arabia, Syyria ja Vähä-Aasia
vaihtoivat tuotteitaan toistensa kanssa.
Välittäjäksi Itämaiden ja Euroopan puolisten Välimeren
rantamaiden välille tulivat 12:nnelta vuosis.
lähtien e. Kr. foinikialaiset, jotka
ulottivat kaupparetkensä aina „Herakleen patsai-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:36 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/4/0314.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free