- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
577-578

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kauppa

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

Kauppa

deri" (Gibraltarin) taa ja Britanniaan,
„tina-saarille" asti, ja perustivat siirtoloita pitkin
Välimeren rannikoita. Foinikian loistoaika oli
1U—8:nnella vuosis. e. Kr. N. 8:nnelta
vuo-sis. lähtien foinikialaisten kilpailijoiksi
tulivat kreikkalaiset ja karthagolaiset,
jotka kukistivat foinikialaisten kauppamonopolin
ja perustivat samoin kukoistavia siirtokuntia.
Myöhemmin Aleksanteri Suuren valloituksien
kautta Aasiassa ja Egyptissä kreikkalaisten
kauppa-alue suuresti laajeni.
Kreikkalais-kartha-golaisen ajan jälkeen tuli Rooman-vallan aika,
joka voidaan laskea n. v:sta 146 e. Kr. n. v:eeu 527
j. Kr. Roomalaiset itse eivät luonteeltaan sopineet
hyvin kauppiaiksi, vaan kauppa joutui suuressa
määrin kukistettujen kansakuntien haltuun.
Tärkeimpiä kauppakeskuksia Rooman ohella olivat
varsinkin Aleksandria ja Bysantion.
Länsi-Rooman valtakunnan hajotessa saavutti Bysantion
ja Itä-Rooman valtakunta ensimäisen sijan
kauppamaana ja sen ohella 7:nneltä vuosis.
lähtien Välimeren kauppa oli melkein kokonaan
arabialaisten tai oikeammin muhamettilaisten
hallussa, jotka olivat samalla vilkkaassa
kauppayh-teydessä Intian kanssa ja tekivät kauppamatkoja
aina Kiinaan saakka. Ristiretkien aikana (v:sta
1096) vahvistui varsinkin Italian kaupunkien
valta, ja nämä anastivat pian koko Välimeren
kaupan haltuunsa. Niistä olivat tärkeimmät
ensinnä A m a 1 f i, jonka merimiehet ottivat
kompassin käytäntöön, ja 12 :nnelta vuosis. Genova,
Pisa ja Venetsia. Italian kaupunkien
kukois-tusajalla, 13—15:nnellä vuosis., syntyi uusia
laitoksia kaupan palvelukseen, pankkilaitos, vekseli,
merivakuutuslaitos, varastoonpanoliike ja
kirjanpito, mistä ovat vieläkin todistuksena
kauppa-kielessä säilyneet italialaiset sanat. Samaan
aikaan hallitsivat Keski- ja Pohjois-Euroopan
kauppaa Flanderin kaupungit ja v. 1241
perustettu Hansaliitto, johon kuuluivat kaikki
Pohjan- ja Itämeren etelärannikon kaupungit
sekä useat sisämaan kaupungit Saksassa.
Ita-lialais-hansalainen aika loppui 15:nnen vuosis.
lopulla, jolloin suuret maantieteelliset löydöt
alkoivat.

Keskiaikaiselle kaupalle oli ominaista, että
sitä rajoitettiin varsinkin kaupunkikuntien
puolesta monenlaisilla määräyksillä, päinvastoin
kuin roomalaisena aikana, jolloin jokseenkin
täydellinen elinkeinovapaus oli vallalla.
Kaupunkikuntien hallitukset koettivat säilyttää
suoranaista vaihtoliikettä kuluttajain ja tuottajain
välillä ja pitää käsityöläiset kauppiaista
riippumattomina. Kaupungin viranomaisten puolelta
tarkastettiin kaupankäyntiä monella tavalla, sitä
saatiin harjoittaa ainoastaan määrättyihin
aikoihin ja määrätyissä paikoissa, annettiin
määräyksiä tavaroiden laadusta ja hinnasta j. n. e.
Mutta vähitellen kauppiaat vapautuivat yhä
enemmän ja saivatpa aikaan erityisiä
etuoikeuksiakin, jotka herättivät usein yleistä
tyytymättömyyttä. Keskiajan yleisen katsantokannan
mukaan kauppa ei ollutkaan mikään
hyödyllinen elinkeino ja kaupan harjoittajia katseltiin
suurella epäluulolla.

Kauppavaihdon suuruutta keskiajalla ollaan
yleensä halukkaita liioittelemaan; nykyaikaiseen
vaihtoon verraten se oli aivan vähäinen.
Kauppatavarat olivat melkein yksinomaan
ylellisyystava-19. IV. Painettu 9/212

578

roita, joita muutamat harvat ja rikkaat
tarvitsivat; yleisistä tarveaineista oli suurempaa
merkitystä ainoastaan suolan kaupalla. Kaupungeissa
saavutti myös ruoka- ja nautintoaineiden (vilja,
kalat, viini, olut) kauppa huomattavan
merkityksen. Teollisuustuotteista olivat tärkeimpiä
ku-tomateollisuuden tuotteet. Kauppatavaroiden
kuljetus tapahtui edelleen miltei yksinomaan
vesiteitse. Keskiajan loppuun saakka kauppa oli
keskittynyt ainoastaan pienemmille alueille, mutta
sittenkuin Vasco da Gama oli keksinyt meritien
Intiaan ja Kolumbus oli löytänyt Ameriikan,
alkaa varsinainen maailmankaupan aika.
Alue, jolla kauppaa harjoitettiin, laajeni
suuressa määrin, keksittiin uusia kauppatavaroita
(kahvi, tee, tupakka) ja toiset ennestään
tunnetut tavarat (sokeri, riisi, silkki, puuvilla)
saavuttivat entistä paljoa suuremman käytännön ja
merkityksen. Kaupankäynti sai myöskin aivan
uuden vilkkauden sentähden, että siirtomaista
virtasi Espanjan (ja Portugalin) kautta
Eurooppaan suunnattomat määrät jaloja metalleja.

Jo ennen keskiajan loppua mutta varsinkin
uuden ajan ensimäisinä vuosisatoina muuttui
vähitellen myöskin yleisön käsitys kaupan
merkityksestä ja valtioiden johtomiehet rupesivat
arvioimaan kaupan, varsinkin ulkomaankaupan
merkitystä liiankin suureksi kansain vallalle ja
hyvinvoinnille. Uusaikaisten kansallisvaltioiden
muodostuessa ja kaupunkikuntien menettäessä
itsenäisen merkityksensä valtioiden hallitukset
tulivat kaupunkikuntien sijasta elinkeinojen,
etupäässä kauppaelinkeinon ohjaajiksi ja
tarkoituksena tällä holhouksella oli saada kauppa,
varsinkin vientikauppa mahdollisimman hyvään
kukoistukseen. Valtioiden hallitukset koettivat
kehittää rahalaitosta ja teollisuutta, edistää
oikeusturvaa, parantaa kulkuneuvoja ja
tiedonanto-laitosta, järjestivät säännöllisen postiliikkeen
j. n. e. Samalla kuin tiedonantolaitos rupeaa
myöskin ralitiliike eroamaan kaupasta
itsenäiseksi toimeksi. Syntyi kansallinen
kauppapolitiikka, eri valtiot, Espanja, Portugali, Ranska,
Englanti ja Pohjoismaat, koettivat vapautua
vierasten kaupanvälittäjäin, italialaisten ja
saksalaisten vallasta. Tällaiset n. s.
merkantilistiset (ks. Merkantiilijärjestelmä)
periaatteet olivat vallalla varsinkin 17:nnellä
vuosis. Tällä vuosisadalla käydyt sodat olivat
enimmäkseen kauppa- ja siirtomaasotia. Silloin
perustettiin myöskin n. s. kauppakomppanioita
(ks. t.), joilla oli yksinomainen oikeus
kaupan käyntiin määrätyillä aloilla. Pankki- ja
rahaliike sai suuren merkityksen. Ensimäinen
pankki Alppien pohjoispuolella oli 1609
perustettu Amsterdamin pankki ja ensimäinen pörssi
oli 1531 perustettu Antverpenin pörssi.

Uuden ajan alussa, suurten maantieteellisten
löytöjen jälkeen kauppavalta siirtyi Italian
kaupunkikunnilta löytäjämaille Portugalille ja
Espanjalle, ja Hansaliiton vallan perivät
samoin Alankomaat ja Englanti. Edelliset
ovat ensimäisellä sijalla kauppamaiden joukossa
1600-luvulle asti. Venetsian sijaan tuli
tärkeimmäksi kauppakaupungiksi Lissabon, jonka kautta
Intian tuotteet tulivat Eurooppaan.
Amerikkalaisista siirtomaista virtaili suunnattomia
rikkauksia Espanjaan. Kun Portugali 1580 liitettiin
Espanjaan, saavuttivat sen alueet suurimman laa-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Dec 12 03:27:46 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tieto/4/0315.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free