Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kauppalainsäädäntö ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
jälkeen n. s. „Itämainen museo”, v:sta 1886
tunnettu nimellä „Itävallan kauppamuseo”, joka on
nykyään parhain tämänlaatuinen laitos. Muita
huomattavia kauppamuseoita ovat Brysselin
„Musée commercial”, Lontoon „Imperial institute”,
Philadelphian „Commercial bureau”. Ruotsissa
on yleisen kauppayhdistyksen hallussa oleva
„Svenskt Industri- och handelsmuseum" (perust.
1895). K:iden käytännöllinen merkitys ei ole
varsin suuri, sillä niiden ylläpito ja niissä
esitettyjen näytteiden hankkiminen ja alituinen
uudistaminen tulee kalliiksi. Tuotteiden
näytteillepanijoita on suhteellisesti vähän ja
museoissa ei ole yleensä kävijöitä runsaasti.
Paljoa suurempi merkitys on usein
kauppamuseoiden yhteyteen perustetuilla kauppatietojen
toimistoilla (ks. t.). Suurempien
kauppamuseoiden yhteydessä on tavallisesti kirjasto ja
lukusali, ja ne julkaisevat joskus omaa
aikakauslehteä (Wienin „Handelsmuseum”, Brysselin
„Bulletin commercial” j. n. e.). Erityisesti viennin
edistämistä silmällä pitäen järjestetään
kauppamuseoiden ohella erityisiä
vientinäytevarastoja joko kotimaahan tai ulkomaille, jotta
ulkomaiset ostajat olisivat tilaisuudessa maan
vientitavaroihin tutustumaan. M. H. (K. J.)
Kauppaneuvos (ruots. kommerseråd, saks.
Kommerzienrat), Ruotsissa kauppakollegin
jäsen; Saksassa, Venäjällä ja Suomessa arvonimi,
joka annetaan kauppiaille ja tehtailijoille;
viimemainituissa maissa k:n arvonimi vastaa
virka-arvojärjestyksen kahdeksatta luokkaa.
Kauppaoikeus, laveammassa merkityksessä se
osa oikeudesta, joka käsittelee kauppaa, mutta
tavallisesti sillä ymmärretään ainoastaan
yksityisoikeudellisia tätä alaa koskevia säännöksiä.
K. on niinmuodoin osa varallisuusoikeudesta
(ks. t.). Siihen kuuluviksi luetaan määräykset
kauppa-, hankinta-, kuljetus-, kustannus-,
vakuutus-, välityssopimuksista, yhtiöstä ja
toiminimestä j. n. e. sekä vekseli- ja merioikeus.
Erikoista k:lle on, että se eri kansakunnilla yhä
enemmän pyrkii kehittymään samanlaiseksi, mikä
onkin ymmärrettävää, kun kauppaoikeudellisten
sääntöjen yhtäläistyminen helpottaa
kauppayhteyttä eri maiden välillä. E. K-ja.
Kauppaoikeustoimi, kauppalain alainen
oikeustoimi. Kun kauppaoikeus Suomessa ei ole
muusta yksityisoikeudesta erotettu, niin k:t
täällä ovat yleisen siviililain alaiset. E. K-ja.
Kauppaopisto ks.
Kauppaoppilaitokset.
Kauppaoppilaitokset ovat
ammattioppilaitoksia, joiden tarkoituksena on antaa
kauppa-ammatin harjoittamista varten tarpeellisia esitietoja.
Jo keskiajan lopussa oli Italiassa ja Saksassa
kauppakouluja, joissa opetusaineina olivat
kirjoitus, laskento ja kirjanpito.
Valistusaikakaudella, 1700-luvun loppupuoliskolla syntyi sitten
muutamia uudenlajisia yksityisten tai valtion
toimesta perustettuja kauppaoppilaitoksia, joissa
annettiin perusteellisempia tietoja sekä
varsinaisissa kauppateknillisissä että muissa yleisemmissä
aineissa kuten maantieteessä, kielissä ja
kauppahistoriassa. Ensimäisiä näistä olivat ministeri
Pombalin Portugalissa perustama kauppakoulu
ja Hampurissa 1768 perustettu yksityinen
kauppa-akatemia. Kun viime vuosisadalla ja varsinkin
sen viimeisinä vuosikymmeninä kauppa on saanut
yhä suuremman merkityksen, on
kauppaopetuslaitos kehittynyt nopeasti ja saanut entistä
suurempaa huomiota osakseen. Viime vuosisadalla
perustetuista kauppaoppilaitoksista
mainittakoon 1826 perustettu Göteborgs handelsinstitut
Ruotsissa, 1831 avattu Öffentliche
Handelslehranstalt Leipzigissä, 1853 avattu Institut
supérieur de commerce Antverpenissa ja 1875 avattu
Kristiania handelsgymnasium Norjassa.
1890-luvulla syntyi uusi laji kauppaoppilaitoksia, n. s.
kauppakorkeakouluja (ks. t.), joissa
annetaan korkeampaa tieteellistä opetusta
kauppa-alalle kuuluvissa aineissa. Nykyisin on eri maissa
hyvin monenlajisia ja monennimisiä
kauppaoppilaitoksia, kauppakouluja, kauppaopistoja,
kauppa-akatemioja, kauppakymnaaseja,
kauppa-apulaiskouluja ja kauppa- ja kirjanpitokouluja sekä
kauppakorkeakouluja. Erilaisuutta on olemassa
sekä oppilaitosten perustamiseen ja ylläpitoon
että niiden järjestykseen ja oppisuunnitelmiin
nähden. Toiset ovat valtion tai kuntain laitoksia,
toiset liikemiesjärjestöjen perustamia ja valtion
tai kuntain avustamia, toiset taas yksityisten
omistamia, suoranaisia liikeyrityksiä. Saksassa
on paljon kauppaoppilaitoksia, jotka toimivat
vain eri osastoina kymnaaseissa, reaali- t.
teollisuuskouluissa. Yksityisiä kauppaoppilaitoksia on
runsaasti varsinkin Yhdysvalloissa, n. s.
business colleges. Kauppaoppilaitokset voidaan jakaa
eri ryhmiin yleensä sillä perusteella, mitkä
pääsyvaatimukset niihin on. Ylempiin
kauppaoppilaitoksiin, joita Saksassa ja Itävallassa tavallisesti
sanotaan kauppa-akatemioiksi, on
pääsyvaatimuksena yleensä keskikoulun (oppikoulun viiden
luokan) oppimäärä, alempiin kansakoulukurssi.
Paitsi näitä kahta ryhmää on olemassa
liikeapulais-iltakouluja, joissa opetusta annetaan
toimessa oleville liikeapulaisille.
Suomessa perustettiin ensimäinen
kauppakoulu 1838 yksityisestä aloitteesta Turkuun.
Toinen oli 1864 perustettu Oulun kauppakoulu, ja
vasta 1880-luvulla syntyi sittemmin useampia
uusia kauppakouluja. Huomattavimpia
myöhemmin perustetuista kauppaoppilaitoksista ovat
„Raahen porvari- ja kauppakoulu” (1882), joka
syntyi Fellmanin veljesten lahjoituksen nojalla,
„Suomen liikemiesten kauppaopisto” Helsingissä
(1898) ja „Högre svenska handelsläroverket
i Helsingfors” (1909). Maamme
kauppaopetuslaitoksen järjestämistä suunnittelemaan hallitus
asetti 1897 komitean, joka sai mietintönsä
valmiiksi 1899, ja sen mietinnön mukaisesti
julkaistiin helmik. 24 p. 1904 asetus
kauppaoppilaitoksista Suomessa. Asetuksen mukaan on
hallituksen suostumuksella perustetut
kauppaoppilaitokset, jotka ovat oikeutettuja saamaan
valtionapua, jaettu kolmeen ryhmään:
kauppaopistot, kauppakoulut ja
kauppa-apulaiskoulut. Kauppaopistoihin, joissa
yleensä on kaksivuotinen kurssi, ja jotka
antavat korkeampaa ammatti- sekä yleistä
opetusta kauppiaiksi ja konttoristeiksi aikoville, on
pääsyvaatimuksena viiden luokan lyseossa tai
korkeammassa tyttökoulussa suoritettu kurssi tai
kauppakoulun täydellinen oppimäärä.
Kauppakouluihin on pääsyvaatimuksena ylemmän
kansakoulun kurssi. Ne ovat samoin kuin kauppaopistot
kaksivuotisia; niiden tarkoituksena on varsinkin
vähittäiskauppiaiden valmistaminen.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
