- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
593-594

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kauppapakko ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.



593

Kauppapakko—Kauppapolitiikka

594

laiskouluihin un piiUsyvaatimuksena ylemmän
kansakoulun kurssi ja niissä annetaan opetusta
toimessa oleville liikeapulaisille sellaiseen aikaan
päivästä, jolloin he ovat palveluksesta vapaat.
Kaikki nämä erilajiset kauppaoppilaitokset ovat
kaupunkikuntain, yhdistysten tai yksityisten
perustamia. Ne ovat teoilisuuskallituksen
valvonnan alaiset ja saavat avustusta valtiolta,
kauppaopistot aina 4/s> kauppakoulut aina >jt ja
katippa-apulaiskoulut ’/, vuotuisista kustannuksistaan,
oppilasmaksut poisväheunettyinä.

Kauppaopistoja on nykyään maassamme viisi:
..Suomen liikemiesten kauppaopisto", „Raahen
porvari- ja kauppakoulu", „Turun kauppaopisto",
,,Kotkan kauppaopisto", ..Tampereen
kauppaopisto" ja „Högre svenska liandelslärovärket i
Helsingfors". Viimemainitussa, joka on
yksinomaan ruotsinkielinen, on yhdistettynä
kaksivuotinen kauppaopisto sekä kaksivuotinen ylempi
osasto, johon pääsyvaatimuksena on
ylioppilastutkinto tai lyseokurssi. Turun kauppaopistossa
on suomenkielinen ja ruotsinkielinen osasto.
Suomen liikemiesten kauppaopistossa ja Raahen
porvari- ja kauppakoulussa on kolmivuotinen kurssi.
Niissä pääsevät ylioppilaat kumminkin kahdella
vuodella ja muissa suomenkielisissä
kauppaopistoissa yhdellä vuodella. Kauppakouluja on
nykyään 13, ..Helsingin kauppiaitten kauppakoulu"
..Helsingin kauppakoulu", Tampereen, Kotkan,
Porin, Vaasan, Kuopion, Viipurin, Oulun.
Sortavalan. Joensuun, Lahden ja Jyväskylän
kauppakoulut. Kahdessa niistä, Helsingin ja Vaasan
kauppakoulussa, on ruotsinkielinen
rinnakkais-osasto. muut ovat suomenkielisiä.
Kauppa-apu-laiskouluja on maassamme viime vuosina ollut
toiminnassa noin kymmenkunta, il. H. (K. J.)

Kauppapakko ks. Tapulikaupunki.

Kauppapankki ks. Pankki.

Kauppapolitiikka (ks. Politiikka) on se
kansantalouspolitiikan osa, joka kohdistuu
kauppaan; sillä siis ymmärretään niitä toimenpiteitä
— yhtenäiseksi kokonaisuudeksi ajateltuina —,
joihin valtio joko välittömästi tai sen piiriin
kuuluvien laitosten välityksellä ryhtyy
vaikuttaakseen tämän elinkeinon kehitykseen. Kun
kaupan edellytyksenä on tuotanto, on
kauppapolitiikalla myös suoranainen suhde etenkin
teollisuuteen ja sen rinnalla muihinkin tuotannonaloihin,
nimenomaan kotimaassa. Sillä on siten hyvin
tärkeä asema taloudellisessa elämässä; ja
vaikkakin on väitetty kaupan luonteensa puolesta
vaativan mahdollisimman suurta liikuntavapautta,
joten yhteiskunnan ei holhouksellaan pitäisi
siihen puuttua, on k:n tosiasiallinen merkitys
kansantaloudessa viime aikoina yhä kasvanut.
Valtion toimenpiteet kaupan edistämiseksi
tavallisesti jaetaan kahteen eri ryhmään sen mukaan,
kohdistuvatko ne ulkomaiseen vai kotimaiseen
kauppaan; muutamat laitokset taas ovat näille
molemmille yhteisiä. Etualalla on aina pyrkinyt
olemaan ulkomaankaupan edistämistä tarkoittava
valtion toiminta. Varsinkin merkantilismin
aikana — jonka mukana varsinaisen
kauppapolitiikan voidaan katsoa syntyneenkin — pantiin
erityistä painoa vientikauppaan, ja juuri sen
edistämistä hallitukset ensi sijassa harrastivat
taloudellista toimintaa ohjaellessaan: tämän
mukaan järjestettiin ulkomaiset kauppasuhteet.
Kotimaan teollisuuden tueksi säädettiin ankaria

suojelustulleja (ks. Tulli), jopa suorastansa
tuontikieltojakin (ks. t.), samalla kuin etenkin
raaka-aineiden maastavientiä ehkäistiin
vientikielloilla ja vientitulleilla. Teollisuuden ja
ulkomaankaupan kehittäminen oli myös siirtomaiden
hankinnassa tärkeänä tekijänä. Monessa
muodossa myönnettiin teollisuudenharjoittajille ja
kauppiaille erityisiä etuja valtion puolelta.

Ne liiallisuudet, joihin tällainen holhous ja
keinotekoinen tukeminen veivät, aiheuttivat
sittemmin vastavaikutuksen, ensin tieteisopissa
(ks. Fvsiokraatit ja Taloustiede) ja
ennen pitkää myös käytännössä (ks.
Vapaakauppa); täten pääsi vallalle vapauden
periaate sekä teollisuuden että kaupan alalla. Tämä
suunta sai osaksensa verrattain yleistä
kannatusta varsinkin viime vuosisadan puolivälissä ja
sitä seuraavina vuosikymmeninä. Mutta
vuosisadan loppupuolella tapahtui taas käänne;
suo-jelustullit alkoivat tulla uudelleen käytäntöön
ja ovat vähitellen voittaneet alaa siinä määrin,
että vapaan kaupan kannalla on nykyään enää
oikeastansa vain Englanti. Sen mukana on
ulkomainen kauppapolitiikka, joka liberalismin
vallitessa luonnollisesti menetti varsinaisen
sisällyk-sensä, taas astunut etualalle julkisessa elämässä,
varsinkin suurissa teollisuusmaissa;
siirtomaapolitiikka sen rinnalla. — Tuonti- ja
vientikiellot eivät enää ole tulleet käytäntöön; vain
poikkeustapauksissa — kuten esim. eläintautien
ehkäisemiseksi — niitä nykyään säädetään.
Sitävastoin käytetään vientipalkkioita, joita
merkantilismin vallitessa suosittiin, viennin
edistämiseksi vielä nytkin joskus — ainakin peitetyssä
muodossa. — Ulkomaankaupan helpottamiseksi
asetetaan tärkeimpiin kauppapaikkoihin
konsuleja ja kauppa-asiamielnä kauppiaita
avustamaan. samoin pidetään huolta siitä, että
ulkomailla olevissa lähetystöissä kyetään kotimaan
kaupan etuja valvomaan sekä kauppasopimusten
nojalla valtioiden taloudellisia suhteita
järjestettäessä että muulloinkin, sikäli kuin asiain kulku
vaatii. Kauttakulkukauppaa helpotetaan
vapai-densatamain (ks. t.) avulla.

Kotimaankauppaa koetettiin aikaisemmin
kehittää siten, että kaupunkien kauppiaille
myönnettiin erityisiä etuoikeuksia, jopa
yksinoikeuksiakin kaupankäyntiin, samalla kuin ehkäistiin kau
pan harjoittamista maaseudulla.
Merkantiili-järjestelmän periaatteiden mukaisesti annettiin
seikkaperäisiä määräyksiä siitä, miten kauppiaan
oli milloinkin meneteltävä. Kun sitten libera
lismin vallalle päästessä elinkeinovapaus
säädettiin, lakkasi tällainen holhous ja kaupankäynti
tuli yleensä vapaaksi. Poikkeuksena tästä
säännöstä on nykyänsä vain sellaisten tavarain
kauppa, joiden käsittely vaatii erityistä taitoa
ja luotettavaisuutta. kuten lääkkeiden,
juovuttavien juomien, myrkkyjen ja räjähdysaineiden:
| näiden valmistukseen ja myyntiin nähden on
yleensä kaikkialla tuntuvia rajoituksia.
Yhteiskunnan edun nimessä on samoin vähitellen
ruvettu antamaan erityisiä määräyksiä
ravintoaineiden. rehujen, siementen ja lannoitusaineiden
kaupasta, ja tämä on useimmiten pantu
säännöllisen tarkastuksen alaiseksi. Yleistä
elinkeinovapautta tavallansa supistaa sekin, että
tunnottomien kaupanharjoittajien hillitsemiseksi on
ruvettu säätämään asetuksia epärehellistä kilpailua

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:36 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/4/0323.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free