- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
595-596

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kauppapakko ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

595

Kauppapula—Kauppasovinto-oikeus

.">96

vastaan, samoin kuin se, että erityisten
pätevyys-ehtojen asettamista kauppiaaksi pääsemistä
varten on Suomessakin jo ajateltu, jotta siten
ehkäistäisiin taitamattomien ja kelvottomien
henkilöiden tunkeutumista tälle taloudellisessa
suhteessa tärkeälle alalle. Toiselta puolen on
liikemiesten ammattitiedoista pidetty huolta
perustamalla ja valtionvaroilla kannattamalla
kauppaoppilaitoksia, samoin antamalla apurahoja
nuorille liikemiehille ulkomaisia opintomatkoja
varten. — Kotimaiseen kauppapolitiikkaan kuuluvat
vielä valtion toimenpiteet osuuskauppojen
hyväksi ; meillä on Pellervo-seura saanut
valtionapua neuvontatyötä varten tällä alalla.
Toimintansa kaupan edistämiseksi valtio suorittaa
osittain omien laitostensa (ylinnä
kauppaministe-riön, meillä kauppa- ja teollisuustoimituskunnan
ja teollisuushallituksen), osittain kauppiaiden
järjestöjen ja perustamien laitosten (pörssien,
kauppakamarien, sovintolautakuntien y. m. s.)
välityksellä. I"seat toimenpiteet (esim. suuret
näyttelyt) ovat näiden molempien yhteistyön
tuloksia. — K:aan sanan laajemmassa
merkityksessä luetaan myös kaikki se valtion toiminta,
joka kohdistuu sellaisiin kauppaa edistäviin
laitoksiin kuin kulkuneuvoihin (erityisesti
rautateiden tariffipolitiikka), rahaliikkeeseen,
luottolaitoksiin; samoin kauppatilaston toimittaminen
y. m. s. [Scharling. ..Handels- og Toldpolitik"
(1905) : Van der Borght, „Handel und
Handels-politik" (1907).] L. Erm.

Kauppapula ks. Liikepula.

Kaupparekisteri, viranomaisten pitämä
luettelo, joka sisältää määrättyjä merkintöjä
liike-elä-mää koskevista seikoista. Suomessa on voimassa
Keis. as. kaupparekisteristä sekä toiminimestä
ja prokurasta 2 p:ltä toukok. 1895. Asetuksessa
luetellut elinkeinonharjoittajat sekä yhtiöt ovat
velvolliset ilmoittamaan toiminimen, jolla liikettä
harjoitetaan. k:iin merkittäväksi. Ennenkuin
osakeyhtiö on merkitty k:iin, ei sen nimessä saa
hankkia omaisuutta eikä kantaa tai vastata.
Pro-kura on niinikään ilmoitettava k:iin
merkittäväksi. K:iä pitää koko maata varten
teollisuus-hallitus Helsingissä, jolle rekisteriin
merkittävät ilmoitukset ovat tehtävät kaupungissa
maistraatin tahi järjestysoikeuden ja maalla sen
paikkakunnan kruununvoudin kautta, missä
liikettä aiotaan harjoittaa. K:iin merkitty ja
asianmukaisesti rekisteriviranomaisen toimesta
kuulutettu seikka katsotaan tulleen kolmannen
miehen tietoon, ellei asianhaaroista käy ilmi,
ettei hän ole sitä tietänyt eikä velvollinen
tietämään. Ennenkuin kuuluttaminen on tapahtunut,
ei ilmoitettuun tahi ilmoitettavaan seikkaan
voida lain nojalla vedota muuten kuin milloin
kolmannella miehellä näytetään olleen tieto siitä.
•Joka katsoo k:ssä olevan merkinnän itselleen
haitalliseksi, on oikeutettu nostamaan kanteen
rekisteröimisen peruuttamisesta. K. on julkinen
ja jokaisen nähtävillä pidettävä. E. K-ja.

Kauppaseura ks. Kauppakomppaniat
ja Kauppayhdistys.

Kauppasopimus I. kauppatraktaatti
on sellainen valtioiden keskeinen sopimus, joka
kohdistuu kauppaan ja sen yhteydessä oleviin
asioihin, varsinkin merenkulkuun; virallinen
nimitys onkin usein kauppa- ja
merenkulkutrak-taatti. Tällainen sopimus sisältää määräyksiä

etupäässä tavarain maahantuonti-,
maastavienti-ja kauttakuljetusoikeudesta; tulli-, merenkulku-,
satama-, majakka-, luotsi- y. m. s. maksuista;
toisen valtion alamaisten oikeudesta asettua
toisen valtion alueelle ja harjoittaa siellä kauppaa,
merenkulkua tai muita elinkeinoja, erityisesti
liikkua kauppamatkustajana, omistaa irtainta tai
kiinteää omaisuutta ja hallita sitä sopimuksia
tai testamentteja tekemällä; laivojen
kansalli-.–uustodistusten ja mittauskirjojen pätevyydestä
sekä henkilökohtaisista veroista ja muista
rasituksista, nimenomaan asepalveluksesta. Väliin
kauppasopimuksiin pannaan määräyksiä myös
yleensä oikeusturvasta, omistusoikeudesta — kir
jallisesta ja taiteellisestakin joskus — sekä
oikeudesta asettaa konsuleja toisen valtion alueelle ja
näille kuuluvista etuoikeuksista. Missä määrin
erityisiä sopimuksia kuhunkin tällaiseen
seikkaan nähden on tarpeen, se riippuu
asianomaisten kansain taloudellisesta kehitysasteesta ja
niistä oikeusperiaatteista, joita niissä ylipäänsä
noudatetaan. Taloudellisten näkökohtien ohella
kauppasopimuksilla, joiden tekeminen viime
vuosisadalla tuli hyvin yleiseksi, on useimmiten
mitä painavin merkitys myös valtiollisessa
suhteessa. Niistä eduista, joita asianomaiset valtiot
tällaisten sopimusten nojalla toisillensa
myöntävät, ei tavallisesti laadita täsmällisiä
yksityiskohtaisia määräyksiä, vaan taataan
sopimuskumppanin alamaisille erinäisissä suhteissa
samat oikeudet kuin mitä maan omille asukkaille
tai suosituimman maan alamaisille on annettu.
Jos taas tulleihin nähden tehdään
erityismääräyksiä, nimitetään sellaista sopimusta
tariffi-traktaatiksi. Siinä tapauksessa, että
tulli-määrät, joita jonkun maan tavaroihin
sovellutetaan, poikkeavat yleisen tullitaksan sisältämistä
määristä, sanotaan niitä ero- tai erotus-
(diffe-rentsiaali-)tulleiksi (ks. Erotustulli); nämä
tulevat ilman muuta myös kaikkien niiden
maiden hyväksi, joilla on suosituimman oikeudet.
Tällaisen välipuheen tekeminen saattaa myös
tulla kysymykseen esim. merenkulkumaksuihin
nähden. „Suosituimmuudesta" on se suuri etu,
että se asianomaisissa suhteissa turvaa
epätasaiselta ja siten ylivoimaiselta kilpailulta jonkun
muun maan puolelta, jolle muuten olisi ehkä
voitu myöntää erityisiä parempia ehtoja.
Ta-riffitraktaatti taas, samoin kuin muutkin
erityissopimukset, antaa takeita kysymyksessä olevien
suhteiden muutoksia ja yleensä epävakaisuutta
vastaan sovitun ajanjakson kuluessa; tällä
seikalla on liiketoiminnan kannattavaisuuslaskelmia
laadittaessa suuri merkitys. — Suomea koskevista
kauppasopimuksista tehdään selkoa
tullipolitiikan (ks. t.) yhteydessä. L. Erm.

Kauppasovinto-oikeus, kauppakamarin tai
muun kauppavaltuuston asettama, kokeneista ja
yleistä arvonantoa nauttivista, kauppaelämää ja
kauppatapoja tuntevista henkilöistä kokoonpantu
lautakunta, joka ratkaisee kauppiaiden kesken
syntyneitä, kauppasopimuksista johtuneita riitoja.
Tämmöinen riidanratkaisu on Ranskassa
nimeltään arbitrage ja Englannissa arbitralion, ja
kauppasovinto-oikeuksia nimitetäänkin senvuoksi
usein arbitratsionilautakunniksi. Suomessa on
1911 perustettu Helsingin kauppa-, teollisuus- ja
meriliikenne-sovintolautakunta, johon kuuluu 60
jäsentä. K. J.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:36 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/4/0324.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free