- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
599-600

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kauppastipendit ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

599 Kauppavoitto—

jonka tehtävänä on valvoa kaupan ja
laivaliik-keen etuja, tehdä tarpeen vaatiessa
asianomaisille virastoille esityksiä ja antaa vaadittuja
lausuntoja, panna toimeen kauppiaskokousten
päätökset sekä valmistaa näissä kokouksissa esille
tulevia keskustelukysymyksiä ja muuten olla
km ma.iseutujSsenten kanssa vuorovaikutuksessa
kirjeenvaihdon kautta ynnä tarpeen tullen
kutsua koko valtuuskunta kokoon. Itse k. on ollut
koossa vain kaksi kertaa, 1890 ja 1910; onkin
ollut kysymys tämän laitoksen lakkauttamisesta.
Keskusvaliokunnan toiminnasta on sitävastoin
ollut tärkeitä tuloksia. Kaupunkien
kauppayhdistysten kauppa valtuusmiehistä ks.
Kauppayhdistys. il. H.

Kauppavoitto johtuu tavallisesti osto- ja
myymähinnan erosta, mikä ero syntyy eri
tavoilla: kauppiaan maksama tukkukauppahinta on
halvempi kuin ostajain suorittama
vähittäis-kauppahinta, hinta ostopaikalla on alempi kuin
myyntipaikalla, hinta on ostamisen ja myymisen
välisenä aikana saattanut muuttua kauppiaalle
edulliseksi ja vielä on kauppiaan ostohinta
erityisten konjunktuurien eli liikeolojen
vaikutuksesta voinut olla erittäin edullinen. Kaikessa
kaupassa on siten samoin kuin muussakin
elinkeinotoiminnassa spekulatiivista eli keinottelevaa
arvioimista. Keinottelu varsinaisessa
merkityksessä käyttää hyväkseen pääasiassa hinnan
muutoksia eri aikana, joita vaihtelevat
konjunk-tuurit synnyttävät, vrt. Hinta ja Pörssi.

Kauppayhdistys, jollakin määrätyllä alueella
tai kaupungissa asuvain
kauppaliikkeenharjoitta-jain muodostama yhdistys tämän elinkeinon
etujen valvomista varten. Tällaisia yhdistyksiä on
monennimisiä, kauppa- tai kauppiasyhdistvksiä,
kauppaseuroja, kauppaklubeja,
liikemiesvhdistyk-siä j. n. e. Erikoisessa asemassa ovat Suomessa
varsinaiset kauppayhdistykset, joita tämän
elinkeinon harjoittajat kaupungeissa, joko erikseen
tai yhteisesti tehdasteollisuuden ja käsityön
har-joittajain kanssa (kauppa- ja tehdasyhdistykset),
ovat elinkeinolain mukaan velvolliset
muodostamaan niitten asiain hoitamista varten, jotka
koskevat yhdistyksen jäsenten harjoittamaa
elinkeinoa (vrt. Elinkeino yhdistykset).
Tällaisen elinkeinoyhdistykseu jäsen on jokainen,
joka kaupungissa harjoittaa elinkeinoa laissa
määrätyn elinkeinoilmoituksen jälkeen, ja hän
on myös velvollinen suorittamaan yhdistykselle
vuosimaksuja. Huolta yhdistyksen
vaikutustoi-mesta pitävät valtuusmiehet
(kauppayhdistyksissä kauppavaltuutetut), joiden
tulee hoitaa sen rahastoja ja omaisuutta, antaa
asianomaisille virkakunnille pyydettyjä
mietintöjä ja selityksiä, koettaa sovittaa
elinkeinon-harjoittajain ja heidän työntekijäinsä välisiä
riitaisuuksia j. n. e. Yhdistys on velvollinen
tekemään itselleen yksityiskohtaisen järjestyssäännön
ja hankkimaan sille kuvernöörin vahvistuksen.
Tällaisista yhdistyksistä ovat tärkeimmät
suurimpien kaupunkiemme, Helsingin, Viipurin
(kauppa- ja tehdasyhdistys), Tampereen, Turun
ja Vaasan kauppayhdistykset.

Vapaista yhdistyksistä on tärkeimpiä Suomen
liikemiesyhdistys (ks. t.). Sekä virallisten että
vapaitten yhdistysten jäsenillä on oikeus ottaa
osaa yleisiin kauppias koko uksiin (ks. t.).

il. n.

Kauppis-Heikki tion

Kauppayhtiö ks. Yhtiö.

Kauppias, henkilö, joka omassa nimessään
harjoittaa kauppaelinkeinoa. Ammattitilaston
mukaan v:lta 1900 oli Suomen itsenäisistä
ammatinharjoittajista kauppa-alalla toimivia 1,»
Virallisen tilaston mukaan oli 1908 Suomessa
kaikkiaan 13,015 kauppiasta, niistä 5,200
maakauppiasta (yksi kauppias 495 henkeä kohti
maalais-väestöstä) ja 7,815 kaupunkikauppiasta (yksi
kauppias 56 henkeä kohti kaupunkiväestöstä).
Helsingissä oli kauppiaiden luku 3.368, joten
yksi kauppias tulee noin 41 asukasta kohti ja
Viipurissa 1,141, eli yksi kauppias 29 henkeä
kohti. ’ M. U.

Kauppiaskokoukset, Suomen yleiset, koko
maata käsittävät liikemiesten kokoukset, joissa
keskusteluihin ja päätösten tekoon saavat ottaa
osaa virallisten kauppa- ja laivanpäällikköyhdis
tysten sekä vapaiden kauppa- ja
liikemiesyhdis-tysten jäsenet, julkisten kauppaoppilaitosten
johtajat ja liikeapulaisyhdistysten liittoon kuuluvien
liikeapulaisyhdistyksien edustajat, joilla viime
mainituilla ei ole äänestysoikeutta. K:sten
voimassa oleva järjestyssääntö on hyväksytty
Kuopion kauppiaskokouksessa 1895 ; Porin
kauppias-kokouksessa 1911 oli esillä uusi
järjestyssääntöehdotus, mutta sen lopullinen hyväksyminen
jätettiin seuraavaan 1913 Tampereella pidettävään
kauppiaskokoukseen. Yleisiä kauppiaskokouksia
on tähän saakka pidetty 13: Helsingissä 1881.
Viipurissa 1883, Turussa 1884, Vaasassa 1886,
Porissa 1888, Tampereella 1890, Oulussa 1892,
Kuopiossa 1895, Helsingissä 1898, Viipurissa
1902, Turussa 1907, Vaasassa 1909 ja Porissa
1911. M. n.

Kauppiasyhdistys ks. Kauppayhdistys.

Kauppinen, Heikki ks. K a u p p i s-H e i k k i.

Kauppis-Heikki (s. 1862), suom. kirjailija
(oik. Heikki Kauppinen), syntyisin
Iisalmelta. Päästyänsä 15 v:n ikäisenä renkipojaksi
pappilaan, Juhani Ahon kotiin, hän oppi
kirjoitustaidon. V. 1884 hän kirjoitti ensimäisen
novellinsa ,,Äidin kuoltua", joka ilmestyi
Valvojassa. Sen jälkeen hän, palvellen jonkun
aikaa Minna Canthin kaupassa Kuopiossa ja
toimien kiertokoulunopettajana Pohjois-Savon
pitäjissä, rupesi v:sta 1886 alkaen julkaisemaan
kertomuksiansa kirjanmuodossa. Niitä ilmestyi
nimellä „Tari noita" 4 kokoelmaa (1886, 1897, 1900
ja 1906). Laajempia yhtäjaksoisia kuvauksia
ovat „Mäkijärveläiset", (1887), „Viija" (1889),
„Kirottua työtä" (1891), „Laara" (1893), „Aliina"
(1896), „Uranaukasijat" (1906), kulturellista
ajankuvausta lähenevä kertomus, ja ,,Anaski"
(1911), jonka leikillisten juttujen sankarina on
kansanomainen keppostentekijä täynnä
savolaista huumoria. Monet näistä teoksista ovat
syntyneet Kuopion lähellä Kehvon
kasvatuslaitoksessa, jonka opettajana K.-H. oli 1893-1908.
Suoritettuaan 1907 seminaarissa tutkinnot hän
siirtyi sieltä opettajaksi Uimalan kansakouluun
Iisalmelle. — K.-II. on yksi noita suoraan kansasta
nousseita koulunkäymättömiä kirjailijoita, joita
realismi meillä herätti ja joilla on sangen
huomattava merkitys omintakeisen
kansankuvauksemme kehityksessä. Hän on semmoisella
vaiston-varmuudella ja muotokyvyllä, joka on suotu vain
synnynnäiselle kirjailijalle, esittänyt vaihtelevia
tyyppejä ja kohtauksia savolaisesta maalaisympä-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:36 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/4/0326.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free