- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
617-618

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kautsukki ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

617 Kautsukki 618

ei liuota siitä kuin pari prosenttia erästä
keltaista ainetta. Eetteri, beutsiini, rikkihiili ja
tärpätti turvottavat k:ia tavattomasti, jolloin siitä
liukenee 30-70 %; jäännös on sitkeää,
liukenematonta, pehmeää ainetta, mutta kuitenkin
huomattavasti huonommin kiinnitarttuvaa kuin k.
kokonaisuudessaan. Paras k:n liuotinaine on alkoholin
ja rikkihiilen seos (6-8 osaa alkoholia, 100 osaa
rikkihiiltä). Laimeat hapot ja väkevät
lipeämäi-set aineet eivät vaikuta sanottavasti k:iin.
Väkevä salpietarihappo ja rikkihappo syövyttävät
sitä, samoin vaikuttaa k:iin voimakkaasti
typpihapoke. Kloorikaasu muuttaa k:n kovaksi ja
hauraaksi. 120°:seen kuumennettaessa k. sulaa
tervamaiseksi, sitkeäksi nesteeksi, joka
jäähdvt-tyään jää pehmeäksi ja tahmeaksi. 200° rseen
kuumennettaessa k. hajoaa kemiallisesti. — K:n
kemialliset aineosat ovat hiili ja vety (hiiltä n. 88 %,
vetyä n. 12 %).

K.-tavaratehtaissa puhdistetaan paloihin
leikattu k. ensin kuumalla, laimealla lipeällä
erinäisissä valssilaitoksissa, minkä jälkeen se
kuivataan ja valssataan hiukan lämmittäen. — Tärkein
tehtävä k.-tuotteita valmistettaessa on v u 1 k a n
i-seeraus. jolla tarkoitetaan k:n muuttamista
rikin tai erinäisten rikkiyhdistysten avulla
sitkeäksi sekä alhaisessa että tavallista
korkeammassakin lämpötilassa sekä kestävämmäksi
liuottimia vastaan. Vulkaniseeraukseen käytetään
joko jähmeää rikkiä, joka puristetaan valssien
avulla 130-140°:ssa k:iin tai sulaa rikkiä,
rikki-kloridia (rikkihiileen liuotettuna), erinäisiä
me-tallisulfideja, rikkihapokkeen suoloja y. m. s.
Vul-kaniseeratessa yhtyy k:iin rikkiä 10-25%. —
Kautsukkitavaroiden värjäykseen sekä niiden
painon lisäämiseen) käytetään talkkia,
sinkkioksidia. lyijyyalkoista, sinooperia, nokea, liitua
y. m. — Vulkaniseerattua k:ia, ..kumia",
käytetään polkupyörien ja automobiilien renkaiden,
letkujen, hansikkaiden, kenkien, kalossien,
venttiilien, leikkikalujen, pallojen y. m.
valmistukseen, tiivistysaineena, painovalsseina,
hankaus-kumina y. m.

Jos k:iin lisätään runsaasti rikkiä (20-35 %),
saadaan n. s. kovaa kumia
(sarvikaut-sukkia, eboniittia, saks. Hartgummi).
Kovaa kumia voidaan sahata, viilata, höylätä ja kiil-

lottaa. Siitä valmistetaan kampoja, veitsenpäitä,
silmälasien kehyksiä, nappeja y. m. pikku
esineitä. Se tulee hangatessa kovasti sähköiseksi,
jonka vuoksi sitä paljon käytetään sähkökoneiden
hankauskiekkoina. Väkeviä happojakin vastaan
kova k. on kestävää. —
Patenttikumitava-roiksi nimitetään sellaisia k.-tuotteita, jotka
ovat vierailla aineksilla sekoittamattomasta
kaut-sukista valmistettuja ja rikkikloridiliuoksella
vul-kaniseerattuja. — Jos kankaita sivellään
kaut-sukkiliuoksella, saadaan n. s. vedenpitäviä
kankaita. Vernissan estää siihen lisätty k.
hauraaksi tulemasta.

Eurooppalaisista lienee Kolumbus
ensimäi-senä nähnyt k.-esineitä Haitilla toisella
Arne-riikanmatkallaan (1493-96), ja 1615 J. de
Tor-q u e m a d a selitti, miten Meksikon alkuasukkaat
valmistivat ,.uli" nimistä ainetta erään puun
maitiaisnesteestä, jota espanjalaisetkin käyttivät
tehdäkseen viittansa vettäpitäviksi. Ensimäiset
tieteelliset tiedonannot k:sta antoivat C o n d
a-mine ja Bougouer. jotka myös lähettivät
Pariisin akatemialle Quitossa ..caoutchoue"ksi
nimitetystä „hévé"-puun maitiaisnesteestä
valmistettuja mustia palloja. V. 1768 alkoi M a q u e r.
kek-sittyään k:n liukenevaisuuden, valmistaa putkia
k:sta, jota sitä ennen oli käytetty vain pulloihin
ja vettäpitäviin kenkiin, ja 1772 se tuli
Prist-1 e y n aloitteesta käytäntöön raaputuskumina.
Käännekohtana k.-teollisuudelle oli G o o d v e
a-rin ja Hancock in 1839 keksimä
vulkanisee-raus korkeassa lämpötilassa ja Par kesi n
tavallisessa huonelämmössä 1S46. Vihdoin
Goodyea-rin 1S51 onnistui valmistaa kovaa kumia, ja 1910
Hofmann ja Harries keksivät k:n
keinotekoisen valmistuksen isopreeni-hiilivedystä.
Tärkein km tuotantomaa on toistaiseksi troopillinen
Ameriikka, senjälkeen Afrikka ja Aasia, mutta
viime aikoina on aasialaisten siirtomaiden,
etenkin Ceylonin k.-plantaasien tuotanto kohonnut
kilpailemaan Ameriikan ryöstötalouden kannalla
olevan k.-saannin kanssa: v:sta 1905 on
maailman k.-sato 61.000 tonnista kohonnut 70,000
tonniin v:na 1909 ja samoina vuosina plantaasien
sato 150 tonnista 4.500 tonniin. Raa’an k:n
kaupan suhteen Englanti on määräävässä
asemassa. Lisääntyneen kysynnän, myös keinottelun

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:36 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/4/0335.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free