- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
645-646

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kehräsienet ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

645 Kehräsienet—Kehysmuotoinen sikermä 646

Kehräsienet ks. Kotelosienet.

Kehräsluu ks. Jalka.

Kehrävarsi l. tainta l. värttinä, n. 30
cm pitkä puupuikko, jonka alapäässä
vauhtipyöränä tavallisimmin on kehrä: puinen, sarvinen
tai kivirilla. ks. Kehräpuu. U. T. S.

illustration placeholder

Kehrääjälintu.



Kehrääjälintu (Caprimulgus europæus) on
kirskulintujen ryhmään kuuluvan kehrääjän heimon
ainoa meikäläinen edustaja. Heimo
tunnetaan tyvestä nahalla toisiinsa yhtyneistä
etuvarpaista. Keskivarpaan kynnessä on sisäpuolella
omituisia sarveisripsiä ja takavarvas kääntyy
paljon sivulle, sisäänpäin. Meillä Etelä- ja
Keski-Suomessakin harvametsäisillä kanervakankailla,
paikoin yleisempänä, paikoin harvinaisempana
tavattava k. asustaa suurimmassa osassa
Eurooppaa, Länsi-Aasiassa ja Pohjois-Afrikassa.
Muuttaa talveksi Etelä-Eurooppaan ja Afrikkaan.
Lintu on noin räkättirastaan kokoinen, pyrstö
pitkä, siivet pitkät ja leveät, silmät ja
korva-aukot suuret. Höyhenpeite pehmeä, hienosti
harmaan, ruosteenruskean, valkean ja mustan
kirjava, vatsapuolelta kellertävä tummemmin
poikkijuovin. Koiras erotetaan naaraasta pyrstön
kahdesta reunasulasta, jotka ovat valkeakärkiset. K.
on yölintu, joka pehmein, pöllömäisin liikkein,
suuri kita auki pyydystää hyönteisiä,
pääasiallisesti vahingollisia yöperhosia. Öisin sen
omituinen, pitkää rukinsurinaa muistuttava ääni
kuuluu kauas ympäristöön. Päivisin se makaa
liikkumattomana maassa tahi kaatuneen puun
rungolla. Ei rakenna pesää, vaan munii 2
pitkänpyöreätä, harmaankiiltävää,
harmaanruskea-täpläistä munaansa maahan, avonaiselle paikalle,
usein metsäpolulle. E. W. S.

Kehrääjät (Bombyces), perhosten alalahko.
Keskikokoisia tai suuria — usein hyvinkin
suuria. Enimmät ovat liikkeellä illalla, jotkut
keskipäivälläkin. Ruumis paksu, tuuheakarvainen.
Täysimuotoisen perhosen suuosat ovat
surkastuneet. Siivet leveät, lepotilassa enimmäkseen
kattolaskuiset. Koiras jotenkin hento verrattuna
naarakseen, jonka takaruumis usein on paisunut
hyvin suureksi. Naaraat pysyvät enimmäkseen
liikkumattomina, ovatpa siivet toisinaan
surkastuneetkin. Asettavat kaikki munansa yhteen
ryhmään, jonka johdosta toukatkin pysyvät
kauan koossa ja voivat suurin joukoin
esiintyen saada tuhoa aikaan. Koirakset ovat hyviä
lentäjiä ja niillä on erinomaisen tarkka
hajuaisti, jonka avulla ne löytävät naaraan usein
hyvinkin kätketyistä paikoista ja pitkien
matkojen päästä. Hajuaisti sijaitsee tuntosarvissa,
joiden nivelet koiraksella ovat lehtimäisesti
laajentuneet, joten koko tuntosarvi saa sulkamaisen
muodon. Toukat ovat tavallisesti hyvin
karvaiset: toisinaan karvat tai sukaset ovat joukkoihin
ryhmittyneet ja erityisissä nystyröissä kiinni.
Ennen koteloitumistaan toukat kehräävät
hienosta rihmasta, joka syntyy suun kohdalla
aukeavista kehruurauhasista, kotelokopan
suojaksensa (siitä nimi). Suomessa tavataan 117
kehrääjälajia, joista mainittakoon:
puuntuhooja (Cossus), tammikehrääjä
(Gastropacha), mäntykehrääjä (Lasiocampa),
tupsutoukka-kehrääjä (Orgyija),
nunnaperhonen (Lymantria monacha).
Huomattavimpiin ulkomaisiin kehrääjiin
kuuluvat m. m. kiinalainen atlasperhonen (Saturnia
atlas),
suurin kaikista perhosista, jonka
levitettyjen siipien kärkien väli voi olla 25 cm, sekä
monet silkkiperhoset kuten tavallinen
silkkiperhonen (Bombyx mori),
ailanthus-silkkiperhonen (Attacus Cynthia), kiinalainen
tammisilkkiperhonen (Saturnia Pernyi) ja japanilainen
tammisilkkiperhonen (Saturnia Yama mayu).
U. S-s.

Kehys. 1. Seinäaukkoja, peilejä, seinä- sekä
taulumaalauksia, piirroksia rajoittava ja
ympäristöstä eristävä reunalaite. K:n tehtävä on
täydentävä, aukon ja pinnan arvoa kohottava,
joka esim. tauluissa aikaansaadaan värituntua
esiintuovalla kehyksien neutraalilla tai
vastakkaisella tai myötäisellä värityksellä ja
muotoilulla, mutta aina pinnan ja sen rajoituksen
keskinäisiä suhteita varteenottamalla. Eri aikain
tyyli- ja makusuuntien vaihteita seuraten on
kehyksiä valmistettaissa aineena käytetty puuta,
metallia, lasia, marmoria, kipsimuovailua
puualustalle, vieläpä kangasta ja nahkaakin;
työtapoina on käytetty vuoroin puunleikkausta.
maalausta, kultausta, inkrustatsionia, y. m.
Gotiikan ja renesanssin arkkitehtonisten,
leikattujen kuvakehysten sijalle astuvat vähitellen
barokki-ajan ylenpalttisen koristellut
loistokehykset — kehys usein pintaakin suurempi, —
joista vielä nykyaikainkin kehyksissä yleinen
kultaus on perintöä. U-o N.

2. Konet., koneissa makaavassa tai
pystyasennossa oleva vankemmin tai kevyemmin
rakennettu alusta l. runko, joka kannattaa ja pitää
koossa koneen eri osat; tehdään useimmiten
valuraudasta. Vaunuissa, ajopeleissä,
lautarakennuksissa y. m. levy-, kanki- tai kuvioraudasta,
putkista, puupiiruista j. n. e. tehty, kappaleen
päämuotoa vastaava kehikko, johon kaikki muut osat
liitetään. Painokehilöä koossa pitävä rautainen
kiinnityslaite. V. H.

Kehyskertomus, kertomus, joka ikäänkuin kehyksen
tavoin itseensä sulkee joukon lyhyempiä
kertomuksia, joita tämän pääkertomuksen
henkilöt toisilleen kertovat: esimerkkejä: satukokoelma
„Tuhat ja yksi yötä", Boccaccion „Decamerone",
Chaucerin „Canterbury tales". J. H-l.

Kehysmuotoinen sikermä, mus., on kaikkein
tavallisimpia muotoja pienempien laulu- ja
soittosävellysten alalla (= n. s. 3-osainen „laulumuoto").
Siihen kuuluu 3 lauseketta, joista kolmas on
pääasiassa ensimäisen kaltainen (vrt.
Kertausjakso) ja keskimäinen muodostaa niitä sekä
erottavan että yhdistävän vastakohdan (vrt.
Keskiosa). Täten molemmat äärimmäiset
lausekkeet ovat sävellyksessä ilmenevän tunnelman
kiinteänä „kehyksenä", jotavastoin
keskilausekkeessa tunneliike pääsee irtonaisemmin
tulvehtimaan (esim. Maamme-laulun sävelmässä:

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:36 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/4/0349.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free