- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
653-654

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Keisaribooraksi ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

653

Keisaribooraksi—Keisari ja Suuriruhtinas

empereur, engl. emperor), korkein
hallitsijan-arvonimi; johtuu Kooman keisarivallan
perustajan Cajus Julius C æ s a r i n nimestä (ks.
Ciesar). Historiassa esiintyy useita
keisarivaltoja. 1. Vanha li o o m a n
keisarivalta (31 e. Ivr.-395 j. Kr.). Rooman
keisarin valta oli rajaton, vaikka hän alussa
nimellisesti olikin vain erinomaisella valtuudella
varustettu virkamies. Myöhemmin,
Diocletianuk-sen hallituksesta lähtien, keisarius muuttui
muodollisestikin täydelliseksi yksinvallaksi: keisari oli
niinkuin itämaalaisetkin itsevaltiaat alamaistensa
..herra ja jumala" (domitius et deus). Keisarius
ei ollut perinnöllinen, vaikka viimeisen keisarin
poika tai joku muu sukulainen tai ottopoika
usein pääsikin valtaistuimelle. 2.
Roomalais-kreikkalainen keisarivalta. V. 395
Kooman keisarikunnasta muodostui kaksi
valtakuntaa: Länsi-Rooman keisarikunta ja
Itä-Roo-nian 1. kreikkalainen (Bysautionin) keisarikunta.
Edellinen hävisi germaanilaisen
kansainvaelluksen aikana, lopullisesti 476, mutta jälkimäinen
pysyi pystyssä v:een 1453, jolloin turkkilaiset
valloittivat sen pääkaupungin Konstantinopolin.
N. s. neljännen ristiretken aikana länsimaiset
ristiretkeilijät perustivat kreikkalaisen
keisarikunnan Euroopan puoleiselle alueelle
latinalaisen keisarikunnan (1204-61). Samaan
aikaan muodostui kreikkalaisen keisarikunnan
aasialaisiin maakuntiin Nikean
keisarikunta (1206-61) ja Trapezuntin
keisarikunta (1204-1461). 3.
Frankkiini-tien keisarivalta. Länsi-Rooman keisarius
uudistettiin 800, jolloin paavi kruunasi
frankkien kuninkaan Kaarle Suuren keisariksi. 4.
Frankkilaiseen keisarikuntaan liittyy Saksan
kuninkaitten roomalainen
keisarivalta v:sta 962, jolloin Saksan kuningas Otto
Suuri sai Roomassa keisariukruunun. Rooman
keisarinarvo oli Saksan hallitsijoilla v:een 1S06,
jolloin Frans II luopui siitä. Frankkilaiset ja
saksalaiset keisarit pitivät itseään kristikunnan
ylimpinä maallisina päämiehinä ja kirkon
suojelijoina. 5. Uuden ajan keisarivallat.
Venäjän tsaari Pietari I otti Uudenkaupungin
rauhan jälkeen arvonimen kaikkien
venäläisten keisari (ven. imperator). V:sta 1804
Itävallan hallitsijat ovat käyttäneet arvonimeä
Itävallan perinnöllinen keisari.
Niinkuin Pietari Suuri koetti herättää henkiin
itä-roomalaisen keisarivallan, samaten Napoleon
halusi uudistaa länsi-roomalaisen keisariuden ja
huudatti itsensä 1804 ranskalaisten
keisariksi. Napoleonin keisarivalta kukistui 1S14
(lopullisesti 1815), mutta 1852 keisarivallan
uudisti Ranskassa Napoleon III; Ranskan toinen
keisarivalta hävisi 1S70 saks.-ransk. sodan
johdosta. Samaan aikaan syntyi Saksan
keisarikunta, ja 1871 Preussin kuningas Wilhelm I
julistettiin Saksan keisariksi. Euroopan
ulkopuolella olevissa kristityissä maissa on
19:nnellä vuosis. esiintynyt keisarivaltoja: a
Meksikossa oli 1822-23 Augustin de Iturbi- |
den keisarivalta ja 1864-67 siellä hallitsi
keisarina Itävallan arkkiherttua Maksimilian. b)
Brasilia oli keisarikuntana 1822-89. e) Haitissa
hallitsi keisari 1804-06 ja 1S49-59. — V:sta 1877
on Englannin hallitsijalla Intian keisarin
(keisarinnan) arvonimi. — Turkin, Ma-

rokon, Kiinan ja Japanin hallitsijat
käyttävät arvonimiä, jotka Euroopan kielille
käännetään keisaria merkitsevällä sanalla.
[Mommsen, „Römisches Staatsreeht"; v. Held.
„Das Kaisertum als Rechtsbegriff".] (J. F.)

Keisaribooraksi, joskus esiintyvä booraksin
(ks. t.) kauppanimi.

Keisari Frans Joosefin vuono, pitkä, kapea
vuono Grönlannin itärannikolla 73’/,° pohj. lev.
Sen löysi toinen saksalainen
pohjoisnaparetkikunta 1870.

Keisari ja Suuriruhtinas. Suomen hallitsija
ja ylin valtio-orgaani, jonka oikeudellinen asema
valtiossa seuvuoksi useasti ilmaistaan myöskin
siten, että sanotaan hänen käyttelevän korkeinta
valtaa.

Suomen ja Venäjän välisen valtioylulistyksen
perusteista ja laadusta johtuu, että hallitsijan
asema Suomessa aina kuuluu samalle fyysilliselle
henkilölle eli ihmisyksilölle, joka on Venäjän
keisari. Suomella ei siis ole mitään omaa
vallan-perimysjärjestystä. (Senvuoksi Hallitusmuodon
3 §, joka tätä koskee, on merkityksetön.) Mutta
koska Suomi on valtio, on sen hallitsija
oikeudellisena h e n k i 1 ö n ä eli persoonallisuutena
erotettavissa ja erotettava Venäjän keisarista.
Hallitsijana 1. valtio-orgaanina hän on Suomen
perustuslakien määräämä, toisin sanoen uämät
määräävät miten, s. o. kuinka laajasti ja mitä
muotoja noudattamalla hän on oikeutettu Suomen
valtiovaltaa harjoittamaan. Ne vanhempien
pe-rustuslakiemme säännökset, joissa puhutaan k u
n i n k a a s t a, soveltuvat (sikäli kun eivät ole
muuttuneet tai kumoutuneet) nykyänsä
Keisariin ja Suuriruhtinaaseen.

Itse nimitys K. ja S. ilmaisee toiselta puolen
sen erotuksen, joka oikeudellisessa suhteessa on
olemassa Venäjän hallitsijan ja Suomen
hallitsijan välillä, toiselta puolen että Suomi on osa
Venäjän valtakuntaa. Sitäpaitsi Keisari
nimen käyttäminen sisältää korkeampaa
arvonantoa ja vaatii määräsanakseen „majesteettia",
johon arvonimeen Suuriruhtinaan asema ei yksin
oikeuta.

K. ja S. ei ole valtion eikä valtion
oikeusjärjestyksen yläpuolella, vaan hänen oikeutensa
ja velvollisuutensa ovat perustuslaissa rajoitetut
ja määrätyt, vaikkakaan ei ole kiellettävissä,
että hänen valtansa on laajempi kuin yleensä
muitten nykyajan valtioitten hallitsi jäin. —
Mahdotonta on luetella kaikkia K :lle ja S :lle lain
mukaan kuuluvia tehtäviä. Hallinnon alalla hänen
valtansa ou laajin, mutta siinäkin hän on
velvollinen toimimaan lain mukaisesti ja sen
määräämissä rajoissa. Lainsäädännössä vallitsee se
periaate, etteivät mitkään oikeusjärjestyksen
muutokset, s. o. uudet lait tai lainmuutokset voi
syntyä ilman tai vastaan K:n ja S:n tahtoa;
jokainen eduskunnan hyväksymä lakiehdotus on
siis hallitsijan vahvistuksen tarpeessa
saadakseen sitovan ja velvoittavan voiman. N. s.
taloudellisen lainsäädäntöoikeutensa nojalla K. ja S.
muutamilla aloilla voipi säätää oikeussäännöksiä
ilman eduskunnan myötävaikutusta: niinikään
hän saapi määrättyjen edellytysten vallitessa
antaa lainselityksiä. K:n ja S:n asiana on
vuosittain kutsua eduskunta varsinaisille sekä
tarvittaessa ylim. valtiopäiville sekä määrätä
edus-nunnan istuntokauden päättymisaika: hänen vai-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:36 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/4/0353.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free