- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
689-690

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kelttiläiset kansat ja kielet

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

689

Kelttiläiset kansat ja kielet

690

täytyi heidän pian luovuttaa Reinin, Mainin ja
Elben väliset maat, mutta sen sijaan Itävallan ja
Sveitsin alppimaat joutuivat heidän haltuunsa,
ja 5:nnellä vuosis. e. I\r. oli koko Ranska ja
Länsi- ja Keski-Espanja heidän vallassaan.
Samaan aikaan he luultavasti ottivat omakseen
myöskin Britannian saaret. N. v. 400 tuli
Pohjois-Italia kelttiläiseksi alueeksi, ja vähällä oli Rooma
joutua heidän haltuunsa. Samaan aikaan asettui
kelttejä nykyiseen Unkariin ja alisen Tonavan
maihin. Pannonian kelttiläiset taistelivat
yhdessä Aleksanteri Suuren kanssa illyrialaisia
vastaan, mutta ryntäsivät hänen kuolemansa
jälkeen Makedoniaan ja Kreikkaan, vieläpä yksi
osa meni Hellesponten yli Vähään-Aasiaan ja
perusti siellä 235 Galatian valtakunnan. 3:nnella
vuosis. e. Kr. kelttiläiset olivatkin levinneet
laa-jimmilleen: Vähästä-Aasiasta Atlantin-mereen
asti sekä Espanjassa että Irlannissa. He olivat
pitkänä ja leveänä kiilana germaanilaisten ja
roomalaisten välillä. Tällöin alkaa kelttiläistä
kansallisuutta vastaan näiden kahden mahtavan
kansanheimon puolelta se pitkällinen taistelu,
jota eri muodoissa on kestänyt yli 2
vuosituhannen. V. 283 alkavat roomaalaiset voitokkaasti
edetä Pohjois-Italiaan, ja vähäistä myöhemmin
kelttiläiset (gallialaiset) menettivät nykyisen
Kaakkois-Ranskan (Gallia Narbonensis), kuunes
Cæsar valloittaa koko Gallian Rein-virtaan
saakka. Keisari Augustus kukistaa nykyisessä
Sveitsissä, Itävallan alppimaissa ja Unkarin
alangoilla asuvat kelttiläiset. Puolivälissä
ensimäistä vuosis. j. Kr. Rooman valta oli levinnyt
nykyiseen Englantiinkin. Pohjoisessa oli
kelttiläisten bojien asuma Böömi l:sellä vuosis. e. Kr.
joutunut germaanilaisten markomannien
haltuun. Etelä-Saksassa, Reinin maakunnassa ja
Alankomaissa kelttiläiset germaanilaistuivat,
Ranskassa taas roomalaistuivat,
Pohjois-Rans-kassa kuitenkin 3-4 vuosisataa myöhemmin kuin
etelässä. Gallia Narbonensiksessa, joka oli
valloitettu kolmatta sataa vuotta varhemmin. N. 400
j. Kr. oli keltin kieli vaiennut Euroopan
mannermaalla. Kelttiläisyys oli vähitellen tungettu
vliä lännemmäksi. Vasta Irlannissa, jonne
roomalaisten rautainen koura ei ulottunut, se sai
vapaasti kehittyä. Britannian roomalaisilta
saivat Irlannin kelttiläiset 4:nnen vuosis.
jälkimäisellä puoliskolla kristinuskon ja
kreikkalaisroomalaisen sivistyksen aarteet. Samoihin
aikoihin alkaa kelttiläisten siirtyminen itää kohden,
liriläisiä valloittajia lähtee nykyiseen
Skotlantiin ja asettuu sinne. Heidän jälkeläisiään ovat
nykyiset Skotlannin ylämaan keltit. Englannin
itäinen ja kaakkoinen osa oli roomalaistunut.
Ainoastaan lännessä, Walesissa ja lounaisessa
Cornwallin niemessä, oli kelttiläisyys säilynyt.
Kun n. v:n 400 tienoilla roomalaiset legioonat
olivat vetäytyneet Britannian-saarelta, joutui
maa germaanilaisten tulokkaiden ryöstettäväksi,
ja tällöin koitui Walesin ja Cornwallin
kelttiläisille niin vaikeat ajat, että osa heistä lähti
kanaalin yli Ranskaan Aremorican maakuntaan,
joka 5:nnen ja 6:nnen vuosis. kuluessa sai yhä
lisää kelttiläistä asutusta Britanniasta ja aivan
kelttiläistvi. Sitä ruvettiinkin tämän jälkeen
nimittämään Vähäksi Britanniaksi (Britannia
minor) eli Bretagneksi ja sen asukkaita
bretoneiksi. Espanjaan, Galieian maakuntaan siirtyi

myöskin Britannian kelttejä, mutta ne romani
laistuivat siellä kokonaan jo v:n 700 tienoilla.

Irlannista, joka 5:nnellä vuosisadalla jo oli
kristitty sivistysmaa, tuli kelttiläisen
kansallisuuden mahtavin edustaja. Kaikki vieraat
tulokkaat, sekä norjalaiset ja tanskalaiset viikingit
800-1100 että 12:nnella vuosis. maahan
ryntäävät englantilaiset, jotka pian tulivat Irlannin
valtiaiksi, sulautuivat kieleltään iiriläiskeltteihin.
ja tätä iiriläistymistä jatkui aina Elisabethin
aikoihn asti. Silloin alkoivat ne kovat koettele
mukset, joita Irlannin kelttiläinen kansa on
saanut lakkaamatta kokea melkein aina viime
vuosisadan viimeiselle vuosikymmenelle asti. Kun
Englanti väkivallalla koetti hävittää kelttiläisten
katolisen kirkon, alkoi n. 150 vuotta kestävä
kapinain sarja. Hirveimpiä kelttiläisten
hävittäjiä oli Cromwell ja hänen joukkonsa.
liriläis-ten päällikköjen maa-alueet, jotka olivat niiden
asukkaiden yhteisomaisuutta, riistettiin pois ja
lahjoitettiin englantilaisille sotureille. Tällaisten
ryöväysten kautta oli vv. 1550-1653 enemmän
kuin 2/s kelttiläisten maata joutunut protestant
tisten englantilaisten haltuun. Näitä oli 17:nnen
vuosis. lopulla jo ’/s koko saaren asukasluvusta,
joka silloin teki n. 1 milj. Huolimatta
tuhatvuotisesta ahdistuksesta oli keltin kieli vielä
19:nnen vuosisadan alussa Irlannin pääkieli:
5,200,000 saaren asukkaasta käytti keskinäisessä
puheessaan iirin kieltä n. 4 milj. Mutta nyt
alkoi iirin kieli mennä kovaa vauhtia alaspäin.
Tämän aiheuttivat seuraavat syyt. Samalla kuin
iirin kieli oli karkoitettu virallisesta
käytännöstä sekä iiriläiset itse köyhtyneet 16:nnella ja
17:nnellä vuosis. ja jääneet ilman omakielisiä
kouluja, oli kirjakieli joutunut rappiolle ja oli
hajoamaisillaan. Kirjallisuutta tuolla ennen
kuuluisalla kulttuurikansalla oli 18:nnen vuosis.
lopulla tuskin muuta kuin nimeksi. Entinen
ylenkatse niitä kohtaan, jotka puhuivat englannin
kieltä, oli kadonnut senjälkeen kun 18:nnen
vuosis. lopulla eräs englantilais-protestanttinen
vastustuspuolue Dublinin parlamentissa oli
esiintynyt Irlannin kelttiläisten puoltajana.
Irlannin katolinen papisto oli tähän asti ollut
pakotettu hakemaan sivistystä ulkomailta, varsinkin
Ranskasta. V. 1795 perustettiin Irlantiin
Mav-noothiin katolinen oppilaitos pappien valmistusta
varten. Tästä opistosta ei iiriläisille kuitenkaan
tullut mitään iloa, päinvastoin. Se oli näet
perustettu Englannin samanlaisten katolisten
laitosten malliin ja siinä oli englantilaiset opet
tajavoimat. Nuoret iiriläiset pappiskokelaat
säilyttivät niissä kyllä vastenmielisyytensä eng
lantilaisia kohtaan, mutta englantilaistuivat kie
leltään. Nyt ei ollut kansalla enää tukea
minkäänlaisessa sivistyneessä säädyssä. Se alkoi itsekin
halveksia omaa kieltään. Lisäksi alkoi 1831
saarella toimia englantilainen kansakoulu. Mutta
ei tässä kylliksi. Vv. 1846-47 vallitsi Irlannissa
ja etupäässä sen puhtaimmin kelttiläisissä osissa
hirveä nälänhätä, joka aiheutti paitsi suoranaista
nälkäkuolemaa suunnattoman siirtolaisuuden. V.
1S51 väenlaskussa ilmoitti vain l’/> miljoonaa
henkeä äidinkielekseen iirin kielen, ja niistäkin
osasi jo enempi kuin miljoona toisena kielenä
englantia, ja 1891 osasi enää vain n. 700,000
henkeä iirin kieltä. Toisin sanoen v:sta 1S01 oli
iirin kieltä puhuvien lukumäärä heidän omassa

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:36 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/4/0371.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free