Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kelttiläiset kansat ja kielet
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
689
Kelttiläiset kansat ja kielet
691
isänmaassaan vähentynyt yli 3:n miljoonan.
Puhtaimmin kelttiläisiä ovat Munsteriu ja
Con-naiightin maakunnat. Irlantilaisten
vastustus-liikkeen miehet ovat viime aikoihin asti hyvin
vähän tai ei ollenkaan välittäneet iiriläisen
kansallisuuden tärkeimmästä elinehdosta: kielestä.
Sen sijaan että iiriläiset ylimykset 1502
Lontooseen tullessaan puhuivat vain kelttiläistä
äidinkieltään ja hiukan latinaa osaamatta
lainkaan englannin kieltä, lähettää Irlannin kansa
nyt Englannin parlamenttiin 84 muka
kansallista edustajaa, jotka eivät osaa sanaakaan iirin
kieltä. Vasta 1S7C perustettiin seura, jolla on
kuvaava nimi ..yhdistys iirin kielen
säilyttämistä varten puhuttuna kielenä", jonka
keskuudesta 1893 kehittyi Connradh na Gaedliilge eli
englanniksi Gaclic League niminen yhdistys,
jonka tarkoituksena on »säilyttää iirin kieli
Irlannin kansalliskielenä ja levittää sen
käytäntöä puhekielenä, tutkia ja julkaista vanhaa
iiri-Iäistä kirjallisuutta ja kehittää iirin kielellä
nykyaikaista kirjallisuutta". Yhdistyksen
toimeenpanemissa opetuskursseissa käy paljon
väkeä. mutta tuloksia väitetään huonoiksi, sillä
niiden, jotka kerran ovat vieraantuneet
iirin-kielestä, on hyvin vaikea tätä kieltä oppia.
Kymriläisten eisteddfod-juhlien mallin mukaan
on vuodesta 1898 alkaen joka vuosi pidetty
yleis-iiriläisiä Oireachtas nimisiä laulu- ja
runoilu-jtilliin ja eri maakunnilla on sitäpaitsi omat
kansalliset juhlansa (fcis), joissa on vallinnut
suuri innostus.
liriläisten vanhimpana nimenä oli skottilaiset,
heidän maataan nimitettiin Sco<iaksi;
viikinkiaikana tuli sen sijalle Irlanti, kelttiläisessä
muodossa Erin. Sitä aluetta Britannian-saaren
luoteisrannikolla Clyde-vuonosta pohjoiseen, jonka
Irlannista saapuneet keltit olivat valloittaneet,
nimitettiin »vähäksi skottilaismaaksi", Scotia
ini-nor. Heidän itäisinä naapureinaan olivat nuo
salaperäiset piktit, nähtävästi kelttiläinen heimo
sekin, vaikka toista haaraa. Seotia minorista
etelään länsirannikolla noin
Moreeamben-lah-teen saakka oli toinen kelttiliiisalue,
pohjois-kymrien maa. Näiden itäpuolella taas n. 400
j. Kr. sinne muuttaneet germaanilaiset anglit.
V. 844 yhdisti Scotia minorin hallitsija
alueeseensa myöskin piktien maan. Koko tämä alue
sai Skotlannin nimen. Englannin kuningas
Edmund valloitti pohjoiskymrien maan ja jakoi sen
Skotlannin Malcolmin kanssa kahteen osaan.
Eteläinen englantilaistui pian, mutta ei
Skotlantikaan osannut säilyttää kelttiläisyyttään.
Pikti-läinen kirkko irtaantui 717 iiriläisestä
kansalliskirkosta ja liittyi anglosaksilaiseen. Skotlannin
hallituskeskus oli maan etelärajalla, ja
liallitaija-suk u englantilaistui kieleltään. Skottilaisten
kielellä tarkoitettiin nyt Skotlannin
englantilaista murretta, ja varsinainen skottien kieli
eli gaelin kieli väistyi halveksittuna murteena
vuoristoon. Kuitenkin elvytti gaelin kieltä
uskonpuhdistus, joka synnytti uskonnollisen
kirjallisuuden, ja merkillistä kvllä myöskin 1003
tapahtunut Skotlannin ja Englannin yhtyminen
persoonaunioniin. Kun hovi nyt oli Lontoossa
saakka, pysyivät gaelilaiset klaanipäälliköt
kotonaan, ja heidän suosimanaan alkoi
bardi-runous taas kukoistaa. Mutta skottilaiskelttien
lukumäärä alkoi pian nopeasti vähentyä. Kun
gaelilaiset innokkaasti kannattivat Stuarteja,
sammuttivat voittajat kostonjanoaan
kelttiläisellä verellä, ja brittiläinen maailmanvalta
on sekin osaltaan ostettu kelttiläisellä verellä,
varsinkin 18:nnen vuosis. jälkipuoliskolla.
Uljaat ylämaan skottilaisrykmeutit ovat näet
kelttiläisiä. Vielä pahemmin ovat vaikuttaneet
Skotlannin onnettomat maanomistusolot. Missä
ennen oli lukuisia gaelilaisia pikkutaloja, siellä on
nyt lordien autioita metsästysmaita tai
lammas-laitumia. Isiensä asuinsijoilta on Skotlannin
kelttejä tuhansittain siirtynyt
suurkaupunkeihin ja Englannin alusmaihin. Siitä huolimatta
oli 1891 vielä yli 250,000 gaelin kieltä puhuvaa,
vaikkakin 210.000 osasi myöskin englannin
kieltä. V. 1901 oli tämä luku alennut jo
230.000:ksi, joista enää vain 28,000 osasi
yksistään gaelia.
Kun anglit ja saksit roomalaistuneiden
kelttien kutsumina olivat tulleet Britanniaan,
siirtyivät ne brittiläiset keltit, jotka eivät
tahtoneet alistua heidän ikeeusä alle, YValesiu
vuoristo-maahan. Tästä he kuitenkin 8:nnen vuosis.
lopulla menettivät itäisen rajamaan
anglosaksilai-sille. Hajan suojelukseksi kaivatti valloittaja,
anglilainen kuningas Offa suuren vallihaudan
pitkin roomalaisaikuista vallia läpi koko maan.
Tämän »Offan vallin" länsipuolella olevat keltit
eli kymri Iäiset säilyttivät kielensä. Vielä
tänä päivänäkin kulkee kieliraja kymrin kielen ja
englannin kielen välillä pääasiallisesti pitkin tätä
entistä varustusta. Kymrejä hallitsivat heidän
omat ruhtinaansa, joiden hovissa kukoisti rikas
bardirunous. Pitkälliset taistelut englantilaisten
kanssa päättyivät siten, että Edward I 1284
yhdisti Walesin Englantiin. Voittajat kohtelivat
voitetuita julmasti, ja useat kerrat kymrit
nousivat kapinaan. Vv. 1485-1603 oli Englannin
valtaistuimella kymriläistä alkuperää oleva
Tu-dorin suku. Tudorit olivat leppeitä kymrejä
kohtaan. Mutta voittajan suosio oli voitetulle
turmioksi. Kymriläinen aateli sai
kymriläisperäi-siltä kuninkailta runsaita suosionosoituksia ja
englantilaistui. Nyt oli kansallisen elämän
johtajilta, bardeilta, kadonneet sen suosijat ja
elättäjät, kun ylimykset olivat muukalaistuneet.
Runous vaikeni ja kirjakieli olisi hajonnut, jos
sitä ei olisi ylläpitänyt 1562 ilmestynyt
kymriläinen raamatunkäännös. Papistokin alkoi
englantilaistua, ja kuningatar Annan ajoista 1702
nimitettiin Walesiin englantilaisia piispoja, jotka
eivät osanneet kvmrin kieltä. Piispat toivat
mukanaan joukon sukulaisiaan. Jo 1567 valittaa
Gruffudd Roberts kymrin kieliopissaan, että
kymriläiset itse ovat välinpitämättömiä
kielestään. Kymriläisen kansallisuuden tila näytti jo
sangen synkältä, kun 1730-luvulla Walesissa
heräsi mahtava uskonnollinen liike. Sen johtaja
oli metodisti Griffith Jones Llandowrorista.
Pipliaa luettiin ahkerasti, koko kansa tuli
lukutaitoiseksi, innokkaat uskonnolliset keskustelut ja
väittelyt kehittivät ajatuskykyä. Walesista tuli
vapaakirkkojen maa. Mutta samalla kehittyi
myöskin tavattoman voimakas kansallistunto.
Sunnuntaikoulut levittivät kansansivistystä.
V:sta 1819 alkaen on joka vuosi pidetty
yleis-kymriläisiä eisleddfod nimisiä kansallisia
juhlia, jollaisia jo keskiaikana kymriläiset
ruhtinaat olivat panneet toimeen. Viimeisen ennen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
