- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
693-694

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kelttiläiset kansat ja kielet

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

689

vuotta 1819 oli pitänyt kuningatar Elisabet 1568.
Eisteddfod-juhlissa kilpailevat bardit taas
entiseen tapaan runoilussa ja laulussa. Osanotto
näihin juhliin on ollut tavattoman harras ja
niiden kansallisesti herättävä merkitys suuri.
Kyin-riläisten kansallisten ponnistusten tuloksina on,
että Wales 1893 sai oikeuden käyttää kymrin
kiellä opetuskielenä alkeiskouluissa, jos
paikalliset tarkastajat sitä haluavat. Tämä on itse asiassa
hyvin vähän, eivätkä kymriläiset suinkaan ole
näihin tuloksiin tyytyväisiä. He vaativat omaa
kieltään Walesin kansalliskieleksi sekä maalle
itsehallintoa (home rule). Kymriläisen kansallisuuden
asema on vielä jotenkin luja. V. 1891 oli
Wale-sissa sen koko asukasluvusta (1.776.000) 910.000
kymrin kieltä puhuvaa, ja niiden joukossa oli yli
1/, milj. sellaista, jotka äidinkielen rinnalla eivät
■osanneet englannin kieltä. Miten sekoittumaton
Walesin kelttiläinen väestö on. näkee siitä että
se muutamissa kymriläisen asutuksen
piirikunnissa nousee !)S %:iin väestöstä. Vahvaa
kansallistuntoa. jonka herättämänä osa aateliakin on
uudestaan kymriläistynyt, vastaa jotenkin
yleinen kansansivistys ja suuri lukuhalu, jota paitsi
hengellistä ja maallista kirjallisuutta tyydyttää
(v. 1895) 2S aikakauskirjaa ja 25 viikkolehteä.

Corinvallin niemimaalla asuvat kelttiläiset
tulivat jo 823 kokonaan saksilaisten herruuden
alle ja englantilaistuivat keskiajan kuluessa niin,
että uskonpuhdistuksen aikana ei enää katsottu
tarpeelliseksi kääntää heidän kielelleen
Raamattua eikä kirkollisia käsikirjoja. V. 1662 osasivat
harvat lapset enää tätä kieltä. Viimeinen kornin
kieltä puhuva henkilö kuoli 1777.

5:tinellä ja 6:nnella vuosis. saksilaisia
pakoon-lähteneet britannialaiset, jotka asettuivat meren
taa Aremoricaan eli Britannia minoriin,
nykyiselle Bretagnen niemimaalle, perustivat
karolingien vallasta päästyään sinne oman
valtakunnan. joka käsitti jotenkin nykyiset departementit
Finistöre, Cöte-du-Nord. Morbihan, Loire
inféri-•nire ja Ille-et-Villaine. Normannien ryöstöretket
10:nnen vuosis. alkupuolella rasittivat ankarasti
Bretagnen itäistä osaa, sieltä pakenivat
ylimykset ja munkit. Tämän kautta bretonilainen
kansallisuus heikontui tässä rajavyöhykkeessä.
Lisäksi joutui Bretagnen herttua-arvo Nantes’in ja
l{ennes’in kreiveille, joten maan valtiollinen
painopiste joutui romaanilaiselle, ranskalaiselle
alueelle. Bretagnessa kävi nyt samoinkuin
Skotlannissa, silloin kuin sen hallitsija asettui
ei-kelttiläiselle alueelle. Hovin mukana
ranskalaistui aateli ja ylempi papisto sekä äsken mainittu
kansallisesti heikentynyt, itäinen rajavyöhyke.
Nyt on bretonilaisten alana enää vain yksi
departementti. Finistère kokonaisuudessaan ja
länsi osat C6tes-du-Nord’in ja Morbihan’in
departementteja. Bretonilainen kansallisuus, ioka
vuosisatoja oli ollut melkein nukuksissa, heräsi
vasta Ranskan vallankumouksen vaikutuksesta.
Hartaasti katoliset bretonit huomasivat olevansa
eri kansa kuin jumalattomat ranskalaiset. Ja
ensimäinen tasavalta vihasi bretonin kieltä niin
suuresti, että tahtoi hävittää sen juuria myöten.
Eräs bretonilainen Le Gonidee. joka oli
taistellut tasavaltaa vastaan, oli paennut
Englantiin, tutustui kymriläisten kansallisiin
rientoihin ja yritti kotiin palattuaan luoda kansalleen
yhtenäisen kirjakielen, joka siltä tähän asti oli

693

puuttunut. Hänestä tuli bretonien kansallinen
herättäjä. Mutta toinen keisarikunta katsoi
bretonien kansallista liikettä valtiolle vaaralliseksi
ja käytti kaikkia vallassaan olevia keinoja sen
tuknhuttamiseksi. Bretoninkielinen opetus
kiellettiin, ja katolinen papistokin oli vihamielinen
bretonin kieltä vastaan. Viime vuosikymmeninä
on papisto kuitenkin Abbf Buléon’in johtamana
muuttunut ja asettunut kannattamaan
bretoni-laista liikettä sekä antanut yksityistä opetusta
bretonin kielellä. Valtion puolesta tätä kieltä
ei opeteta, onpa muutamien ministerien aikana
suorastaan vainottukin bretonin kieltä,
rangaistuksen uhalla kieltämällä koululapsia puhumasta
keskenänsäkään äidinkieltään. Bretonilaista
kirjallisuutta edistämään perustettiin 1844
Association Bretonue ja viime aikoina ovat bretonin
kielen asiaa ajaneet Union Uégionalislc
Bre-tonne (v:sta 1S98) ja Cornité dc préservution du
breton (v:sta 1896) nimiset seurat. Edellinen
näistä on vista 1899 alkaen joka vuosi pannut
toimeen kymriläisten eisteddfodien mallisia
juhlia. Bretonilaisella kansallisuudella ei ole
kuitenkaan samaa lujaa asemaa kuin kymriläisellä.
Kansansivistystaso on alhainen, ja ranskalainen
koulu yhdessä yleisen asevelvollisuuden kanssa
istuttaa ranskan kielen yhä laajemmalle alalle.
Sellaista tarkkaa kielitilastoa, jollainen on
Britannian ja Irlannin kelteistä, ei bretoneista ole,
mutta erään ranskalaisen laskelman mukaan
v. 1885 oli 1.300.000 bretonia, joiden joukossa
670,000 sellaista, jotka eivät ymmärtäneet
ranskan kieltä. Sen jälkeen on bretonien lukumäärä
varmasti alentunut.

Nykyisten kelttiläisten lukumäärä, kun
mukaan otetaan myöskin n. 1 miljoona ulkopuolella
kelttiliiisalueita (etupäässä Ameriikassa) asuvia
kelttiläisiä, tekee yhteensä n. 4 milj., joista
1 milj. ainoastaan äidinkieltään ymmärtäviä.
Paitsi eri kelttiläiskansojen keskuudessa
vaikuttavaa kansallista liikettä, jonka tarkoituksena on
kohottaa kunkin kelttiläisen kansan kieli
täydellisen nykyaikaisen kulttuurielämän tulkiksi
ja valloittaa kielelle takaisin sen keskiaikainen
ala, on olemassa myöskin yleiskelttiläinen liike,
joka tarkoittaa kelttiläisten kansojen
keskinäistä likentymistä kulttuurin alalla ja toinen
toisensa siveellistä tukemista. Kymriläisten
eisteddfod-juhlassa 1899 päättivät eri
kelttiläiskansojen saapuvilla olevat edustajat pitää joka
kolmas vuosi yleiskelttiläisen juhlan, jossa
„van-lian kelttiläisen heimon sielu tulisi selvästi
esille". Ensimäinen tällainen juhla
toimeenpantiin 1901 Dublinissa. Eri kelttiläiskansojen
likentymistä vaikeuttaa kuitenkin se seikka,
että ainoastaan iirit ja Skotlannin gaelit
jotakuinkin ymmärtävät toistensa puhetta. Eri
suunnille on kelttiläisiä kasvattanut myöskin uskonto.
Iiriläiset ja bretonit ovat hartaita katolilaisia,
kymrit ja gaelit yhtä hartaita protestantteja.
Suuri innostus ja vilkkaan mielikuvituksen
kannustama toivorikas mieliala on joka tapauksessa
noissa yhteisissä juhlissa vallinnut.

2. Kielet. Kelttiläiset kielet kuuluvat
indoeurooppalaiseen kielikuntaan ja ovat toisista
indoeurooppalaisista kieliheimoista likinnä
sukua italilaisille kielille (latinan, oskin ja
umbrin kielille). Sen omituisimpia
tunnusmerkkejä muihin kielikunnan ryhmiin verraten on

Kelttiläiset kansat ja kielet

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:36 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/4/0373.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free