- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
697-698

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kelttiläisten kansain kirjallisuus - Keltto, ks. Crepis - Keltto - Kelvin, William

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

(><17

Keitto—Kelvin

(5!)8

sin ulotu 8:tta ja 9:ttä vuosis. kauemmas,
mutta niissä esiintyy jo pitkälle kehittynyt
kirjakieli, joka ei ollut enää eilisen päivän tuote.
Runouden edustajina Irlannissa olivat filit ja
bardit. Edelliset olivat koulutettuja kertojia
ja runoilijoita, joiden oppiaika kesti kaksitoista
vuotta. Tällöin tuli heidän m. m. oppia ulkoa
Irlannin 250 pääsatua (historiallisia tarinoita
ja näkyjä, visioneja). Bardit olivat
tilapää-runoilijoita ja usein heitä pelättiin, sillä
heidän pilkkarunojensa luultiin voivan myrkyttää
ja tappaakkin ihmisen. Vanhempi satupiiri, joka
muodoltaan 011 suorasanainen, sisältäen
kuitenkin siellä täällä pieniä säejaksoja. kertoo
sankareista, jotka ryhmittyvät Ulsterin kuninkaan
Conchobarin ympärille, sekä heidän
taisteluistaan Irlannin muita pikkuvaltakuntia ja
varsinkin Contiachtia vastaan. Pääsankarina on
uhkarohkea Cflchulinn. Ulkonaisena koristuskeinona
käytetään alkusointua, usein liiankin paljon, ja
kuvarikkaus osoittaa tavattoman vilkasta
mielikuvitusta. Runot ovat usein hyvin
monimutkaisesti sepitetyt. Vanhimmilta osiltaan nämä
sadut juontuvat takaisin pakanallisiin aikoihin.
NTuorempi satupiiri kertoo Finnistä ja hänen
pojastaan Ossianista (ks. t.) eli Oislnista.
Vanhempi iiriläinen kirjallisuus ei ole vielä
lähimainkaan täydellisesti tunnettu. Siksi on sen
arvioiminen myöskin monessa suhteessa vaikea.
Sen mieltäkiinnfttävin osa on kuitenkin varmaan
mainittu suorasanainen kertomakirjallisuus.
Iiri-Iäisille omituisia olivat myöskin kertomukset
hurskaitten miesten näyistä, n. s. visionit. Yksi
tällainen, Tnugdalin näky, oli keskiaikana
laajalle levinnyt ikautta koko Länsi- ja
Pohjois-Euroopan. Kun v:n 1000 tienoilla iiriläisten
munkkien sivistystaso aleni, alkoi myöskin koko
kirjallisuus aleta. Miten surkeaan tilaan
iiriläisten sivistvsolot 16:nnelta vuosis. alkaen
joutuivat, on edellisessä esitetty. Ei edes viime
vuosikymmeninä tapahtunut heräys ole vielä
tuottanut mitään muuta merkittävää kirjallisuuteen,
kuin jonkun kokoelman ihanaa kansanrunoutta.

Skotlannin gaelilaiset elivät keskiaikana
iiri-Iäisestä kirjallisuudesta, heidän kielensäliän oli
sama kuin iiriläisten. Heilläkin oli rikas
bardi-runous. Erityisen huomion esineeksi gaelilaiset
tulivat 18:nnen vuosis. jälkimäisellä puoliskolla,
kun eräs nuori teologi James Macpherson (ks. t.)
julkaisi Ossianin runot, jotka hän muka oli
kääntänyt gaelin kielestä. Vaikka Maephersonin
julkaisut olivat suurelta osalta väärennystä, saivat
ne kuitenkin aikaan sen. että gaelilaisten
runsasta ja kaunista kansanrunoutta alettiin koota.
Gaelilaisilla on 18:nnella vuosis. ollut myöskin
muutamia lahjakkaita runoilijoita: Alexander
Macdonald. Jolin Maceodrum. Skotlannin
viimeinen bardi, ja Duncan Macintyre.

Milloin kymriläisten kirjallisuus alkaa, on
vaikea tarkalleen määrätä. Perintätiedon mukaan
on eräs sarja historiallisia tapauksia
käsitteleviä runoja 6:nnella vuosis. eläneiden, Aneurin.
Taliessin ja Llywarch Hën nimisten bardien
kirjoittamia. Ainakaan meille säilyneessä muodossa
ne eivät saata olla niin vanhoja. 10 :nneltä vuosis.
on erittäin mielenkiintoinen kymriläisen
kulttuurin muistomerkki, kuningas Hyvvel Ddan lait.
Omituisin kymriläisen kirjallisuuden tuote on
kuitenkin yksitoista seikkailutarinaa tai ritari-

romaania, jotka ovat tunnetut nimellä
Jfabitio-gion („opctukset"), vaikka tämä nimitys
alkuperäisestä kuuluu vain neljälle niistä. Ne ovat
säilyneet 14:nnellä vuosis. tehdyissä
muistiinpanoissa, mutta alkuperältään on ainakin osa
paljoa vanhempi. Niissä on paljon kummallista,
paljon mielikuvitusta ja kertomistaitoa. Sieltä
tapaamme kuningas Arturin seuralaisineen.
Kymriläisten runsas bardirunous on merkillinen
jo sen tärkeän kansallisvaltiollisen osan vuoksi,
jota se on monen vuosisadan kuluessa näytellyt.
Siinä on myöskin paljon todella kaunista.
Uudemman ajan runoilijoista on mainittava
lahjakas Goronwy Owen 18:nnelta vuosis.
Kymriläi-set ovat olleet muita kelttejä onnellisemmassa
asemassa siinäkin suhteessa, ettei heidän
kirjallisuutensa ole koskaan pitemmäksi aikaa
päässyt tykkänään pysähtymään. Bretonilaisten
keskiaikainen kirjallisuus sai merkityksensä Ar
tur-tarinan kautta. Tämä kymriläisiile ja
bretoneille yhteinen aihe kehittyi erityisesti
Bretag-nessa ja levisi sieltä ranskalaisille ja
saksalaisille. Uudempi bretonilainen kirjallisuus on,
kansanrunoutta lukuunottamatta, ollut
yksinomaan uskonnollista laatua, mutta viime vuosina
on alkanut ilmestyä alkuperäistä
kaunokirjallisuutta. Onpa bretoneilla nykyään huomattava
runoilijakin, F. Jaffrennou, tunnettu
kirjailijanimellä T a 1 d i r.

Kelttiläisellä kansanrunoudella ja varsinkin
seikkailutarinoilla eli ritariromaaneilla on ollut
melkoinen vaikutus Länsi-Euroopan
kirjallisuuteen. Iiriläisestä tarustosta on
muinaisnorjalais-islantilainen kirjallisuus lainannut paljon. Jo
norjalais-islantilainen skaldi-runous on
nähtävästi syntynyt iiriläisten esikuvien
perustuksella. yksinpä runoilijan nimitys, skäld sana
on varmaankin iiriläistä alkuperää. Artur-tarina
on ollut virikkeenä ja aiheaarniona keskiajan
parhaimmille ranskalaisille ja saksalaisille
runoilijoille, ja ..Ossianin laulut", väärennettyinäkin,
vaikuttivat aikoinaan käänteentekevästi
eurooppalaiseen runouteen. [d’Arbois de Jubainville,
,,Introduetion à l’étude de la littérature eeltique"
(18S3); Zimmerin, K. Meyerin ja Sternin
kirjoitukset kelttiläisestä kirjallisuudesta
kokoelma-teoksessa „Kultur der Gegenwart".] J. J. M.

Keitto ks. C r e p i s.

Keitto, suom. seurakunta Inkerinmaalla
Lyys-sin rovastikunnassa Nevan pohjoisrannikolla,
pe-rust. jo Ruotsin vallan alkuaikoina 1600-luvulla.
Seurakuntaan on muuttanut paljon Suomen
kansalaisia. etenkin 1867:n kadon jälkeen. Väkiluku
27 kylässä 6,788 henkeä, joista Suomen kansal.
1,966. Papin valitsee seurakunta ja vaalin
vahvistaa Pietarin läänin kuvernööri. K:n nykyisen
P. Yrjön puukirkon rakennutti 1768 K:n silloinen
valtaherra, tunnettu ruht. Grig. Potemkin.
Sadan vuoden ajan kuului K:oon Rääpyvän kappeli,
joka nvt v.-sta 1908 on itsenäisenä
kirkkoherrakuntana. P. T.

Kelvin, William (1824-1907), lordi, engl.
fyysikko, ennen lordiksi tuloaan (1892)
Thomson. K:n suuret matemaattiset ja fysikaaliset
taipumukset näyttäytyivät jo hyvin aikaisin.
Aivan nuorena (1846) hän nimitettiin Glasgo\v’n
yliopiston fysiikan professoriksi, jossa virassa hän
uysyi v. 1899 asti. K:u tärkein tieteellinen työ
koskettelee sähköoppia, magnetismia ja lämpii-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:36 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/4/0375.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free