- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
723-724

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kennelklubi ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

723

Kenraaliesikunta—

Kenraalikuvernööri

724

nuottikirjoituksen lyhennystä, jota polyfonisia
kuoroja säestävät urkurit Italiassa alkoivat
käyttää 16:nnen vuosis. lopulla. Nuoteilla
merkittiin ainoastaan sävellysten matalin sävelkulku
(,.pohjabasso"); muut sointuihin kuuluvat
sävelet osoitettiin numeroilla. V:n 1600 jälkeen
käyttivät k:oa myös n. s. monodista tyyliä
harrastavat säveltäjät, merkitäkseen siten vähällä
vaivalla pitkien resitatiiviensa säestystä, joka
suoritettiin pianolla (cembalolla) lyhyin
kaavamaisin sointu-ottein. Kun samaa merkitsemistapaa
alettiin käyttää myös kehittyneempien
soolo– ivellysten säestyksiin, muuttui säestäjän tehtävä
monin kerroin vaativammaksi. Säestäjän ei
sopinut silloin rajoittua pelkkiin sointu-otteisiin,
vaan hänen tuli k:n osoittamiin
sointupuittei-siin vapaasti sommitella itsenäisiä väliääniä,
jäljitellen sooloäänen pääaiheita y. m. Tähän
tarvittiin tietysti sävellystekniikan täysi
hallitseminen; niinpä säestäjä eli „pianomestari"
(maestro ai cembalo) tuli yhteisesitysten
varsinaiseksi koossapitäjäksi, siis johtajaksi.
Säestimenä oli sitäpaitsi aina bassoviulu, usein
myös sello, kuten senaikuisista kuvista voi
päättää; niiden tehtävänä oli yleensä pelkän
basso-äänen soittaminen. Kuvissa nähdään kaikkien
soittajien seuraavan yhteistä, pianon telineelle
pantua nuottivihkoa. Myöhemmin liittyi
tämänlaisiin esityksiin useitakin sooloääniä (joko
laulajia tahi soittajia); siitä kehittyi runsas ja
monipuolinen „kamarimusiikki"-kirjallisuus (noin
1650-1750), josta nuotteihin merkittiin vain
numeroilla varustettu basso-osa ynnä sooloäänet.
Kun 18:nnen vuosis. lopulla säveltäjät eivät
enää tyytyneet säestäjien vapaisiin mukailuihin,
vaan rupesivat itse täydesti merkitsemään
sävellyksensä kaikki osat. joutui k.-soitto pois
käytännöstä ja jäi pian unohduksiin. Samalla jäi
mainittu edellisen aikakauden nuottikirjallisuus
vaille perintätietoon perustuvaa tulkintaansa.
Nykyään pyritään täyttämään siten syntynyttä
aukkoa, toimittamalla tyylituntemukseen
perustuvia säestysmuodostuksia sen ajan arvokkaimpiin
teoksiin. Menettelytavasta on tosin olemassa eri
mieliä; mutta selvää on, että tuloksena tulee
ennen kaikkea olla elinvoimaista taidetta.
Suomessa on tällä alalla (tolit. I. Krohnin toimesta)
julkaistu muutamia italialaisia aarioita, joihin on
sepitetty säveliin sopeutuvia uusia suomenkielisiä
runoja (Kaikuja muilta mailta. IljaV). —
Menetettyään käytännöllisen merkityksensä k. jäi
kuitenkin opetusvälineeksi musiikin teoriassa. Sen
soveltumattomuus tähän tarkoitukseen on tullut
aikojen kuluessa yhä selvemmin tietoisuuteen;
mutta sitä ei ole vielä onnistuttu korvaamaan
yleisesti tunnustetulla täysipätöisellä
järjestelmällä. Huomattavimman yritteen tässä suhteessa
on tehnyt H. R i e m a n n („Handbuch der
Har-monielehre", 1898), ja sen pohjalla on
arvattavasti aikaansaatavissa tämän kysymyksen
ratkaisu. /. K.

Kenraaliesikunta ks. Yleisesikunta.

Kenraalieversti ks. Sotamarsalkka.

Kenraali-intendentti, i ntendenttihallituksen
ylin päällikkö Saksan armeiassa. Samanlainen
arvo on myös Ruotsissa.

Kenraalikapituli (ks. Kenraali ja
Kapituli), Roomassa asuvan munkkikunnan-kenraa-

lin rinnalla oleva luostariprovinssien edustajista
kokoonpantu neuvosto.

Kenraalikapteeni ks. Kenraali.

Kenraalikartta ks. Yleiskartta.

Kenraalikonfessori (kenraali, ks. t., ja
lat. confe’ssor = rippi-isä), birgittiiniläisluostarin
munkkikonventin johtaja (priori).

Kenraalikuvernööri, korkein sotilas- ja
si-viiliviranomainen suuremmalla alueella (useissa
maakunnissa tahi kuvernementeissa). — Suomessa
tämä nimitys esiintyy jo 1594. jolloin Klaus
Fleming määrättiin Suomen k:ksi. V:sta 1623 alkaen
Suomi oli pitemmän aikaa sekä myöhemmin
1700-luvulla 1747-52 erityisenä
kenraalikuvernöörikun-tana. V:n 1808 sodan aikana jo ennen Porvoon
valtiopäiviä asetettiin Suomeen k., jota varten
laadittu väliaikainen ohjesääntö on jouluk. 1 p:ltä
1808. Nykyjään voimassa olevat k:iä koskevat
säännökset ovat pääasiallisesti k:n ohjesäännössä
helmik. 12 p:ltä 1812 ja senaatin ohjesäännössä
syysk. 13 p:ltä 1S92. (Viimeinen johtosääntö
maalisk. 26 p:ltä 1903, joka suuressa määrässä
lisäsi k:n valtaa, kumottiin armollisella
julistuskirjalla marrask. 4 p:ltä 1905.) K. on
senaatin puheenjohtaja sekä siviilihallinnon ylin
päällikkö. Aikaisemmin hän oli myös
Suomen sotaväen ylin päällikkö. Hänet nimittää
virkaansa ja erottaa virasta hallitsija.
Senaatin puheenjohtajana on k:n tärkein
tehtävä valvoa joutuisaa oikeuden käyttöä, lakien
ja asetusten noudattamista sekä hallitsijan
käskyjen täytäntöönpanoa. Kaikki senaatin
esitykset hallitsijalle käyvät k:n välityksellä ja samaten
k. toimittaa hallitsijan määräykset ja päätökset
senaatille. K. on saapuvilla senaatissa ainoastaan
kun hän katsoo sen tarpeelliseksi ja johtaa
silloin puhetta talousosaston yleisissä istunnoissa
sekä osastojen yhteisistunnoissa. Oikeusosastossa
k. saattaa ottaa osaa rikos- mutta ei riita-asioiden
ratkaisemiseen, ellei kysymyksessä ole erittäin
tärkeä asia ja hän katsoo riitelevien oikeuden
hänen osanotostaan riippuvan. Katsomatta
siihen, onko k. ottanut osaa asian käsittelyyn vai
ei, on hänellä valta tehdä hallitsijalle
muistutuksia senaatin päätöksen johdosta. Tämä ei
kuitenkaan estä päätöksen täytäntöönpanoa, ellei se
ole alistettava hallitsijan ratkaistavaksi.
Määrättyjä asioita senaatti saattaa päättää
ainoastaan yhdessä k:n kanssa (yksityisten
oppikoulujen perustaminen, telefonijohdot, keräykset,
yhdistykset j. n. e.). Sellaisiin virkanimityksiin,
joiden ratkaiseminen on senaatin vallassa, on
hankittava k;n lausunto, ellei hän ole ollut läsnä
asiaa käsiteltäessä. Jos k:llä on toinen
mielipide kuin senaatin enemmistöllä, niin lykätään
asia hallitsijan ratkaistavaksi. Erinäiset
virkamiehet kuten poliisimestarit k. nimittää yksinään.
Siviilihallinnon ylimpänä
päällikkönä k:n tulee huolehtia rauhan ja
turvallisuuden säilyttämisestä, hallitsijan käskyjen ja
määräysten tarkasta noudattamisesta ja
täytäntöönpanosta sekä katsoa, että maan asujamet
nauttivat lain suojaa, etuoikeuksiaan,
vapauk-siaan ja oikeuksiaan. Iv:n huolenpito ja
määräysvalta ulottuu senaatin samanlaisen vallan
rinnalla lääninhallituksiin, poliisi-, posti-,
tullilaitoksiin j. n. e. Kuitenkin ovat siitä erotetut
sellaiset laitokset, joilla säännösten tahi
etuoikeuksien nojalla on oma erikoinen hallintonsa (yli-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri May 10 12:34:26 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/4/0388.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free