Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Keuhkot ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
77:!
Keuhkot
puoleen. Sammakkoeläimillä k. myös esiintyvät
kahtena ilmalla täytettävänä
pussina. joiden seinäin sisäpinta on
joko sileä, kuten esim. eräillä
vesiliskoilla, tai verkkopoimuinen,
joten hengityspinta on verrattain
laaja. Seinämissä haaraantuvaan
verisuonistoon erikoiset
verisuonet (keuhkovaltimot) tuovat
puhdistumisen tarpeessa olevaa verta,
joka sitten hapella varustettuna
virtaa poisvieviin verisuoniin
(keuhkolaskimoihin). Muutamat
vesiliskonsukuiset (Salamandrina
perspicillata, Spelerpes y. m.)
ovat kuitenkin täysikasvaneessa tilassaan k:ja
vailla, kaasunvailidos tapahtuu näillä, paitsi
ihon, suuontelon ja nielun limakalvon kautta.
Matelijoilla k. ovat rakennetut saman perikaa-
Brnnkia
rakkuloilleen (14 kert.
suur.), ii bronkta.
b yksityinen,
c rv h m il
rakkuloita.
v—
Kuva 2. Kaavamainen läpileikkaus keuhkoista (200 keri.
suur.), A keuhkon hiussuonistua hengltysepitelin (n)
yhteydessä, B hiussuoniverkko (el, joka yhdistää keuhkovaltimon
(i) ja -laskimon («), e keuhkorakkuloita muodostavia
side-kudossäikeitä.
van mukaan, mutta poimuverkko ja tästä
johtuva lokeroniuodostus on niillä vieläkin
kehittyneempi, joten k:n alkuaan yhtenäinen ontelo
on jakaantunut kokonaan tai osittain lukuisiin
osastoihin. Nämä osastot 1. lokerot, joiden
seinissä on
runsaasti pieniä
ilmarakkuloita,
alveoleja,
esiintyvät usein
kumpaisenkin
henkitorvesta
lähtevän
päähaaran (bron-chus) putkimaisina tai
pussimaisina jatkoina. Linnuilla
ja nisäkkäillä
tämä
ilmatie-hjreitten haa-raantuminen („bronkiaali-puu") ja
lokero-muodostus on
niin suuri, että
k. näillä
eläimillä saavat
ylen
monimutkaisen, sieni-
4 <t
Kuva 3. Sydän ja keuhkot luonnollisessa
asennossaan rintaontelossa. r henkitorvi,
fc aorta, h\ h" kaulavaltimot, «
kaulalaski-raot, h, h " solisvaltimot, m
solislaski-mot. o’ alempi oottolaskimo, 6, g sydän,
o oikea keuhko, o’ vasen keuhko.
maisen rakenteen. Kameleontilla k. _ovat
paikoitellen kasvaneet pitkiksi sileäseinäisiksi
lisäkkeiksi, joita täyttämällä ilmalla eläin
paisuttaa ruumiinsa; linnuilla tällaiset k:n jatkot
ovat laajoja säkkimäisiä muodostuksia, jotka
ulottuvat kauas sisälmyksien lomiin, osaksi
luit-tenkin sisään, ja toimivat sekä apueliminä
hengitykselle linnun ollessa lennossa että ruumiin
ominaispainon vähentämiseksi.
Ihmisellä molemmat k. ynnä niiden välissä
oleva sydän täyttävät kylkiluitten ympäröimän
rintakehän. Kumpikin keuhko on jossain määrin
kuin pitkinpäiu halkaistu kartio, jonka leveä
kovero tyvi nojaa kuperaan palleaan ja jonka
pyöreä kärki ulottuu ensimäisen kylkiluun
yläpuolelle. Ne eivät kuitenkaan ole täydellisesti
ylulen-kaltaiset: vasemman sisäpinta on sydämen
kohdalla syvemmin kovertunut kuin oikean ja vasen
keuhko jakaantuu vain kahteen, oikea kolmeen
suurempaan osastoon 1. keuhkoliuskaan.
Kumpaakin keuhkoa ympäröi ohut sileä keuhkopussi
(pleura), jonka seinässä on kaksi kerrosta. Itse
keuhkoa välittömästi ympäröivän sisäkerroksen
f pleura visceralis) ja toisen kerroksen (pleura
parietalis) välissä olevassa lomassa on heramaista
nestettä.
Keuhkokudos on pehmeää, erittäin
kimmoa-vaista, ja siihen leikatusta haavasta pursuu
ilmakuplien sekaista, vaahtoista verta. Erikseen lei
kattu keuhko kelluu veden pinnalla.
K:n hienomman rakenteen ymmärtämiseksi
mainittakoon seuraavaa. Henkitorven kumpikin
päähaara 1. bronkia jakaantuu, tullessaan sitä
vastaavaan keuhkoon, haaroihin, ja nämä
jakaantuvat sitten uudelleen ja uudelleen
pienemmiksi haaroiksi. Niinkuin päähaarojen niin on
kaikkien suurempienkin haarojen seinissä,
joiden sisäpintaa verhoo värysepiteli,
rustokappa-leita, mutta kuta kapeammiksi haarat
käyvät, sitä pienemmiksi muuttuvat rustokappaleet,
kunnes ne pienimmissä haaroissa kokonaan
katoavat. Hienoimmat haarat ovat ilmatiehyeitä,
joiden lihassäikeisiä seinämiä tukee yksinomaan
kimmoava kalvo. Ne päättyvät lopullisesti
pieniin rakkomaisiin pullistumiin,
keuhkorakkuloihin 1. a 1 v e o 1 i p u s s e i li i n, joiden
pintaa vielä lisäävät sienien lukuisat
pikkurakku-lat. Keuhkorakkulat ovat n. 0,? mm läpimitaten ja
niiden luku kumpaisessakin keuhkossa erikseen
lähes 1,800 milj. Keuhkorakkulain seiniä peittää
hyvin tiheä hiussuoniverkko, johon
keuhkovaltimon loppuhaarat johtavat verta ja josta veri
kokoontuu keuhkolaskimoihin. Siten
hiussuonis-tossa kiertävän veren erottaa keuhkorakkoon
hengitetystä ilmasta vain hiussuonen oma seinä
ja rakkulan niinikään ohut seinäkalvo, joten
hengitysilmiön tärkein puoli, elämän
ylläpitämiselle välttämätön kaasunvailidos veren ja ilman
välillä helposti käy päinsä. Keuhkorakkojen koko
pinta-ala, jossa tämä sisäänhengitetyn ilman ja
veren välinen kaasunvaihdos tapahtuu
(täyskas-vaneella ihmisellä n. 16 kertaa minuutissa), on
laskettu olevan 90-140 m1. Täyskasvaneen
ihmisen k:n yhteenlaskettu paino on 1,000-1,300 g,
ne saattavat vetää 3,700 cm3 ilmaa (k:n
hengitys-kapasiteetti). K:n omasta ravitsemisesta
huolehtii bronkiaali-valtimo. Sitäpaitsi sisältää
keuhkokudos useita lymfasuonia ja hermoja, jotka
kuuluvat osa kvmmeneuteen aivohermoon 1.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
