- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
801-802

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kide

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.



802

Kide

798

suoraksi akseliksi (c-akseli) ja jäljellä olevaa
nimitetään klinoakseliksi (a-akseli). K:issä on
ainoastaan yksi symmetriataso joka käy
toisiaan vinosti leikkaavien akselien kautta.
Yksinkertaiset muodot ovat h e m i p y r a m i d i t
l ma :nb: pc), prisma (ma:nb: qo c)* o r t
o-d o o m a (ma: ^ b:pc), klinodooma
foo»:nb:pc). Monokliinisesti kiteytyy moni
yleisimmistä vuorilajikivennäisistä, kuten ortoklaasi,
kiille, sarvivälke, augiitti, epidootti, kipsi.

ti. Trikliinjnen 1. asymmetrinen
järjestelmä. Kolme eri pitkää toisiaan
vinosti leikkaavaa akselia. Trikliinisissä k:issä ei
ole yhtään symmetriatasoa. Merkit ja nimitykset
ovat aivan samat kuin rombisessa järjestelmässä.
Trikliinisesti kiteytyvät mineraalit ovat
harvalukuiset. Tärkeistä vuorilajikivennäisistä tähän
kuuluu ainoastaan plagioklaasi. Tunnettu
keinotekoinen trikliininen suola on kuparisulfaatti.

Niinkuin olemme nähneet, kuuluu kuhunkin
kidejärjestelmään vielä symmetriamääriiltääu
erilaisia k:itä. Senvuoksi on laadittu myös
pitemmälle kehitetty k:itten jaoitus, jonka mukaan
samaan kideluokkaan luetaan ne
kidemuodot, joilla on aivan samat symmetriasuhteet.
Näitten n. s. Gadolinin luokkien luku on 32,
uiin-kuin saattaa geometrisesti todistaa (vrt. Ci a d
o-1 i n 4).

Paitsi edellä esitettyä Weissin
merkitsemistapaa käytetään kideopissa yleisesti lyhyempiä
Naumarinin merkkejä. Näissä on ilmaistu
perusmuoto alkukirjaimella, oktaedri 0:11a ja muissa
järjestelmissä peruspyramidit P:llä. Niiden eteen
ja jälkeen kirjoitetaan parametrikertoimet.
Niinpä ikositetraedri saa symbolin mOm,
tria-kisoktaedri jiiO, rombidodekaedri ja kuutio

ooOcq. Vielä lyhyempi ja käytännöllisempi sekä
tieteellisessä kirjallisuudessa käytetyin on
Millerin merkitsemistapa, jonka mukaan
kirjoitetaan vain parametrikertoimien resiprookkiarvot
eli pintojen indeksit. Oktaedri esim.
merkitään (UI), kuutio (100). Sen ikositetraedrin,
jonka symboli Weissin mukaan on (a:2a:2aj,
merkitsee Miller (211), j. n. e.

Saman aineen eri kideyksilöt saattavat olla
epäsäännöllisesti tai yhdensuuntaisesti
vhteenkasvet-tuneita. Mielenkiintoisempia kuin nämä ovat
sellaiset yhteenkasvettumat, joita nimitetään k a
k-s o isiksi. Näissä on kaksi tai useampia
kide-yksilöitä, jotka eivät ole yhdensuuntaisia, vaan
joilla on yksi yhteinen samanarvoinen tasosuunta,
n. s. kaksoistaso, mikä aina on samalla jonkun
k:issä mahdollisen pinnan suunta. Tällä tacolla
on lisäksi se ominaisuus, että kiertämällä toista
kaksoiskiteen kahdesta yksilöstä 1S0° tasoa
lastaan kohtisuoran viivan, n. s. kaksoisakselin
ympäri, molemmat tulevat keskenään
yhdensuuntaisiksi. Erotetaan kosketuskaks öiset,
joissa kaksoistaso samalla on
yhteenkasvettumis-taso ja läpikasvettumiskaksoiset.

Varsinaisesti k:n luontoon kuuluu, että se on
jähmeätä ainetta, mutta poikkeustapauksissa
muodostuu myös nestemäisiä k:itä. Näillä pinnat
tavallisesti eivät ole täysin tasaisia. On myös
jähmeitä käyräpintaisia k:itä, joista
timantti-kiteet ovat tunnetuin esimerkki. Aivan
epäsäännöllisiä muodoiltaan ovat n. s. kristalliitit.
Näitä syntyy etenkin kiteytymisen tapahtuessa
sitkeän juoksevasta sulasta massasta (esim.
laa-26. IV. Painettu "A, 12.

vasta). Ne ovat tavallaan kide-alkioita,
äärimmäisen pieniä hiukkasia, milloin pallomaisia
(globuliitit), milloin rihmamaisia (trikiitit).

K:iden muut fysikaaliset ominaisuudet otat
täysin sopusoinnussa niiden
muoto-ominaisuuksien kanssa. Niinpä lohkeavaisuus noudattaa
tarkoin k:n symmetriamäärää, niin että jos on yksi
k:n symmetriatasoa vastaan vino lohkosuunta,
niin on aina toinenkin tuon tason suhteen
edellisen kanssa symmetrinen lohkosuunta. Kaikki
lolikosuunnat ovat jonkun mahdollisen kidepinnan
mukaisia. Valaiseva 011 myös k:eiden
laajenevai-suus lämmitettäessä. Regulaaristen k:eitten
laa-jenemiskertoin on kaikkiin suuntiin sama, inikii
vastaa sitä seikkaa, että niitten kolme kideakselia
ovat yhtä pitkät. Tetragonisillä ja heksagonisillä
k:iIiii laajenevaisuus on sama lisäakselien
suuntiin, mutta pääakselin suuntaan suurempi tai
pienempi. Kaikilla muilla k:illä sitävastoin on eri
suuri laajenevaisuus kunkin eri akselin suuntaan.
K:itä lämmitettäessä siis pintojen väliset kulmat
muuttuvat muilla paitsi regulaarisilla k: il lii,
kumminkin niin, ettei k:u symmetriamäärä
muutu. — Joustavuuden, kovuuden,
liukenevai-suuden ja monen muun ominaisuuden suhteen
pitää paikkansa se sääntö, että ne kussakin
k:ssä ovat samoja kideopillisesti
samanarvoisiin suuntiin, mutta eri suuntiin erilaisia.
Ne siis regulaarissakin k:issä vaihtelevat
suuntien mukaan. Aivan erikoisen
merkityksellisiä ovat k:iden optilliset ominaisuudet, ja
niiden tutkiminen, kideoptiikka, on ihmeteltävästi
selvittänyt niin hyvin kiderakenteisten aineitten
kuin mjös itse valon luonnetta. Amorfisia ja
regu-laarisesti kiteytyviä aineita valo läpäisee
muuttumatta, ja valon nopeus niissä on kaikkiin
suuntiin sama. Nämä aineet ovat optillisesti
isotrooppisia, kun taas muissa
järjestelmissä kiteytyvät aineet ovat optillisesti
anisotrooppisia. Tetragouisissa ja
heksa-gonisissa k:issä pääakselia vastaan kohtisuorat
suunnat ovat optillisesti samanarvoiset.
Pääakselin suuntaan kulkeva valo, jonka
aaltovärähdyk-set käyvät juuri sitä vastaan kohtisuorasti,
pysyy näissäkin muuttumattomana, mutta kaikkiin
muihin suuntiin k:ssä etenevä valo polarisoituu
ja jakaantuu kahteen osaan, joitten
etenemisnopeudet ovat eri suuret, mistä syystä ne myös
taittuvat eri määrässä
(kahtaistaittei-suus). Jos nopeuserotus on suuri ja aine
läpinäkyvä, niin kahtaistaitteisuus ilmenee
suorastaan sillä tavoin, että esineet k:n läpi katsoen
näkyvät kaksinkertaisina. Tämmöistä on
läpinäkyvä kalkkisälpii. Pääakselin suuntaa
nimitetään näissä aineissa k:n optilliseksi
akseliksi ja itse aineita optillisesti
yksi-akselisiksi. Optillista akselia vastaan
kohtisuora sädekimppu polarisoituu ja jakaantuu niin,
että toisen osan aaltovärähtely käy pääakselin
suuntaan, toisen taas lisäakselien tasossa.
Jommallakummalla näistä on suurempi nopeus kuin
minkään muun suuntaisilla valoaalloilla, toisella
vähäisin nopeus. — Rombiseen, monokliiniseen ja
trikliiniseen järjestelmään kuuluvissa k:issii on
myös yksi suunta, jossa värähtelevän valoaallon
nopeus on suurin (n. s. suurimman optillisen
joustavuuden suunta), mutta kaikissa tätä vastaan
kohtisuorissa suunnissa väräjävät valoaallot
etenevät eri nopeasti. Yksi näistä suunnista cn

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:36 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/4/0429.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free