- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
805-806

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kidusjalkaiset ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

Kidusjalkaiset— Kieli ki

S06

ruuniiiiikohdissa tavattavia pehmeitä,
ohutseinäisiä ja veririkkaita elimiä, useimmiten ihon
muodostamia pullistumia tai poimuja, joihin saapuu
runsaasti verisuonia, niin että vereen liuenneen
hiilihapon ja ympäröivän veden sisältämän
happi-kaasun välillä vaihdos helposti käy päinsä. Vain
alhaisimmilla eläimillä tämä toiminta yksinomaan
tapahtuu ihossa yleensä, tavallisesti se on
rajoittunut puheenaoleviin paikallisiin,
tarkoituksenmukaisesti erilaistuneihin elimiin. Kidushengitys
on erittäin yleinen kaikenlaisissa alemmissa
eläinryhmissä niinkuin madoilla, piikkinahkaisilla,
nilviäisillä, äyriäisillä, kaikilla kaloilla ja
sammakkoeläinten toukilla, eräillä vesiliskoilla
kaikillakin ikäkausilla. Alkeellisimmat k.
näyttävät yksinkertaisilta, rihman tai lehden
muotoisilta iholisäkkeiltä, mutta hyvin yleisesti ne ovat
haaraantuneet tai poimuttuneet, joten niiden
pinta (hengityspinta) 011 verraten laaja, ja
esiintyvät silloin sulkamaisiua, tupsumaisina, oksan
tai pensaanmuotoisina tai myös lehdykköihin
jakautuneina muodostuksina. Usein ne ovat
erikoisen ihopoimun, vaipan, kiduskannen peitossa.
Ilaaraantuneita, ruumiista ulkonevia k:ia 011
selkärankaisten seassa haikalojen sikiöillä,
keuhko-kalojen ja eräitten kiillesuomuisten (Polypterus,
Cnlamoichthys) samoin kuin sammakkoeläinten
nuoruusasteilla; myös tavataan niitä eräillä
keuhkokaloilla (Protopterus) ja n. s.
pysyväis-kiduksisilla sammakkoeläimillä
(Perennibran-chiata) täysikasvaneessakin tilassa.

Eräillä merimadoilla (terhomadoilla,
Entero-pneusta), vaippaeläimillä ja suikulaisella
(Amphi-oatis) on nielusuolen seinässä molemmin puolin
reikien tai rakojen muotoisia aukkoja, joiden
läpi virtaa suun kautta otettu heugitysvesi.
Niillä on kidu s s uo 1 i, joka on alkuperäinen
ominaisuus koko selkärankaisten osastolla.
Ivalojen n. s. sisäiset, kiduskaarien tukemat k. ovat
verisuonirikkaita lehtimäisiä poimuja siinä
limakalvossa, joka verlioo suolesta ruumiin pintaan
johtavien kidusrakojen seiniä. Alkuperäisemmillä
kaloilla, nim. haikaloilla, on täydelliset
väliseinät kidusrakojen (kidusputkien) välissä,
tavallisilla luukaloilla näitä väliseiniä edustavat
pääasiallisesti kapeat, kiduskannen peittämät
kiduskaaret. joiden ulkopuolisessa reunassa
kidukset esiintyvät kahtena lehtirivinä. Edellisessä
tapauksessa nimitetään k: ia peitetyiksi
(haikalat), jälkimäisessä kampakid uksiksi
(kiillesuomuiset ja luukalat), vrt. Kalat ja
Kiduskaaret.

Erikoislaatuisia k: ia tavataan useilla
vesi-elämään mukaantuneilla hyönteistoukilla, n. s.
..trakea-kiduksia", jotka ovat lehtimäisiä tai
tupsumaisia, hienoja ilmaputken haaroja
sisältäviä iholisäkkeitä.

Kaikki vedessä elävät eläimet eivät kykene
käyttämään hyväkseen vedessä olevaa ilmaa, vaan
hengittävät sitä vedenpinnan yläpuolelta,
keuhkoilla esim. vedessä elävät matelijat ja
vesi-nisäkkäät, ilmaputkilla lukuisat hyönteiset, jotka
toukkina tai täysikasvuisina elävät vedessä.

K. M. L.

Kidusjalkaiset ks. Branchiopoda.

Kiduskaaret ovat kaloilla tavattavat, ruston
tai luun muodostamat, kiduslehtiä kantavat
visceraaliluuston osat. Luukaloilla k:ia on 4
paria, rustokaloilla 5 (joskus enemmänkin). K. ta-

vataan ylempienkin luurankoisten sikiöillä,
mutta muuttuvat täyskasvaneilla osaksi
kieli-luun sarviksi, osaksi kurkunpään ja henkitorven
rustoiksi. P. /{.

Kidutus, ruumiillisten tuskien tuottaminen tai
niillä uhkaaminen, jonka tarkoituksena 011
pakottaa kidutettu tunnustamaan tai puhumaan totta
oikeudessa. Tuomitsevat ja
täytäntöönpanoviranomaiset ovat käyttäneet k:ta jo vanhimpina
aikoina, eikä se ollut tuntematonta
roomalaisessakaan oikeudessa. Mutta varsinkin 1500- ja
1600-luvuilla k. saavutti laajan käytännön, etupäässä
inkvisitsionin palveluksessa harhaoppisia ja
noituudesta epäiltyjä vastaan. Tältä ajalta ovat
nuo epäinhimilliset kidutuskeinot ..ruusuhuoneet",
.,espanjalaiset saappaat", peukalopuristimet j. n. e.
K. jatkui pitkälle uuteen aikaan — vasta
valistusfilosofian vaikutuksesta se poistettiin, eikä
sitä enää käytetä missään sivistysmaassa. —
Ruotsissa ja Suomessa k. ei koskaan ole päässyt
suureen valtaan. Jo tuomariohjeet (1500-luvulta),
jos kohtakin niistä selviää, että k:ta suurissa
rikosasioissa voitiin käyttää, sanovat, että „se
on ilmeinen väkivalta, kun piinapenkillä ja
muilla sellaisilla kidutusneuvoilla kiusataan".
Lopullisesti kiellettiin k. kokonaan Kustaa III:n
kiertokirjeessä maaherroille 27 p:Itä elok. 1772
ja kirjeessä Svean hovioikeudelle 21 p:ltä jonluk.
1774. — vrt. myös Inkvisitsioni ja
Ju-111 a 1 a n 111 o m i o t. A. T.

Kiehimänjoki, myös E 111 ä j o k i 1. K i a
n-n a n j o k i, on laskujoki Kiantajärvestä
Oulu-järveen. Se alkaa siis Suomussalmen pitäjässä,
virtaa läpi Hyrynsalmen ja Ristijärven, sekä
laskee Kiehimänsuuu kylän kohdalla Paltamon
pitäjässä Oulujärveen. Pituus Kiantajärven
Niskaselästä on noin 90 km. K. on monine
koskineen mitä suurenmoisimpia virtaväyliä,
joskaan ei rautoja elähytä talot. Uoma on
syvälle uurtautunut kallioiden ja korkeitten
rantaäyräitten väliin. Koskista mainittakoon:
Jalo, Kynä, Patokoski, Kyynäspää, Pysty,
Vääntiä. Pitkä, Peurakoski, Haarakoski ja Aitio.
Mahtavimmat ovat Jalo ja Aitto, joka
viimemainittu näyttää pienennetyltä Imatralta. Tästä on
K. Ilyrvnjärvelle saakka vähemmän koski rikas,
kuitenkin ovat täällä vuolaat Kerälän kosket.
Virrasta pyydetään helmiä, joista saadaan aina
200-300 markan hinta. Hyrynsalmesta
Ristijär-velle K. 011 vuolas (4 peninkulmaa). Koskista
mainittakoon: Siittikoski, Vääräkoski,
Seiten-oikia (tämän väylän vaikeimpia ja vaarallisimpia
paikkoja), Ruokavirta, Junkonen ja Kalliokoski.
Peninkulman pituisesta Iijärvestä alaspäin ovat
111. m. seuraavat kosket: likoski, Leppäkoski ja
Kiehimänvirta. K:n laskukohdalla 011 suuri
terva-varastopaikka ja useita taloja. Melkein puolet
Oulun tervatuonnista tulee täältä. Tervaveneitä
saadaan täällä hyvin halvalla, koska on hyvin
vaivaloista sauvoa niitä vastavirtaa
Suomussalmelle. J. E. R.

Kiehimänsuu, kyläkunta Kieliimänjoen (ks. t.)
suulla Oulujärven itäosan koillispäässä
Paltamon pitäjässä. — Kylätie Puolangalle.

L. TI-nen.

Kieliki 1. k i v i s a p p i, eläinl., syntyy kavion
pehmeiden taka-osien ruhjoutumisesta, joka
vikaantuneista verisuonista johtuneen veren
imeytymisestä muuttaa ympärillä olevan sarveisai-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:36 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/4/0431.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free