Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kieleke ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
sn
Kieli
812
erittäviä rauhasia. K:n lihasten muodostavat
osaksi siinä itsessään syntyneet, osaksi
visce-raaliluuston lihaksista
muodostuneet lihakset.
Sammakkoeläimillä k.
on muodostunut
saaliin (kärpästen v. m.
pikkuhyönteisten)
pyydystämiseksi. Se on
kiinnittynyt
suuontelon pohjaan siten, että
suurin osa siitä on
vapaa. Tämän vapaan,
venyvän etuosan, joka
tavallisissa oloissa on
suuontelon pohjalle
painuneena, voi eläin
nopeasti työntää suustaan
ja sen tahmealle
pinnalle pyydystää
läheisyydessä olevan
hyönteisen. K:n maku- ja
tuntonystyröitä
her-mottaa sammakkoeläimillä ja kaikilla muilla
ylemmillä
luurankoi-silla nervus
glossopha-ryngeus (9:s
aivo-hermopari) ja lihaksia
nervus hypoglossus
(12:s hermopari).
Matelijain ja lintujen k.
on edellisestä vain
korkeammalle kehittynyt
muoto. Niillä sekä nisäkkäillä on paitsi
edellämainittuja hermoja myös nervus trigeminus
joutunut k:n palvelukseen. Matelijoista on krokotiilien
ja kilpikonnain k. vähän liikkuva, jotavastoin
se sisiliskoilla ja käärmeillä on erittäin liikkuva
ja monimuotoinen. Viimeksimainituilla on k:n
tyvessä limakalvon muodostama kielituppi. K:n
muotoa käytetään tunnusmerkkinä
sisiliskoeläi-miä systemaattisesti ryhmiteltäessä. Toisilla on
lyhyt, venymätön ja ehytpäinen k., toisilla taas
syvästi lovipäinen, muutamilla pitkä,
kaksihaarainen, samantapainen kuin käärmeillä, ja
vihdoin eräillä muodoilla sammakkoeläinten k:n
tapainen, limainen, hyönteisten pyydystämiseen
sovelias k. Linnuilla k. on, lukuunottamatta
papukaijoja, pitkä mutta vähän liikkuva, sillä
sen peittää usein vahva sarveiskerros, jossa
tikoilla tavataan lukuisia väkäsiä ja
sälönokkai-silla vesilinnuilla poikittaisia sarveissälöjä.
Kolibreilla on kaksiliuskainen, strutsilinnuilla
surkastunut k. Rauhasia on vain k:n reunoissa,
tikoilla runsaasti. Imettäväisillä k:n lihasto on
vahvasti kehittynyt ja rauhasia siinä on
runsaasti. Usein muodostuu sarveiskesi sen
pinnalla melkoisen vahvaksi, kuten esim.
petoeläimillä. Nokkaeläimillä k. on muodostunut
kahdesta päällekkäisestä osasta, ja monella
korkeammalle kehittyneellä imettäväisellä (ihmiselläkin
aiheellisena) on varsinaisen kielen alla
poimu-sarja n. s. sublingna. K. täyttää imettäväisillä
suuontelon melkein kokonaan. Sen takaosa liittyy
kieliluuhun, sivut alaleuanluihin, kärki on
vapaa, vain alla oleva kaivomainen kielijänne
ffre-nulum linguiej kiinnittää sitä suuontelon pohjaan.
Yläpinnassa on käsniä: vallireunaisia (papilla:
circumvallatce), lehtimäisiä (p. foliatæ),
sieni-mäisiä (p. fungiformes) ja rihmamaisia Cp.
fili-formcs). Näihin päättyy kaikkiin, paitsi ei aina
viimemainittuihin, makuhermon haaroja, joten
ne siis toimivat makunystyröinä. K. toimii
makuelimenä, mutta suuren liikkuvaisuutensa
takia se sopii ravinnonottajaksi (esim.
muura-haiskävvllä ja -karhulla, lehmällä ja muilla
kasvinsyöjillä) ja ääntämisen (ihmisellä puheäänien)
välineeksi. P. B.
Kieli, ihmisen ajatuksen äänteellinen ilmaisu,
on suomessa samoinkuin useassa muussakin
kielessä saanut nimensä puhumisen pääelimen,
suussa olevan kielen mukaan. Kieli on toiselta
puolen yksityisessä ihmisessä tapahtuvan
ruu-miillis-sielullisen toiminnan, puhumisen, ja
toiselta puolen eri ihmisten välisen vaikutuksen
tuote. Puhumiseen tarvitaan asianomaisten
lii-kuntohermojen kiihote, ääntämistä aikaansaavien
elimien toiminta ja aivoissa tapahtuva sielun
keskittävä ohjaus. Korva ei ainoastaan välitä
toisen ihmisen puhetta toiselle, vaan osaksi
myöskin puhuvan henkilön omaa puhetta hänelle
itselleen, ikäänkuin säännellen ja täsmentäen sitä,
koska useimmilla ihmisillä näkö-, kosketus- ja
muut mielikuvat eivät hermosta (innerveeraa)
aivojen liikuntakeskustoja välittömästi, vaan
vasta sen jälkeen kuin ensin ovat herättäneet
sanojen äänikuvat. Myöskin silmä osaltaan
välittää toisen ihmisen puhetta toiselle, sikäli kuin
puhetta kuuleva katselee puhuvan huulia ja
ilmettä. Voimme siis sanoa että puhuminen on
kolmenlaista toimintaa: a) keskipakoista,
liikun-nollista (ääntäminen 1. fonatsioni), b)
keskihakuista, vastaanottamista (kuuleminen ja
yleensä aistimuksellinen havaitseminen) ja e)
keskeistä, ohjaavaa. Kielen jokainen sana on
vertauskuva, joka on saanut ymmärrettävyytensä
ja kunakin aikana pätevän arvonsa eli
merkityksensä pitkän kehityksen tuloksena asianomaisen
heimon tai kansan yhteiselämästä. Kieli on siis
kullakin määrätyllä asteellaan kulttuurituote.
Mutta se on myöskin ihmissielun
ajatustoiminnan avustaja. W. v. Humboldt nimitti kieltä
..ajatuksia muodostavaksi elimeksi" ja sanoi, että
„ei ole mitään ajatuksia ilman kieltä" ja että
,.inhimillinen ajatus voi syntyä vasta kielen
välityksellä". Tässä väitteessä on sikäli perää, ettei
mikään kiinteämpi ajatteleminen ole mahdollista
ilman kieltä.
Kullakin ihmisellä on oikeastaan oma,
erityinen kielensä: muutamat sanat tai lausetavat
ovat erityisesti hänelle ominaisia, hänen
äiinen-värinsä ja lausesävelensä erottavat hänen puheensa
toisten puheesta. Varsinkin silloin, kun
kirjailijan persoonallisuus kuvastuu hänen
kielenkäytössään, puhutaan sen ja sen kirjailijan ,.kielestä".
Mutta tavallisesti ymmärrämme kielellä
kokonaisen kansan tai kansallisuuden yhteistä
äänteellistä ilmaisukeinoa. Äidinkielen ääntäminen
tapahtuu mekaanisesti. Sivistyskieli, s. o.
kirjakieli ja sivistynyt puhekieli, on itsetajuisen,
tahallisen muovailun ja luomisen tulos. Elävä kieli
muuttuu alituiseen. Kielen muuttumiseen
vaikuttavat eri tekijät. Lapset, jotka oppivat kielen
aina matkimalla, hiukan muuttavat edellisen
sukupolven iiäntämiskohtaa ja -tapaa. Sanain
merkitystä, muotoa ja äänneasua muuttavat
psyy-killiset ja psyykillis-fvsiologiset syyt (ks. M e r-
Ibmisen kieli pMltà katsottuna.
ta kurkunkansi, h
kieliluun-sarvi (cornu majus ossis
hyoi-dei). Ig side (Iigamenium
glosso-epiglotticum mediale), v vako
(ratleculai kurkun kannen
juurelta, gl kielen lymtarauhasia.
fc umpisyvennys (foramt-n
cæ-cum). r’ kielenkanta (radix), pc
vallireunainen nystermä (papilla
circumvallata), pfg sienlmiinen
nysterma (p. fungiformis), pf
rihmamainen nystermä (p.
fili-formis), c kielilihas (corpus),
ap kielenkärki (apex|.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
