- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
817-818

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kielirakenne ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

817

Kieli rakenne—Kielisoittimet

818

koiskieliopiksi, jos se käsittelee jotakuta
määrättyä kieltä tai määrättyjä kieliä.
Erikois-kielioppi saattaa käsitellä ylitä ainoata
määrättyä kielimuotoa: jotakuta kirja- eli yleiskieltä
(ks. t.) määrättynä aikakautena, jotakuta n. s.
kansanmurretta, vieläpä jonkun erityisen
henkilön (kirjailijan) kieltä. Mutta se saattaa myös
käsitellä jonkun kansan kieltä lukuunottamatta
kaikki sen eri kielimuodot eli murteet jonakuna
määrättynä ajankohtana tai saman kielen
useampia peräkkäisiä kehitysmuotoja yhdessä, vieläpä
kokonaisen kieliryhmän s. o. keskenään lähempää
tai kaukaisempaa sukua olevien kielten
rakennetta tai kellitystä. Kielioppia, joka
muistomerkkien perustalla käsittelee jonkun vanhemman
aikakauden tai joidenkuiden vanhempain
aikakausien kieltä, nimitetään usein
historialliseksi"; tällöin on kuitenkin sana
historiallinen" käytetty toisessa merkityksessä kuin
ylempänä (todellisuudessa saattaa vanhemman
kieli-kauden käsittely olla joko deskriptiivinen, jos
se toteaa tosiasioita, tai sanan varsinaisessa
merkityksessä historiallinen, jos se pitää silmällä
kielen kehitystä). Jos kielioppi käsittelee joko
yhtä tai useampia kieliä tehden selkoa
asianomaisen kielen suhteista sen sukukieliin, niin
sitä nimitetään vertailevaksi; vertaileva
kielioppi on säännön mukaan aina suuremmassa
tai pienemmässä määrässä historiallinen (se
saattaa myös samalla olla enemmän tai vähemmän
deskriptiivinen). — Kielioppi saattaa tarkastella
kieltä sen rakenteen ominaisuuksien Kannalta
(kielioppi sanan varsinaisessa merkityksessä), tai
se saattaa myös tarkastella kielen
ominaisuuksia niiden t u n n e 1 m a-a r v o n s. o. niiden
tekemän esteettisen vaikutteen kannalta
(stilistiikka eli kielellinen tyylioppi (ks. t.), joka
tarkastelee kielen eri tyylilajeja ja
-ominaisuuksia). — Tarkoituksensa puolesta kielioppi saattaa
olla tieteellinen, tieteen tarpeita silmällä
pitävä, tai käytännöllinen, kielen
käytännöllisen opinnon edistämistä tarkoittava.
Viimemainittuun ryhmään kuuluu säännön mukaan n. s
alkeis- 1. koulukielioppi, joka yleiseltä
luonteeltaan on deskriptiivis-normatiivinen ja
joka samalla pitää (tai jonka pitäisi pitää)
silmällä tyylioppia. -— K. on vanhastaan jaettu
äänneoppiin, joka sisältää esityksen
kielen-äänteistä, m u o t o-o p p i i n, joka esittää
sanojen taivutusta ja syntyä (johtamisen ja
sana-yhdistyksen kautta) sekä lauseoppiin, joka
tarkastelee sanojen käyttöä lauseessa. Muoto-oppi
on näin ollen tullut sisältämään sanamuoto-opin
s. o. opin yksityisistä sanamuodoista, lauseoppi
taas sekä opin sanayhtymistä (ks. t.) eli n. s.
syntaksin (ks. t.) että myös opin
sanamuotojen ja sanayhtymien merkityksistä eli n. s. m e
r-kitysopin (semasiologian), josta
viimeksimainitusta kuitenkin eräitä osia on
esitetty myös muoto-opin yhteydessä. Koska tämä
jaoitus teoreettiselta kannalta on sangen
epäjohdonmukainen, on ehdotettu (saksalainen
John Ries) toisenlaista jakoa: äänneoppiin,
sanaoppiin, joka sisältäisi opin
sanamuodoista ja niiden merkityksistä, ja s a n a y
h-tvmäoppiin eli syntaksiin, joka
käsittelisi sanayhtymäin muotoa ja merkitystä
(melkoinen osa nykyistä lauseoppia, suuri osa
merkitysoppia, tulisi tämän mukaan siirtymään sana-

oppiin). Ne kokeet, joita on tehty tämän
suunnitelman käytännössä toteuttamiseksi, eivät ole
kuitenkaan erityisesti onnistuneet;
teoreettiseltakin kannalta on tätä järjestelmää vastaan tehty
sangen painavia muistutuksia, se kun toisistaan
erottaa yhteenkuuluvia asioita eikä nojaudu
selvään jaon perusteeseen. Tätä vastaan on asetettu
(ruotsalainen A. Noreen, ks. t.) toinen jako:
ä ä n n e o p p i i ii, joka esittää kielen „fyysillistä
materiaalia" s. o. niitä artikuleerattuja äänteitä,
joilla kielen aatesisällys ilmaistaan,
merkitys-oppii n, joka tekee selvää kielen psyykillisestä
sisällyksestä s. o. niistä aatteista, joita
kielen-äänteillä merkitään, sekä m u o t o-o p p i i n, joka
tekee selvää siitä erityisestä tavasta, jolla
äänneaines merkityssisällyksen ilmaisemista varten
muodostetaan kielimuodoiksi. Tällaista kieliopin
jaoitusta on Noreen itse yrittänyt toteuttaa
ilmestymässä olevassa huomattavassa teoksessaan
„V:Vrt språk"; vaikkakin voi myöntää kieliopin
jaoituksen äänne-, muoto- ja merkitysoppiin
oikeaksi, täytyy kuitenkin epäillä, onko se niin
toteutettavissa kuin Noreen on suunnitellut.
Kysymys kieliopin jaoituksesta ja etenkin
johdonmukaisen jaoituksen johdonmukaisesta
toteuttamisesta on vielä tänäkin päivänä katsottava
avoimeksi kysymykseksi; vaikeudet johtuvat siitä,
että elävässä kielessä eri puolet, äänneasu, muoto
ja merkitys, ovat sillä tavoin toisiinsa
kietou-neina, että on perin vaikea johdonmukaisesti
viedä perille vain yhden näkökannan mukaista
järjestystä.

Suom. sana ..kielioppi" vastaa vierasta sanaa
„grammatiikka" (ruots. saks. grammatilc), joka
johtuu kreikkalaisesta sanasta grammatika, lat.
grammatika; tällä sanalla alkujaan tarkoitettiin
kielen ja kirjallisuuden tuntemista yleensä, mutta
on jo kauan sitten saanut nykyisen „kieliopin"
merkityksensä. — Ensimäiset kieliopin
varsinaiset viljelijät olivat muinaisintialaiset, joilla
sanskritin kieliopin esitys saavutti suuren
kukoistuksen (ks. Intian kirjallisuus 111.
1031). Myöskin kreikkalaiset, erittäin
Aleksandrian kreikkalaiset, ja heidän jälkiään
seuraten roomalaiset ovat tehneet melkoisen paljon
tällä alalla; meidän nykyisen kielioppimme
järjestelmä ja myös kielellinen tyylioppi on
melkoisessa määrässä kreikkalaisten ja roomalaisten
grammaatikoiden perua. Vasta viime vuosisata
on luonut vertailevan ynnä sanan todellisessa
merkityksessä historiallisen kieliopin (ks.
Kielitiede"). E. N. S.

Kielirakenne sanalla tarkoitetaan kielitieteessä
tavallisesti kielen muotorakennetta, vrt. Kieli,
Kielitiede.

Kielisoittimet ovat kahta lajia: 1.
jouhi-soittimet (ks. t.), joiden kielet saatetaan
soimaan vetämällä hartsattua käyrää 1. jousta
niitä vastaan, ja 2. varsinaiset
kielisoittimet 1. harppusoittimet, joiden kieliä
näppäillään sormilla tai puikoilla taikka lyödään
pienillä vasaroilla. Harppusoittimia on kahta
lajia, riippuen siitä, saadaanko kustakin kielestä
vain yksi sävel vai voidaanko niistä saada
eri-korkuisia säveliä keinotekoisesti kieltä
lyhentämällä, siten että sitä sormella painetaan
sormi-lautaa vastaan. Edellisiin kuuluu kitara, lyyra,
harppu, psalttari, kantele, piano y. m., jälkimäisiin
luuttu, kitarri, mandoliini, sitra y. m. /. K.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:36 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/4/0437.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free