- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
819-820

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kielirakenne ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

Kielisukulaisuus—Kielitiede



Kielisukulaisuus ks. Kielikunta.

Kielitiede käsittelee yhtä kieltä tai murretta
erikseen tai useampia kieliä tai murteita niiden
suhteessa toisiinsa. Tämä saattaa tapahtua k
u-v a i 1 e v a s t i 1. deskriptiivisesti, kun
tutkija toteamalla esittää jonkun kielen tai
murteen äänteelliset, muoto- ja lauseopilliset sekä
sanastolliset ominaisuudet tai antaa vertailevan
esityksen useammasta kielestä tai murteesta,
ryhtymättä selvittämään, millaiset nämä
ominaisuudet ovat aikaisemmin olleet. Tämä tehtävä
kuuluu historialliselle
kielentutkimukselle. Vertailevaksi ja historialliseksi
tutkimukseksi k. on kehittynyt vasta 19:nuellä vuosis.,
mutta erinäisten kielten ilmiöitä on tarkastettu
jo sangen varhain. Muinaiset intialaiset tekivät
hämmästyttävän tarkkoja huomioita sanskriitin
kielen äänne- ja muoto-opista, ja jo 4:unellä
vuosis. e. Kr. int. oppinut Panini kirjoitti kieliopin,
jossa oli noin 4.000 sääntöä. Kreikkalaiset eivät
välittäneet äänne- ja muoto-opiu tutkimisesta,
vaan koettivat selvitellä kieliopillisia
käsitteitä; suurin osa meidän käyttämiämme
kieliopillisia nimityksiä onkin heiltä peräisin.
Sellaisia äänteellisiä huomioita, joita muinaiset
intialaiset olivat esittäneet, tekee eurooppalainen
k. vasta 19:nnellä vuosis. Kristinuskon
vaikutuksesta syntyi uusia kirjakieliä, ja keskiajalta
meillä on muutamia hauskoja tietoja erinäisten
kielten, kuten esim. muinaisislannin kielen
ääntämisestä. Renesanssiajalla, jolloin latinaa ja
kreikkaa tutkittiin innokkaasti, ulottui vilkas
tiedonhalu myöskin itämaisiin kieliin. Koettipa
kuuluisa filologi .T. J. Scaliger (k. 1609)
ryhmittää ja luokittaa kaikki Euroopan kieletkin.
Uskonpuhdistuksen jälkeisenä aikana koettivat
oppineet Euroopan eri maissa, m. m. meillä
Suomessa. johtaa äidinkielensä sukuperän hepreasta.
Virkistyttävästä kielentutkimukseen vaikutti
suuri ajattelija ja monipuolinen oppinut L e i
b-n i 7. kehoittamalla lähetyssaarnaajia ja eri
maiden oppineita tutkimaan eläviä kieliä, ja otti
jossakin määrin itsekin tähän työhön osaa. 18:nnella
vuosis. kootaan sanaluetteloja useista Euroopan.
Aasian ja Ameriikan kielistä. Venäjällä julkaisi
Katariina IT:n toimesta P. S. Pallas 1786-87
kokoelman ..Linguarum totius orbis vocabularia
eomparativa", jonka toinen painos (1791)
sisälsi sanaluetteloja 272 kielestä. Esp. jesuiitta
Lorenzo ITervas y Panduro julkaisi
samankaltaisen teoksen 1784 ja myöhemmin laajennetussa
muodossa nimellä „CatÄlogs de las lenguas de las
naziones eonocidas" (6 nid. 1800-05), käsitellen
siinä n. 300 Ameriikan, Aasian ja Euroopan
kieltä. Näiden lisäksi tuli kolmas ja tunnetuin
monien kielten luettelo, Adelungin „Mithridates"
(1806-07), jossa on Isämeidän rukous n. 500
kielellä. Mutta jo tätä ennen. 1799, oli ilmestynyt
ensimäinen järkiperäinen vertaileva kielioppi,
jossa unk. kielentutkija S. Gyarmathi
todistaa suomen ja useiden muiden suomalais-ugri
laisten kielten sekä unkarin kielen
sukulaisuuden. Varsinainen vertaileva k. syntyi
kuitenkin indoeurooppalaisten kielten vertailevasta
tutkimisesta. Ensimäinen teos, jossa Euroopassa
puhuttujen, tähän kielikuntaan kuuluvien
kielten sukulaisuus on tieteellisesti osoitettu, on
tansk. oppineen Rasmus Raskin 1814
kirjoittama, vaikka vasta 1818 julkaistu „Under-

sogelse om det gamle nordiske eller islandske
sprogs oprindelse". Rask huomauttaa, samoin
kuiu häntä ennen jo Gyarmathi, että kielten
sukulaisuutta eivät ratkaise muutamat
samankaltaiset sanat, vaan kieliopillinen yhtäläisyys.
Tämä teos jäi kuitenkin useaksi vuodeksi
Tanskan rajojen ulkopuolella tuntemattomaksi, eikä
voinut siis välittömästi vaikuttaa seuraavaan
tutkimukseen Saksassa, joka tuli vertailevan
indoeurooppalaisen kielentutkimuksen kotimaaksi.
Tutustuminen muinaisintialaiseen eli
sanskriitti-kirjallisuuteen ja -kieleen, joihin
eurooppalaisista ensimäisenä engl. W. Jones oli kääntänyt
huomionsa, avasi uusia näköaloja
kielentutkimukselle. Helppo oli huomata tämän
vanhanaikaisen ja rikkaan kielen sukulaisuus
muutamien Euroopan kielten kanssa. Teoksellaan
„über das Con jugationssystem der
Sanskrit-spraelie in Vergleiehung mit jenem der
grieehi-schen. lateinisehen, persischen und germanisehen
Sprache" (1816) Franz Bopp on perustanut
vertailevan indoeurooppalaisen kielitieteen. Siinä
hän osoittaa näiden kielten äänne- ja
muoto-opillisen sukulaisuuden sekä näyttää, miten
verbimuodot ovat syntyneet ..juurisanoista" sekä
koettaa todistaa, että johtopäätteetkin ovat
puolestaan syntyneet erityisistä ,,juurisanoista".
Melkein samoihin aikoihin Jacob Grimm osoitti
laajassa teoksessaan ,.Deutsche Grammatik",
miten nykyisen saksan kielen muodot olivat
kehittyneet vastaavista muinaissaksalaisista sekä
millaiset vastineet näillä taasen on toisissa
indoeurooppalaisissa kielissä, ja laski ’siten
varsinaisen historiallisen kieliopin perustuksen.
Boppin työtä jatkoi A. F. Pott tutkimalla
indoeurooppalaisten sanain etymologiaa. A.
Schleicher koetti vertailevan historiallisen menettelyn
avulla päästä indoeurooppalaisen „alkukielen"
muotoihin. Itse tutkimukseen sovellettu
menettelytapa tuli yhä tarkemmaksi. Äännefysiologia
1. fonetiikka (ks. t.) otettiin avuksi
äänteiden muutoksia selvitettäessä ja murteet otettiin
erityisen huomion esineeksi. Svyt moniin
„poik-keuksiin". jotka esiintyivät säännöllisesti
toistuvien äänneilmiöiden ohella, tahdottiin saada
selville. Paljon valoa eräiden siilien saakka
poikkeuksellisina eli »säännöttöminä" pidettyjen
äänneilmiöiden syntyyn loi ensimäisenä tansk.
K. Vernerin tekemä huomio koron aiheuttamista
keiakemuutoksista germaanilaisissa kielissä.
Koron vaikutuksia balttilaisissa ja slaavilaisissa
kielissä selvittivät Fortunatov, Leskien ja de
Saussure. Perustuen siihen, että kielen ilmiöt
eivät ole sattuman tuloksia, vaan että niissä
vallitsee lainmukaisuus, on n. s.
junggram-maattinen koulu (ks. J u n g g r a m m a
a-t i k o t) mitä suurimmassa määrässä edistänyt
k:ttii, jota se käsittelee historiallisena
kulttuuritutkimuksena. Indoeurooppalaisen, vertailevan ia
historiallisen k:n tulokset on Kr. Brugmann
(ks. t.(pannut selväksi järjestelmäksi laajassa
teoksessaan „Grundriss der vergleichenden
Grammatik der indogermanischen Sprachen". Eri
indoeurooppalaisten kieliheimojen alalla on suoritettu
laajoja töitä. Joskin indoeurooppalainen
kielikunta on parhaiten tutkittu, on muutamien
muidenkin kieliheimojen selvitykseksi tehty sangen
paljon. Seemiläiset kielet, joista on vielä
vanhempia muistomerkkejä kuin indoeurooppalai-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:36 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/4/0438.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free