- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
825-826

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kierettijärvi ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

s-j".

Kierettijärvi—Kierkegaard

826

s i a 548. Kansakouluja 2 i venäjänk.). —
Pääpaikka on K ie reti n kirkonkylä
Kie-rettijoen pohjoisrannalla. Hyvä satama- ja
kauppapaikka, harjoittaa suurta liikettä ympäri
Vienan-Karjalaa (m. m. jauhoja ja viinaa).
Posti-ja sähkölennätinasemat, tullitoimisto,
otanovoi-pristavin virasto, sahalaitos. — Elias Lönnrot
oleskeli kylässä seitsemännellä (1837) ja
kymmenennellä (1842) runonkeruumatkallaan.

L. Tl-’ien.

Kierettijärvi, järvi Vienan-Karjalan
koillisosassa. Tuoppajärvestä n. 20-30 km itäkoilliseen,
66° ympärillä pohj. lev. ja 8° it. pit.
(Helsingistä). Suurin pituus 32 km, suurin leveys
16 km, pinta-ala 404,a km3. Suurempia selkiä ei
järvessä ole, vaan se on täynnänsä ihania,
lehto-r.iritaisia saaria, joitten luku lasketaan 368:ksi.
Maisemat erinomaisen viehättäviä; niiden luonto
muistuttaa suuresti Keski-Savoa. Pohjoispäätä,
jonka kapea salmi yhdistää varsinaiseen
Kie-rettijärveen. nimitetään Särkijärveksi. Sen
luoteisrannalta lähtee Kierettijoki. joka
Hirvas-ja TJudenkylänjärven kautta kuljettuaan laskee
koillista suuntaa Vienanmereen. Kieretin
kauppalan kohdalla. — Tärkeimmät kylät järven
rannikolla: eteläpäässä Vitsataival. pohjoispäässä
Tvrhy, ja keskiosan länsirannalla Pinka sekä
eteläosan suuressa saaressa Vitsakylä. — Järven
ympäristöillä runsaasti lappalais-asutuksen
muistoja, n. s. „lapinhautoja", etenkin Pinkan kylän
luona. [A. V. Ervasti. ..Muistelmia matkalta
Venäjän Karjalassa kesällä 1879". siv. 164-167.]

L. B-nen.

Kierkegaard [kerkegör], Soren Aabye
(1S13-55), tansk. filosofinen ja uskonnollinen
kirjailija, synt.
Kööpenhaminassa toukok. 5 p. 1813.
Isä. joka siihen aikaan
oli varakas kauppias, oli
nuoruudessaan
paimentanut karjaa
Länsi-Jyllan-nissa ja oli kerran nälän
ja vilun vaivaamana
noussut eräälle kukkulalle ja
kironnut Jumalaa. Tämä
teko vaivasi häntä
myöhemmin suuresti, ja
vanhempana hän tuli varsin
synkkämieliseksi. Syvä.
mutta raskas
uskonnollisuus vallitsi kodissa, jossa
K. ja hänen vanhempi
veljensä, Peter Christian
(kuollut piispana)
kasvatettiin. Tapaus nummella, josta isä oli kertonut,
iski pojankin mieleen kulumattoman leiman.

Soren K:11a oli lapsuudesta asti heikko
terveys. Koulussa hän ensin heikkoutensa takia
sai kärsiä tovereiltaan pilkkaa, mutta osasi
puolustaa itseään purevalla ivalla. Tultuaan 1830
ylioppilaaksi hän alkoi isän tahdosta lukea
jumaluusopillista tutkintoa, mutta sisällinen
halunsa veti filosofiaan ja estetiikkaan. Goethen
Faust, keskiajan narrintyyppi ja ikuinen
iuuta-lainen olivat aineksia, jotka häntä tähän aikaan
viehättivät. Isän kuoltua 1838 saivat teologiset
harrastukset taas enemmän vauhtia, ja 1840 K.
suoritti teol. erotutkinnon kuitenkaan
antautumatta papinvirkaan. Tanskassa vallitsi tähän

Soren Kierkegaard.

aikaan Hegelin filosofia, johonka K.
luonnollisesti heti tutustui. Se ei kuitenkaan häntä
ensinkään tyydyttänyt, koska hän koko
luonteeltaan oli individualisti. Romantiikka oli sen
sijaan häntä paljoa lähempänä, ja vanhan ajan
filosofeista miellytti häntä varsinkin Sokrates.
Tätä koski myöskin akateeminen väitöskirja:
„Om begrebet ironi, med stadigt hensvn tili
Sokrates", jolla hän saavutti maisterinarvon 1841.
Tähän kirjaan jo sisältyvät useat hänen
myöhemmistä pääaatteistaan, varsinkin
yksilöllisyyden tähdentäminen yleisyyden ja yleiskäsitteiden
vastapainoksi. Ironialla hän tahtoi osoittaa
kaiken äärellisen mitättömyyden äärettömän
rinnalla.

Tähän aikaan tapahtui ensimäinen taitekohta
K:n elämässä. Hän meni 1840 kihloihin
miellyttävän, hyvää sukua olevan tytön kanssa.
Mutta ennen pitkää hän rupesi epäilemään
kykyänsä tehdä hänet onnelliseksi, ja kun
epäilykset saivat vallan, purki hän kihlauksensa
syksyllä 1841. Tämän johdosta hän sai ankaraa
arvostelua osaksensa ja hänen herkkä mielensä
joutui mitä kiihkeimpään kuohuntatilaan.
Päästäkseen irti sisällisistä taisteluista hän rupesi
kirjailemaan. Hän tahtoi todistaa kristinuskon
totuuden, ei kuitenkaan järkiperäisesti, vaan
osoittamalla, miten kristityksi tullaan.
Erityisesti hän tahtoi todistaa esteettisen
elämänkatsomuksen onttouden. Näin syntyi tuo ihmeellinen
salanimillä varustettu kirjallisuus, jolla Tanskan
kirjallisuudessa viime vuosisadalla on aivan
erikoinen asema. Tärkeimmät näistä teoksista ovat
seuraavat: ..Enten-eller, et livsfragment, udgivet
af Victor Eremita"; „Frygt og bæven. dialektisk
lvrik af Johannes de Silentio"; ..Gentagelsen, et
forsog i den eksperimenterende Psychologi af
Constantin Constantius"; „Philosophiske Smuler
eller en smule Philosophie af Johannes
Clima-cus"; ..Begrepet ångst ... af Vigilius
Hafnien-sis"; ..Studier paa livets vej, udgivne af
Hila-rius Bogbinder"; „Afsluttende uvidenskabelig
efterskrift af Johannes Climacus". Teokset
ilmestyivät 1S43-46 ja muodostavat kokonaisuuden.

K. tahtoo näissä kirjoissa puoleksi runollisessa
muodossa aikalaisilleen esittää, mitä kristinusko
on. Se on ennen kaikkea subjektiivisuutta ja
si-sällisyyttä. Jumalan edessä täytyy jokaisen
seisoa yksilönä („den Enkelte") ja oppia sellaisena
täydellä persoonallisella totuudella tekemään
Jumalan tahtoa. „Ainoastaan se totuus, mikä
rakentaa, on totuutta sinulle", on teema, jota K.
usein näissä teoksissa esittää. Vastoin Hegelin
filosofian yrityksiä järjen ja uskonnon
sovittamiseen K. teroittaa kristinuskon järjenvastaisuutta.
Kristinusko on ..paradoksi", mahdottomuus.
Kristinusko on kaikkien inhimillisten
ymmärrys-käsitteiden uiko- ja yläpuolella. K. yhtyy
kokonaan Tertullianuksen lauseeseen: „Credo, quia
ahsurdum". Kristillisenä Sokrateena K.
tahtoo kristikunnalle opettaa, mitä kristinusko on:
mitään järjestelmää hän ei suvainnut, koska
järjestelmä aina tuo mukanaan valhetta. Näiden
esteettis-filosofisten kirjain ohella K. julkaisi
silloin tällöin omalla nimellään ,.uskonnollisia
puheita", joissa hän niinikään teroittaa
kristinuskon absoluuttista vaatimusta ja yksilön sitä
vastaavaa ehdotonta antautumista Jumalalle.
Nä-mät kirjat julkaistuaan K. katsoi täyttäneensä

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri May 10 12:34:26 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/4/0441.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free