- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
839-840

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kihlat ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

Kihti Kiihotusruokinta

840

Kihov a ikonin), mainitaan ensi kerran
nimellä Kihavanskoineu Paltamon rovastin
.1. Cajanukseu kertomuksessa v:lta 1GG3 viitenä
Kaleva jättiläisen 12:sta pojasta (vrt.
Kale-van poika). Kansankertomuksissa erittäin
Pohjanmaalla ja Savossa K. esiintyy osittain
jättiläisenä, osittain ennustajana, osittain
tervanpolton keksijänä. Nimi ja henkilö ovat
toistaiseksi selvittämättömät. [J. R. Aspelin,
Albumi J. V. Snellmanin täyttäessä 75 vuotta, siv.
87; kirjallisuustietoja ks." E. N. Setälä,
„Finn.-ugr. Forschungen" X, s. 80.] E. N. S.

Kihti ks. L u n v a 1 o.

Kihti (ruots. S k i f t e t = jako, muutos), se
monen eri merenselän muodostama vähäsaarisempi
>elk;i. joka erottaa Varsinais-Suomen saariston
Ahvenanmaan saaristosta. Suurimmat sen selistä
ovat Vidskärin (eteläisin), Berghamnin, Ison
Kihdin sekä Vattuskiftetin selät. K:n
eteläpäässä ovat Jurmon ja lrtön saaret,
länsipuolella Köökarin, Sottungan. Kumlingen ja
Bränd-ön saaristot, itäpuolella Nötön, Korpoon,
Hout-skarin, Iniön ja Kustavin saaristot. Pituus Utön
luota pohjoispäässä olevan Isonkarin seuduille on
n. 100 km, suurin leveys n. ’25 km. Vidskärin
selän pohjoisosassa on mitattu 92 m:n syvyys. —
K;n poikki, Berghamnin ja l>on Kihdin selkien
yli kulkee laivareitti Turusta Tukholmaan;
reittiä osoittaa K:n itäosassa Rödskärin, länsiosassa
Bogskärin vakinaisetta vartiotta olevat loistot.

E. E. K.

Kihupyhä, kokouspyhä 1. kokoussunuuntai,
joka vielä muutamissa Etelä-Karjalan pitäjissä
on säilynyt jälkikaikuna katolisen ajan
kirkkopyhistä, joita vietettiin kirkkopyhimysten
nimipäivinä: Jääskessä Pietarin päivänä 29 p. kesäk..
Ruokolahdella Johannes Kastajan päivänä 24 p.
kesäk., Antreassa Pyh. Andreaksen päivänä 30 p.
marrask., Rautjärvellä Neitsyt Maarian päivänä
2 p. heinäk., Sakkolassa Pyh. Mikaelin päivänä
j. n. e. Kirkkopyhille kokoontui oman pitäjän
väki, mikäli vain liikkeelle kykeni, ja tulipa
kansaa naapuripitäjistäkin. Jos ne eivät
sattuneet sunnuntaiksi, toimitettiin niillä yhtä ja
toista kaupantekoa: vaihdeltiin hevosia, ostettiin
ja myytiin maantuotteita, käsiteoksia, makeisia
v. m. s. Olipa oluttakin saatavana. Missä
kirkkopyhä sattui kesäiseksi ajaksi, koristettiin kirkko
koivuilla, lehdeksillä ja köynnöksillä, ja papit
toimittivat jumalanpalveluksen juhlapuvussa. Nuori
väki askartelihe lemmen asioissa; varsinainen
lempijuhla, tuppijuhla (ks. t.) lienee
kuitenkin ollut Pärttylin päivä. — Kun Lutherin
oppi pääsi vallalle, lakattiin kirkkopyhiä
virallisesti viettämästä, mutta kansa siirsi nämä
suosimansa juhlat seuraavaksi sunnuntaiksi.
[Johannes Iläyhä, ..Kuvaelmia itä-suomalaisten
vanhoista tavoista", (1898).]

U. T. S.

Kiiala, kartano n. 5 km Porvoosta luoteeseen;
maamme vanhimpia kartanoita, mainitaan jo
1300-luvun alkupuolelta ja oli Stälarm-suvun
sukukartanona ja hallussa v:een 1627: tuli
sitten 1700-luvtin ensi vuosina Adlercreutz-suvulle;
siellä syntyi vv:n 1808-09 sodan sankari kenraali
Adlercreutz 1757. K. G.

Kiihdyttävät aineet (stimulantia), hermostoa
pitemmäksi tahi lyhemmäksi aikaa elvyttävät
aineet, niinkuin väkijuomat, kahvi, tee, eetteri

sekä jotkut haihtuvat öljyt y. m. vrt. II u u m a
a-v n t aineet.

Kiihotin, ärsyke, jokin energianmuoto, jolla
on kyky aikaansaada sellainen vaikutus elolliseen
kudokseen, että se ryhtyy johonkin toimintaan
tai muuten näyttää elonmerkkiä. Niinpä voimme
esim. fysikaalisten k:ien avulla, puristamalla tai
koputtamalla hermorunkoa, synnyttää
lihasliikkeitä niissä lihaksissa, joihin kysymyksessä oleva
n. s. liikuntohermo johtaa, tahi me voimme
synnyttää kipuja, kun väkivallan alaisena on
tuntohermo. Samantapaisia elonilmiöitä voimme
myöskin matkaansaattaa kemiallisilla k:illa, niinkuin
väkevillä suolaliuoksilla, jotka saatetaan
läheiseen kosketukseen hermon kanssa, sekä sähköllä
ynnä lämmöllä ja kylmällä. Mainitut k:t ovat
kuitenkin keinotekoisia k:ia. Luontaisiksi
sanomme sellaisia k:ia, jotka elimistön
luonnollisissa oloissa synnyttävät elonilmauksia. Sellaisia
ovat esim. ne n. s. sisälliset k:t, jotka tahtomme
aloitteesta tahi vaistomaisesti vaikuttavat
keskushermostoon ja sieltä lähettävät käskyjä eri osiin
ruumistamme, sekä jotkut veressä olevat ja
silloin tällöin lisääntyvät aineet, jotka, niinkuin
esim. hiilihappo, pakottavat hengityselimiä
toimintaan. Eläimen ruumiissa on olemassa koko
joukko tällaisia sisällisiä k:ia, jotka meidän
sitä huomaamatta ja tietämättä pitävät huolen
monesta elämän ylläpitämiselle ja elimistön
erilaisten tehtävien säännölliselle suoriutumiselle
vallan välttämättömästä toiminnasta. Aistimilla
on kullakin omat luontaiset kiihottiniensa, joihin
ne erityisillä niille ominaisilla ilmiöillä
vastaavat. Niinpä valon säteet ovat näköaistin k:ina,
erityiset värähdykset ilman osasissa
kuuloaistimen k:ina; jotkut kaasumaiset ja jauhontapaiset
aineet voivat, joutuessaan sieramiimme,
synnyttää hajunaistimuksia ja samanlaiset aineet ynnä
nesteet ja liuokset aikaansaavat kielen ja suun
limakalvoissa makuaistimuksia. Tuntoaistin ja
samalla kipuaistin luontaisia k:ia ovat
pääasiallisesti kosketus, kuuma ja kylmä. Sitä vastoin
esim. eivät ilmassa tapahtuvat värähdykset saata
vaikuttaa näköaistimeen yhtä vähän kuin
valonsäteet kykenevät meissä herättämään
kuuloaistimuksia. M. O li.

Kiihottavat aineet (acria), ulkonaisina
lääkkeinä käytetyt aineet, jotka iholle tai
limakalvolle asetettuina aikaansaavat verettymistä ja
tulehtumistakin, niinkuin espanjan-laastari,
si-nappitaikina y. m.

Kiihottuvaisuus (irritabilitas), eläville
kudoksille ominainen kyky erilaisista kiihottimista
(vrt. Kiihotin) vastaanottaa vaikutelmia ja
niihin vastata jonkinlaisella elonilmiöllä.

Kiihotuskynnys, sielut. Kun ulkonainen
kiihotin vaikuttaa aistimeen, niin aivan heikko
kiihotus ei saa aikaan mitään aistimusta, vaan
kiihotuksen täytyy, päästäksensä tajuttavaksi,
saavuttaa määrätty suuruus. Tätä kiihotuksen
voimakkuutta, joka juuri töin tuskin saa aikaan
tajuttavan aistimuksen, nimitetään kysymyksessä
olevan aistin k:ksi (saks. Reizschicelle). Esim.
tuntoaisti käsivarsien ja käsien selkäpuolella sekä
otsalla ja ohimoilla tuntee O.oos tai O.oos gr:u
painon, sormien kämmenpuolella k. nousee
paikoittain O.oij gr:aan, kantapään iholla 1 gr:aan
asti. A. Gr.

Kiihotusruokinta, mehiläisten ruokinta luina-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:36 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/4/0448.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free