Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kiihtelys ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
843
Kiila—Kiilleliuske
814
vaksi oinak.-i seurakunnaksi Sen. päät. a/u 1904.
Kirkko, puinen, rak. 1851. L. H-nen.
Kiila. 1. Tasaleveä, toisesta päästä terävä,
enimmäkseen kovasta puusta taikka raudasta
tehty yksinkertainen työase
(kuv. 1), jota käytetään
puit-’ ten halkomiseen, raskaitten
esineitten kohottamiseen y. m.
Kun kiila voimalla P (kuv. 2)
pakotetaan eteenpäin, vaikuttaa se kiilakulman
sivuja vastaan kohtisuorilla sivuvoimilla
ulospäin. Kuta pienempi kiilakulma on. sitä
suuremmat ovat sivuvoimat päävoimaan verraten ja
sitä voimakkaammin kiila vaikuttaa.
Graafisesti saadaan sivuvoimat jakamalla päävoimaa
Kuva 2.
!’ jossakin mittakaavassa (esim. 10 kg = 1 cm)
esittävä viiva kahteen kiilan sivuja vastaan
kohtisuoraan osaan A, ja ff», jotka mainitussa
kaavassa mitattuina ilmaisevat sivuvoimien
suuruuden. Halkaisevia taikka nostavia j. n. e.
sivuvoimia ff pienentää kuitenkin se hankaus, joka
kiilan sivupinnoissa syntyy sen tunkeutuessa
eteenpäin. Sen takia käytetään kovia kiiloja, joissa
hankaus on pienempi, mutta jos kiilakulma (a)
■n suurempi kuin kaksinkertainen hankauskulma
<f ) kiilan ja kiilattavan esineen välillä,
ponnahtaa kiila takaisin.
Kuva 3. Kuva 4.
2. Kone-elin, tehty raudasta tahi teräksestä,
jolla yhdistetään kangen muotoinen koneosa
toiseen ikuv. 3), esim. höyrykoneen männänvarsi
ristikappaleeseen, epäkeskotanko
epäkeskorenkaa-seen y. m. Toinen laji k:aa on se, joka käytetään
kiinnittämään hammas- y. m. pyöriä pyöreälle
akselille, johon silloin on tehty k:aa vastaava
syvennys (n. s. kiilauurre, kuv. 4). E. 8-a.
Kiilaaminen kiilalla kiinnittäminen taikka
kiilalla halkaiseminen. Erittäinkin kiven
kiilaaminen, joka tapahtuu siten, että kiveen son
lohkosuuntaa pitkin porataan rivi matalahkoja
reikiä, joihin sovitetaan teräskiilat; ei
kuitenkaan niin että kiila koskettaa suorastaan reiän
seiniä, vaan kahden muun sileän raudan
väliin, jotta hankaus kiilan seinissä olisi
mahdollisimman pieni. Kun kiiloja väkivasaralla
lyödään yhä lujempaan, halkeaa vihdoin kivi. Rei-
kien etäisyys toisistaan ja syvyys riippuu kiven
lohkeavaisuudesta. vrt. K i v i t e o 1 1 i s u u s.
,/. C-én.
Kiila-asema ks. Asema.
Kiilafotometri ks. Tähtitieteelliset
koneet.
Kiilakirjoitus ks. Nuolenpääkirjoitus.
Kiiliäinen ks. S a i v a r t a j a t.
Kiille i.,kissankulta", ,,katinkulta"), ryhmä
mineraaleja, joilla kaikilla on erittäin
kehittynyt lolikeavaisuus yhteen suuntaan, niin ettii
niitä saattaa halkoa hyvin ohuiksi
suomumaisiksi levyiksi. Nämä ovat joustavan taipuvia,
minkä ominaisuuden nojalla k:t saattaa erottaa
kloriitista. Kaikkien k.-lajien kidemuoto on
mo-nokliiniuen, mutta kiteet ovat heksagonisen
näköisiä. kuusitahkoisia. K: itä erotetaan 4 Hj ia.
1. Mu s k o v i i t ti 1. k a 1 i k i i 11 e (myös v a
a-lea kiille), vaaleanruskea tai väritön,
kokoomukseltaan hapan kaliumaluminiumsilikaatti
KHoAljSijO,,), toisinaan lisäksi fluorinpitoinen.
yleinen graniittien, gneissien ja kiilleliuskei
den aineksena. Viimemainituissa sekä fylliiteissU
on yleisesti serisiitiksi nimitettyä
hieno-suomuista muskoviitin muunnosta.
Pegmatii-tissa muskoviittia joskus tavataan hyvin
suurina levyinä, joista valmistetaan ikkunaruutuja
semmoisiin paikkoihin, missä kuumuuden tai
tärinän vuoksi lasiruutu ei kestä, sekä
joulukuusen helyjä y. m. Niitä saadaan New
Hamp-shiresta Pohjois-Ameriikasta, Siperiasta ja
Itä-Tntiasta. — 2. Paragoniitti 1. natron
i-kiille on ominaisuuksiltaan lähinnä
muskoviitin kaltainen ja kokoomukseltaan tämän kanssa
analoginen natriumaluminiumsilikaatti. Tätä cn
vain harvinaisen paragoniittiliuske nimisen
vuori-lajin aineksena. — 3. Biotiitti 1. m a g n
e-s i a k i i 11 e (tumma kiille) on
tummanruskea tai tummanvihreä ja sisältää happaraeen
kaliumaluminiumsilikaattiin yhtynyttä
raudan-pitoista magnesiumsilikaattia. Tämä kiillelaji on
vuorilajien aineksena kaikista yleisin: sitä on
useimmissa graniiteissa, gneisseissä ja
kiillelius-keissa. Punaisenruskea tai ruskea
flogo-p i i 11 i, joka kokoomukseltaan on lähellä
biotiit-tia. mutta usein fluorinpitoinen. on kiteisessä
kalkkikivessä (Paraisissa v. m.) jokseenkin
yleistä — 4. Lepidoliitti eli 1 i t i o n
i-kiille, väritön tai heikosti violetinpunainen,
on kokoomukseltaan litiumkaliumfluorisilikuatti
ja sisältää joskus lisäksi vähän rubidiumia ja
eæsiumia, on jokseenkin harvinainen
pegmatii-tissa esiintyvä kivennäinen. Sen löytöpaikkoja
on Elbassa, Määrissä, Uralissa sekä Ruotsissa
Utössä. Litiuminpitoinen on vielä ruskea z i n
n-waldiitti, joka lisäksi sisältää
rautasili-kaattia. P. E.
Kiillegneissi ks. Gneissi.
Kiillehiekka, kiillettä (ks. t.) sisältävä hiekka.
Kiilleliuske, suomuinen liuskevuorilaji. jonka
kivennäisainekset ovat kiille ja kvartsi.
Ensin-mainittu on joko muskoviittia tai biotiittia tai
molempia. Kiilteen värin mukaan vuorilajin
kokonaisväri vaihtelee valkeasta miltei mustaan
ja saattaa myös elia ruskea. K. on, päinvastoin
kuin aineksiltaan samanlainen fylliitti, siksi
karkealiuskeista, että sen yksityiset kiillesuomut
saattaa erottaa asestamattomin silmin. Nämä
suomut ovat jotenkin tarkoin yhdensuuntaisina,
Kuva 1.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
