- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
845-846

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kiillesuomuiset ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

845 Kiillesuomuisc

mistä johtuu vuorilajin selvä liuskeisuus sekä
halkeavaisuus liuskeisuuden suuntaisiksi levyiksi.
Kvartsi piilee niyhkyröinii kiillesuomujen välissä
eikä sitä liuskeisuuden suuntaisilla pinnoilla näy
ensinkään. Usein kvartsia on kerääntynyt
suuren-laisiksi linssimäisiksi pahkuiksi. Hyvin yleiseen
k:eissaon runsaasti ja usein kauniisti kiteytyneitä
granaattikiteitä. Stauroliitti, andalusiitti ja myös
grafiitti ovat niinikään yleisiä satunnaisia
aineksia. On lisäksi maasälvänpitoisia k:eita, ja kun
tämä aines käy huomattavaksi, niin vuorilaji
vai-hettuu gneissiksi. Toiset, kiilleköyhät k:eettf.as
lähenevät kvartsiitteja, ja vihdoin on k:n ja
fylli iti n kesken kaikenasteisia välimuotoja. — K:eet
ovat gneissien rinnalla liuskealueitten ja
varsinkin alkuvuorenliuskeitten yleisimpiä vuorilajeja.
Suomessa niitä on enimmäkseen erilaisten
gneissien ja muitten liuskeitten seassa. Monin paikoin
suonigneissit ovat muodostuneet graniitin
läpäisemästä k:sta. Ollen kovin halkeilevaa ja
rikkonaista sekä lisäksi epähomogeenista k. ei ole
saavuttanut mainittavaa käytäntöä. P. 11.

Kiillesuomuiset (Ganoidea), geologisesti vanha,
monimuotoinen kalojen alaluokka, jota
nykyisessä eläinkunnassa vain harvat suvut edustavat.
Näistä on toisilla rustoinen, kuitenkin iholuitten
peittämä pääkallo ja rustoinen selkäranka sekä
säilynyt selkäjänne. toisilla taas sisäranko on
luutunut. Kaikilla on kovat kiduskannet ja
näiden peittämät kampakidukset ja heteroserkkinen.
harvoin difyserkkinen pyrstö. Yleisiä
ominaisuuksia on myös suolen kierteislämsä ja
pylorus-lisäkkeet. sydämessä valtimokeko. jossa useita
lämsärivejä, sekä ilmatiehyellä varustettu, joskus
keuhkomaiseksi muodostunut, parillinen tai
pariton uimarakko. Eräillä, kuten sammella, on
haikaloja muistuttava pitentynyt kuono, jonka alla
kaukana kärjestä on leveä suurako. Ruumis on
joko paljasihoineu tai sitä peittävät vahvan
kiilteen päällystämät, vinoneliön muotoiset levyt 1.
ganoidisuomut, toisilla on ihossa luunystvröit.ä
ja esiinpistäviä luukilpiä tai cycloidisuomuja.
Yleensä k:n lahkoksi yhdistetyt kalamuodot
ovat vanhanaikuista rakennuskaavaa, joista
toiset. nim. sammet, lähenevät haikaloja, toiset f
Poly pterus) keuhkokaloja, kolmannet (Amia)
luukaloja.

On ollut tapana jakaa ryhmä kahteen
pääosastoon: rustoruotoisiin 1.
rustoga-noideihin (Chondrostei), joiden tunnetuin
edustaja on s a m p i (Acipenscr), ja 1 u u g a n o
i-deihin (Holostei), joista mainittakoon n i
i-1 i n h a u k i (Polypterus), kaimaanikala
(l.epidostcus) ja Amia. Omituiset siluuri- ja
de-voniajalla eläneet kalanmuotoiset selkärankaiset,
Pteraspidit ja C e p h a 1 a s p i d i t, joiden
päätä ja eturuumista ympäröi luinen panssari,
luetaan mvös tavallisesti ganoidien ryhmään.

K. M. h.

Kiillottaa, hankaamalla tehdä kappaleen pinta
niin sileäksi, että se kiiltää. Kiillotus voi
tapahtua kahdella tavalla: kiillotettavan pinnan
epätasaisuudet poistetaan joko hieromalla sitä
jollain kuluttavalla jauheella, mikä poistaa pienet
epätasaisuudet, tai ne painetaan sileäksi
kiillotus-raudalla (-terällä) tai -kivellä (ks. t.)
hankaamalla. Teräksen, messingin ja graniitin k:eeu
käytetään wieniläistä kalkkia ja kiillotuspunaista
(rautaoksidijauhetta). Jaloja metalleja kiillote-

t— Kiiltofasaani 84G

taan trippelillä (liuskaista piimultaa), luutuhkalla,
kiillotuspunaisella ja noella: lasia, jalokiviä ja
marmoria tinaoksidijauheella; luuta, sarvea ja
eboniittia kalkilla tai liidulla, jota on levitetty
saippuoidulle rievulle. Kiillotusjauheet levitetään
usein huovalla tai nahalla päällystetylle
kiillotus-levylle ja kostutetaan puuöljyllä. — Pieniä
metalliesineitä kiillotetaan suurissa määrin sitenkin,
että niitä pyöritetään jonkun aikaa tynnyrissä
kiillotusjauheen kera joko kuiviltaan tai vedellä
kostutettuina. — Paitsi tavallista pinnan
silittämistä kiillotetaan 1. puleerataan puuta hieromalla
siihen pumpulitukolla spriissä liuotettua
sellak-kaa, jolloin pinta voidaan myös ensin värjätä
mielen mukaan, jollei tahdota säilyttää
luonnollista puuväriä. V. 11.

Kiillotuskivi, sileäksi hiottu kova kivi metalli
pintain kiillottamista varten hankaamalla,
kemialliselta kokoomukseltaan rautaoksidia,
väriltään tummanharmaata sekä rakenteeltaan säde
kuituista (ks. K i i 11 o t u s r a u t a). V". II.

Kiillotusiuuste, pääasiassa nahkateosten kiil
lottamiseen käytettävien jähmeiden ja
nestemäisten mustelajien yleisnimitys. Jähmeät
kiillotus-musteet valmistettiin nahkajalkineita y. m.
nahkatuotteita varten entiseen aikaan siten, että
rasvaan tai rasvaisiin öljyihin sekoitettiin
sokeria, tärkkelystä, siirappia tai muita
hiililiyd-raattiaineita sekä väkevöityä rikkihappoa ia
luu-hiiltä. Joskus pantiin joukkoon glyserliniä,
parkkihappouutosta ja rautasuolaliuostakin.
Hyvästi valmistettuna oli täten saatu kiillotusmuste
kyllä tehotonta ainetta, joka nahalle siveltynä
ei sitä syövyttänyt, vaan antoi hangatessa hyvän
kiillon. Tavallisimmin jäi se kuitenkin
happa-meksi ja nahka syöpyi pilalle. Nykyään ei näitä
kiillotusmusteita yleensä täten valmistetakkaan,
vaan ne tehdään vahasta, parafiinistä,
seresii-nistä y. m. tehottomista aineista liuottamalla
niitä kivihiilitervavärien kanssa tärpättiin, [-pet-roli-destil}aätteihin-] {+pet-
roli-destil}aätteihin+} y. m. Joskus ne ovat
lipei-sistä aineista ja vahasta saatujen n. s.
vahasaip-puoiden ja parafiinin y. m. aineiden sekoituksia.
Tavallisimmat nestemäiset kiillotusmusteet ovat
hartsi- ja väriaineiden alkoholi- tai
vesiliuoksia. Hartsina on niissä sellakka tavallisin.
Alkoholina on joko tavallinen alkoholi tai
puu-sprii. Joskus on tärpättiä, bentsiiniä y. m.
sopivia liuottimia joukossa. Jos kiillotusmusteessa
pääosana on vesi, on se silloin tehty liuottamalla
sellakkaa ammoniakin, hiilihappoisen
ammoniakin, potaskan, soodan, booraksin y. m. lipeiuä
vaikuttavien aineiden vesiliuokseen. Viime
aikoina on kiillotusmustetta alettu valmistaa
kol-lodiumista (puuvillaruudin 1. nitroselluloosan
eetteri-alkoholi-liuos) liuottamalla sitä
bentsii-niin, amyliasetaattiin y. m. liuottimiin.
Nestemäisten kiillotusmusteiden käyttö perustuu
siihen, että niistä niillä sivellyn nahan pintaan
jää hieno, kiiltävä hartsikerros. V. V.

Kiillotusrauta 1. kiillot usterä, sileäksi
hiottu ja lasikovaksi karaistu varrellinen
terrs-kappale, jolla metallipintoja hankaamalla
kiillotetaan. Työskenneltäessä kostutetaan niitä
saippuavedellä tai miedonnetulla etikalla. V. H.

Kiillotusvaha, buunausvaha ks. B u u n a t a.

Kiiltofasaani 1. monauh (Lophophorus
im-peyanus) elää Etelä-Aasian, pääasiallisesti
Himalajan rinteillä 2.400-3,600 m:n korkeudessa ja

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:36 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/4/0451.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free