- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
875-876

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kiinan kieli ja kirjallisuus

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

87 :>

Kiinan kieli ja kirjallisuus

876

muk i in kiinalaiset alkuaan ovat käyttäneet
kirjoituksen asemesta solmuja ja piirustuksia.
Viimemainituista onkin kehittynyt heidän
kirjoituksensa, joka siis on ollut ideografinen, s. o.
kirjoitusmerkit osoittavat suorastaan käsitettä
eik.i puhuttua sanaa. Niin on esim. auringon
merkki ollut 0. kuun $ ; samaan tapaan
piirrettiin puu, suu. ihminen, lintu j. n. e.
Alkuperäiset merkit ovat vuosituhansien kuluessa
suuresti muuttuneet, ja asettamalla yhteen kaksi tahi
useampia merkkejä on saatu uusia, esim. kaksi
puuta = metsä, lintu ja suu = laulu, puu ja
ihminen = levätä, aurinko ja kuu = valoisa, rinta ja
ihminen nainen, nainen ja lapsi = rakkaus, kaksi
naista = riita, aurinko metsän alla = yö j. n. e.
Pienillä lisämerkeillä ja muutoksilla on saatu
esim. puun merkistä latva, tyvi j. n. e. Näitten
ideogrammien lisäksi on keksitty tuhansittain
yhdistelmiä, joissa toinen, n. s. foneettinen
merkki osoittaa, mitä äänteitä toisella
(ideogrammilla) tarkoitetussa sanassa pitää olla, esim.
hevonen (mii) ja nainen = äiti (mä). Varsin
kehittynyt oli tämä kirjoitus jo n. 16 vuosisataa e. Kr.
ja nykyisen muotonsa se sai jo vähän ennen
ajanlaskumme alkua, jolloin jo tunnettiin 10,416
merkkiä (sanakirjassa So-\ven). Myöhemminkin
on merkkejä lisätty, pääasiallisesti foneettisesti
yhdistelemällä, ja kaikkien kirjoitusmerkkien eli
kirjainten luku on 40,000 (eräässä 13:nnen vuosis.
alussa ilmestyneessä sanakirjassa 53,525).
Tavalliselle ihmiselle riittää, jos hän osaa lukea 3-4,000
kirjainta. Kirjoituksessa kirjainten järjestys
kulkee ylhäältä alas ja rivit seuraavat toisiansa
oikealta vasemmalle. Kirjoituksen oppimiseu
helpottamiseksi ja sanakirjojaan varten kiinalaiset
ovat järjestäneet kaikki merkkinsä 214 luokkaan,
jokaisessa määrätty luokkamerkki eli
luokan-osoittaja. Tämän täydellisen kirjoituksen
rinnalla kauppiaat y. m. käyttävät hyvin
lyhennettyä pikakirjoitusta, jota vieraan on varsin
vaikea oppia (tällaisesta on japanilaisten kirjoitus
kehittynyt). Kiinalaisten itsensä cn vaikea
kirjoittaa vieraita nimiä ja sanoja, joka tavu kun
täytyy muodostaa eri sanaksi; niin esim. Ranska
’France), kiinaksi falansi kirjoitetaan
kirjaimilla, jotka merkitsevät: järjestys (fa) ja
epäjärjestys (lan) lännessä (si), mongoli = vanhat
(mon) tavat (gu) j. n. e. Länsimaitten oppineet,
s i n o 1 o g i t, ovat tehneet paljon kiinan kielen
tutkimiseksi. [Sanakirjoja: 1) kiinalaisen
luokka-järjestelmän mukaan: De Guignes (ransk. 1813),
Morrison (engl. 1815), Pestsurow (venäl. 1887),

2) vähäsen muutetun oman järjestelmän mukaan:
Vasiljev (venäl. 1856), P. Poletti (engl. 1896)

3) aakkosjärjestelmän mukaan: W. Williams
(engl. 1874), II. A. Giles (engl. 1892), G. Stent
(engl. 1898), F. W. Baller (engl. 1900).
Kielioppeja: Bitsurin (venäl. 1838), Schött (saksal.
1857), Summer (engl. 1863), Edkins (engl. 1864),
Gabelentz (saks. 1881, lyhyempi 1883). Sitäpaitsi
murretutkimuksia, käsikirjoja, kielioppaita,
lukemistoja y. m.]

2. Kiinan kirjallisuus on sekä ikäänsä,
laajuuteensa että monipuolisuuteensa nähden
maailman tärkeimpiä. Nidosten luvussa se vielä
voittaa kaikki. Sitä on omintakeisesti
viljellyt maailman mieslukuisin kansa yli 4,000
vuotta. Kirjallisia töitä ovat Kiinan kaikki
ete-vimmät hallitsijat suosineet ja palkinneet, ja

[ kansaan on juurtunut syvä kunnioitus
kirjailijoita ja tiedemiehiä kohtaan. Kirjanpainotaito
(k s y 1 o g r a f i a) on ollut tunnettu lOnmeltä
vuosis. asti ja kansan syvätkin rivit, jotka jo
vuosisatoja ovat olleet lukutaitoiset, ovat halvasta
hinnasta saaneet lukuhalunsa tyvdykettä.
Kiinalaisille ominaista on, että yhtä paljon lukevat
ikivanhaa kuin uuttakin kirjallisuutta ja
pitävät vanhinta suurimmassa arvossa.
Kunuiapai-j kan kirjallisuudessaan he tunnustavat viidelle
..King" nimiselle teokselle, joita pidetään kaikkien
kirjateosten ikuisina malleina. Ensimäinen niistä,
„ J i-k i n g" („Muutosten kirja") sisältää 64:ssä
heksagrammissa kiinalaisten vanhinta
valtioviisautta; siilien on eriaikoina kirjoitettu selityksiä
(kommentaareja), vanhimmat ovat 12: unelta
vuosis. e. Kr. „S i-k i n g" („Laulujen kirja") on
laaja runokokoelma, jonka vanhimmat runot ovat
18:nnelta vuosis. e. Kr. Siinä on kansanlauluja
maakuntajärjestyksessä sekä eri tilaisuuksissa
sepitettyjä runoelmia. Kolmas on „S u-k i n g",
vanhin Kiinan historiaa yhtenäisesti esittävä teos
(2400-800 e. Kr.); kertoo etupäässä hallitsijoitten
hallitusperiaatteista ja neuvotteluista
oppiueit-tensa kanssa. Neljäs, „T s y n-t s i e u", on
selonteko Konfutsen I. Kungfutsen synnyinseudun, Lu
nimisen valtakunnan hallitsijoista ja
tapahtumista. Tähän liittyy lukuisa joukko
kommentaareja, joista suurin ja tärkein on „T s
o-t s u e n". Viides kirja, „L i-k i n g", on
jonkinlainen yleinen siveysoppi ja lakikirja. Se
jakautuu kolmeen osaan: „T s e u-1 i" (12:s vuosis.
e. Kr.), „N g i-1 i" (8:s vuosis. e. Kr.) ja „L
i-k i", joka on myöhemmin sommiteltu hävinneiden
vanhempien lähteiden mukaan. Näitä
„King"-kirjoja lähinnä seuraa „S e-s u", neljä Konfutsen
ajan jälkeen syntynyttä ja hänen alkamaansa
tiedesuuntaan eli kouluun kuuluvaa teosta:
„Ta-hio" („Suuri oppi"), „Tsung-jung" (..Kohtuudessa
pysyminen"), „Ly-njy" („Keskusteluja") ja
Konfutsen etevimmän opetuslapsen Mengtsen teos,
joka mainion tyylinsä ja opettavaisen
sisällyk-sensä vuoksi on luetuimpia kirjoja Kiinassa.
Konfutsen filosofisen ja valtiotieteellisen koulun
rinnalla on hänen aikalaisensa Laotsen
perustama mystillis-teosofinen koulu sekin ollut hyvin
tuottelias. Laotsen teos „Tao-te-king" käsittelee
laajasti itsekasvatusta, ihmistä ja ikuista
maailmanarvoitusta, ja samoja aineita pohtivat, useat
hänen oppilaistaan (Tsuang-tse y. m.). Filosofiensa
joukossa kiinalaiset katsovat kymmentä eri
henkilöä oikeaoppisiksi klassikoiksi, joita paitsi on
olemassa vääriäkin opettajia, moni niistä hyvin
etevä inhimillisen ajatuskyvyn mestari. Kiinan
filosofista kirjallisuutta tunnetaan vielä varsin
vähän, ja se, mikä on meidän päiviimme
säilynyt, on vain pieni osa siitä, mitä tällä alalla
on Kiinassa kirjoitettu. Onpa Kiinassakin
filosofiaa vainottu ja n. v. 200 e. Kr. käski keisari
Si-hoang-ti polttaa kaikki kirjat paitsi „Ji-king"iä
ja joitakin muita; 460 oppineen kerrotaan silloin
kärsineen marttyyrikuoleman. Mikä siihen
asti-sesta kirjallisuudesta säilyi, saatiin myöhemmin
palasina kootuksi, aukot koeteltiin täyttää
muistin ja arvelun mukaan. Vanhempien kirjojen
joukkoon on senvuoksi joutunut myöhempiä
lisäyksiä, ja kommentaareja on ollut välttämätön
sepittää. Tekstikritiikki on senvuoksi Kiinassa
vanha. Suurin mestari tällä alalla on Tsu-hi

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:36 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/4/0470.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free