- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
907-908

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kilpailukelvottomuus ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

Kilpi—Kilpikonnat

908

iloin gallialaissotain jälkeen n. I.js m korkea ja
SO en) leveä seutuni (kuva 4). Myöhemmin
käytettiin soikeita, neli- ja kuusikulmaisia k:iä,
joitten muodosta ja maalauksista sotaväen
osastot toisistaan erotettiin. Koholla olevasta
keskipalkasta (omplialos, umboj ulkoili usein
rautapiikki, joka ei tarkoittanut vain heittokeihäiden,
nuolien ja kivien voiman heikontamista. vaan
k:i \ tettiiii käsikähmässä aseenakin: pitimenä oli
nahkahihna, vaskinen ripa tai metallirengas,
jonka läpi vasen käsivarsi pistettiin.
Persialaisilla oli suuret nidelmäkilvet. jotka useinkin
metallipiikin avulla pystytettiin maahan, kun
niiden takaa tahdottiin ampua. Kilven
menettämistä taistelussa pidettiin mitä suurimpana
häpeiinä, ja haavoittuneet ja kaatuneet
kannettiin sillä taistelutanterelta.

Germaanien vanhin kilpi oli iso, enimmäkseen
nelikulmainen, parkitsemattomalla naudan tai
suden vuodalla peitetty ja rautaisella tai
pronssisella navalla sekä lyötteillä varustettu
paju-nidelmä (kuva 5). Mutta jo pronssiajalla
tavataan eritoten Skandinaavian kansoilla
koko-pronssisiakin pyöryläkilpiä. Merovingien ja
karolingien aikana käyvät ratsu- ja jalkaväen
kilvet erimuotoisiksi: edellisen pyöreiksi
nahka-peitteisiksi (kuva 6), jälkimäisen puikeiksi,
kuperiksi ja rautakiskoisiksi (kuva 7). Nämä
muodostavat sitten väliasteen niihin alapäästä
suippoihin ja yläpäästä pyöreihin 1000- ja 1100-luvun
normannilaisiin kilpiin, joita voidaan pitää
kaikkien myöhempien kilpilajien perusmuotona ja
jotka peittivät niin ratsastajan kuin
jalkamie-henkin jalkateristä aina olkapäihin asti. Kun
haarniskassa sittemmin tehdään alituiseen
parannuksia, supistuu ratsumiehen kilpi 1300:n
vaiheilla niin sanotuksi petit Ecuksi joka peittää
vain puolet rinnasta ja vasemman olan (kuva 8).
1300- ja 1400-lukujen vaihteessa häviää
tämäkin k. tehden sijaa pienelle, miltei neliömäiselle
kilvelle, jonka oikeassa kupeessa on syvä
leikkaus keihästä varten (kuva 9). Samoihin
aikoihin sveitsiläisten voitto itävaltalaisesta
ratsuväestä kiinnittää huomion jalkaväkeen, mistä
m. m. seuraa kilpimuodon muutos: syntyy ensin
iso „pavese" (nimi johtuu kilpitehtaistaan
kuuluisasta Paviasta), joka maasta ulottuu
keski-rintaan asti (kuva 10), sittemmin (semminkin
böömiläisissä joukoissa) aina 2 m korkea,
rautapiikeillä maahan pystytettävä hyökkäysseinä,
jossa silmäin korkeudella on kurkistusläpi. Koska
tällaiset isot laitteet hankaloittivat joukkojen
liikkeitä, syntyi kevytaseista jalkaväkeä varten
jo säiliöihin aikoihin pienempi ja keveämpi
käsi-kiipi (kuva 11). Erityinen laji sitä oli idän
vaikutusten alaisissa unkarilaisissa, puolalaisissa
ja moskovalaisissa joukoissa n. s.
unkarilainen kilpi vinoine oikeanpuolisine yläpäi ieen
(kuva 12) sekä Espanjan maureilta omaksuttu
ja romaanilaisten kansain suosima udarga
(< arab. daralce, saks. Tartsche, kuva 13). Kun
levypanssari 1400-luvun puolivälissä saavuttaa
suurimman täydellisyytensä, häviää vähitellen
pieni ratsastuskilpi ; sitä käytetään korkeintaan
enää turnajaisissa, jolloin se on kiinniruuvattuna
tai sidottuna rintaliaarniskaan. Peitsiväen
muodostuttua ja tuliaseitten kehittyessä 1400- ja
1500-lukujen vaihteessa k. häviää Saksassa
jalkaväenkin keskuudessa, mutta romaanilaisissa

maissa käytäntöön tullut miekkataistelu kellit
tää sen pyörökilveksi (rondelle rondache),
joka säilyttää asemansa aina 1700-luvun alkuun
asti. Tämä rautainen, luodinkestävä, sangen ras
kas k. varustettiin väliin erinäisillä väistö- ja
ahdisteluvälineillä, kuten miekan murtajilla ja
pistimillä, sovellutetuinpa se yöllisiinkin
hyökkäyksiin yhdistämällä siihen salalyhty (kuva 14).
Keskiajan ritaristossa kilvellä oli mitä
tähdellisin merkitys: sen koskettaminen merkitsi
vaatimusta kaksintaisteluun; taistelussa kaatuneet
ritarit peitettiin sillä-, kilvellään ritari otti vas
taan lahjan herraltaan; ruhtinaan kuoltua hä
neu uskottunsa kantoivat kilpeään surun mer
kiksi nurinpäin (alapää ylöspäin käännettynä) :
suurena kunniana pidettiin kauan kilvelle nosta
inistä; muutamissa germ. heimoissa (burgun
deilla ja länsigooteilla) se oli merkki kunin
kaaksi valitsemisesta. — Löydetyt rautaiset kil
venkupurat ja käsipidiikkeen siiat todistavat, että
Suomessa jo varhaisemmalla rautakaudella kilpiii
käytettiin. Aikakauden alkupuolella kupurat oli
vat pyöreä-, myöhemmin suippopäisiä (kuva 15).
[Demmin, „Die Kriegswaffen" (4:s pain. 1893) :
Jähns, ..Ilandbueh der Geschirhte des Kriegs
uesens" (18S0) ; Schurtz, „Urgescliichte der Kul
tur" (1900).] U. T. S.

Kilpi, Volter Adalbert (s. 1874), suom.
kirjailija, vliopp. 1895 ja fil. kand. 1900, toi
minut sen jälkeen kirjastoalalla. Hänen kauno
kirjalliset tuotteensa „Bathseba" (1900),
..Parsifal" (1901) ja ,,Antinous" (1903) herättivät
ilmestyessään huomiota kaukaisilla romanttisilla
aiheillaan sekä omituisella tyylillään, joka tahtoi
väri- ja kuvarikkailla sanamaalauksillaan
synnyttää uusia lyyrillisiä kauneustunnelmia.
Julkaissut sitäpaitsi arvosteluja sekä estetiseeraavan
mietelmäkokoelman „Ilimisestä ja elämästä"
(1902), jossa nietzscheläinen ajatussuunta meillä
en~i kertaa esiintyy. K. on myös toimittanut
useita suomennostöitä. V. T.

Kilpikaari, holvin seinäkaari. vrt. Holvi.

Kilpikangas ks. D a m a s t i.

Kilpikirvat ks. Kirvat.

Kilpikonnanluu, josta valmistetaan kampoja
v. m. esineitä, saadaan karetti- y. m.
merikilpi-konnien selkäpanssarin sarveisaineesta. Sitä
tuotetaan Punaisesta-merestä, Länsi-Intiasta,
Etelä-Ameriikasta, paras Molukeilta ja
Uudesta-Guineasta.

Kilpikonnat (Chelonia, Testudinata), lyhyt- ja
leveäruumiisia matelijoita, erittäin huomattavat
siitä, että niiden vartaloa ympäröi luulevyistä
yhtynyt ja sarveislevyillä päällystetty kotelo
mainen panssari. Tämän sisään monet niistä voi

Etirooppalainen suokilpikonna.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri May 10 12:34:26 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/4/0486.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free