- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
939-940

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kirchbach ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

939

Kirin—Kirja

940

Tiensanin eteläisillä ja pohjoisilla rinteillä, n. 0,j
milj. Venäjän rajojen sisäpuolella, loput
Itä-Turkestanissa. He jakautuvat pääryhmiin o n g
(„oikea" s. o. itäinen) ja solj („vnsen", läntinen).

— Tyypillisen k:n tuntomerkit: kasvot
mongolimaiset, pääumuoto jyrkästi lyhvtkalloinen,
vartalo keskipitkä. tanakka, sääret lyhyet, väärät
alituisesta hevosen selässä istumisesta.
Ponnistuksia ja rasituksia k. kestävät ihmeteltävän hyvin.
Asuntona kolmena talvikuukautena maa- tai
hirsimaja, kesällä huopajurtta, kibitka, joita on
n. 50-70 joka suvussa, au/issa. Suvuittain
kesällä siirrytään laitumelta toiselle ja
pysähdytään viikoksi tai pariksi kerrallaan. Ainoastaan
muutamat heimot ovat paikallaan pysyviä
maanviljelijöitä: maanviljelystä ruvetaan kuitenkiu
yhä enemmän harjoittamaan, karjanhoidon
obel-lakin. Kotieläimistä tärkein on
rasvahäntä-lammas, k:u kauppatavara ja rahayksikkö.
Välttämätön k:n toimeentulolle on myös
hevonen, ruma, mutta kestävä, sekä muutamilla
seuduilla kaksikyttyräinen kameli; vähemmän tärkeä
on lehmä. Vaatetus: karvalakki, pitkähihainen
kauhtana ja saappaat. Kankaat, koristukset, osa
talouskaluista ja ravintoaineista vaihdetaan
Oren-burgista venäläisiltä tai Kiivan, Bukharan ja
Sa-markaudin kauppiailta. — Ravintona on
jauho-puuro tai lihakeitto, juomana käyneestä
hevosen- tai lampaanmaidosta valmistettu kumys.

Luonteeltaan k. ovat hyväluontoisia,
vieraanvaraisia. uskontokysymyksissä välinpitämättömiä
(nimellisesti muhamettilaisia). Heidän
opettajansa ja pappinsa, mullat, ovat tataareja.
Avioliitto on kauppa: mies suorittaa määrätyn
hinnan, kalymin, morsiamen isälle. Siitä syystä
ainoastaan rikkaat voivat hankkia itselleen
useampia vaimoja. Naisten osaksi tulee katkki
jokapäiväinen työ. Miehet lepäilevät,
metsästävät tai panevat toimeen kilpailuja. —
Kansanrunoudella, soitolla ja lauluilla on suuri sija
k:n elämässä. Kolmi- tai kaksikielisellä
balalaikan tai kitaran tapaisella soittimella
laulujaan säestävä ammattilaulaja, oiljantsi, on
ikävöity vieras joka jurttaan. Kirgiz-kaisakien
runous on enimmäkseen lyyrillinen, kara-k. suosivat
eeposta (sankari Er-Manas).— Yhteiskunnallinen
järjestys on puhtaasti kansanvaltainen.
Lainkäyttö (useampia asteita) on ensi kädessä bij’n,
kansan luottamusmiehen ja perinnäislain
säilyttäjän huolena: rangaistuksena käytetään
ainoastaan sakkoja. — Venäläiset ovat hallinnossa
säilyttäneet k:n vanhan orda-jaon; nämä ordat
jakaantuvat muutamaan alueeseen, alueet n. 10-20
piiriin, nämä n. 10-12 auliin. Alueen, kansan
3 v:ksi valitseman päällikön arvonimenä on
sulttaani; nämä kuuluvat suoranaisesti venäläisten
viranomaisten alle. K. maksavat kruunulle
veroa. jasalc, joka paikoitellen on hyvinkin
rasittava. — Hämärässä muinaisuudessa nyk. kara-k.

— kiinalaisten lähteiden mukaan — muodostivat
itsenäisen Hjan-hun nimisen valtakunnan, joka
toisella ja ensimäisellä vuosisadalla e. Kr. joutui
hunnien alamaisuuteen. Vapauduttuaan heistä
kara-k., nyt mainitut hagasien nimellä,
muodostivat voimakkaan, laajan valtion; tämä
tunnusti 648 Kiinan yliherruuden, mongolien 1207.
Siperian valloituksen aikana kara-k. tulivat
tekemisiin venäläisten kanssa, joita he lakkaamatta
hätyyttelivät. 1880-luvun viimeisellä puoliskolla

osa heistä alistui Venäjän yliherruuteen. —
Ivirgiz-kaisakit ovat todennäköisesti jätteitä
Tsingis-kaanin valtakunnasta: 1700-luvulla he
jakautuivat kolmeen ordaan. V. 1732 pieni, 1734
keskinen ja seur. vuosisadalla iso orda
tunnustivat nimellisesti Venäjän yliherruuden,
säilyttäen kuitenkin oman kaaninsa, 1820-luvulta
venäläiset vähitellen alkoivat lujittaa valtaansa,
poistaen kaanit ja siirtäen linnoitetut
etuvartionsa yhä kauemmaksi itään ja etelään, osaksi
k:n omasta pyynnöstä, jotka halusivat suojaa
naapurikansojen hyökkäyksiä vastaan. E. E. K.

Kirin (Girin),’ kiin." Tsuangtsang,
Mantsu-riassa, K:n maakunnan (6 milj. as.)
pääkaupunki, Amuriin laskevan Sungari’n vas. rännillä;
n. 90,000 as. Haararata Harbin-Port Arthurin
rautatielle. — K. on n. 200 v. vanha.
Tupakanviljelystä, puutavarain lauttausta, sianhoitoa
harjoitetaan. E. E. A".

Kiristys on teko, jonka kautta joku,
hankkiakseen itselleen tahi toiselle hyötyä, uhkauk
sella kiskoo joltakulta tavaraa tahi rahaa, velan
helpotuksen, velkakirjan, takauksen taikka muun
aineellisen edun. johon hänellä ei ole laillista
oikeutta. Rangaistus k:stä on rikoslain 31 luvun
4 §:n mukaan kuritushuonetta korkeintaan neljä
vuotta taikka vankeutta vähintään kaksi vuotta.
Yritys on rangaistava. — Jos uhkauksesta on
pakottava hengen tai terveyden vaara tarjona,
taikka jos toista väkivaltaisesti pidellään,
nimitetään tekoa ryöstöntapaiseksi kiristämiseksi ja
on samojen rangaistusmääräysten alainen kuin
ryöstö. A. T.

Kirja. 1. Kokoelma yliteennidottuja,
luettavilla merkeillä kirjailtuja lehtiä. Latinalainen
kirjan nimitys liber (oik. = niini) viittaa niinen
käyttöön. Vanhimmat kirjat olivat kääryjä
(kreik. kylindroi, lat. volumina). Paperina
käytettiin vanhalla ajalla yleisesti papyrus-kasvin
rungosta pitkiksi suikaleiksi valmistettuja levyjä,
joille kirjoitettiin vain toiselle puolen. Tällaiset
kirjat (kreik. biblos = kirja, alkuaan =
papyrus-kasvi) mukavimmin säilytettiin käärittyinä
(vo-lumen = kääry) pyöreän sauvan (kreik. rlinbdot,
lat. bacillus) ympärillä, jonka päät varustettiin
koristetuilla nupuilla (kreik. omphalos, lat. bulla,
umbilicus). Jos joskus kirjoitettiin molemmin
puolin, oli kirja silloin nimeltään opistografi.
Käärykirja säilytettiin mukavimmin lieriön
muotoisessa kotelossa. Suljettuun kääryyn oli sen
ulkopuolelle kiinnitetty kaistale (index, sillybos),
joka sisälsi kirjan nimen. Jo Rooman
ensimäis-ten keisarien aikana ruvettiin kirjojen
valmistukseen käyttämään pergamenttia, jonka käyttö
kuitenkin vasta 4:nnellä vuosis. tulee yleiseksi.
Kun pergamentti oli varsin kallista, käytettiin
sitä kirjoituksen pohjaksi toistamiseenkin, jolloin
edellinen kirjoitus ensin hangattiin pois.
Tällainen pergamentti on nimeltään p a 1 i m p s e s t i.
Vanhalla ajalla käytettiin kirjoituksen pohjaksi
myös metalli-, puu- tai norsunluu-levvjä sekä
puulevylle siveltyä vahapintaa (vrt.
Käsikirjoitus). Kirjojen valmistaminen, s. o. jäljentäminen,
oli Roomassa orjain työnä. Keskiajalla kirjojen
parhaina valmistuspaikkoina olivat luostarit. Kun
vihdoin lumppupaperi (ks. Paperi) ja
kirjapainotaito (ks. t.) olivat keksityt, tapahtui kirjan
muodossa suuria muutoksia. Ensimäisten
painettujen kirjojen ja kirjan muotojen sekä koristeellis-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:36 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/4/0502.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free