- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
943-944

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kirjailija ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

Kirjakauppa

944

Suomessa ei ole mitään tällaista liikettä. 4) A
11-tikvaariset kirjakaupat myyvät ja
hankkivat vanhoja harvinaisia kirjoja, joita ei enää
saada kustantajilta, sekä pitävät kaupaksi
uudempiakin käytettyjä kirjoja.

Vanhan ajan Kreikassa ja Roomassa tavataan
ensimäiset kirjakauppiaat, joista on saatu
tietoja. Kirjakauppiaat olivat samalla kustantajia
s. o. kirjojen monistuttajia (vrt. Kirja ja K u
s-t a n n u s t o i m i). Kirjakaupat olivat
tavallisesti oppineiden ja kirjallisuuden harrastajain
julkisia kokouspaikkoja, joissa saatiin tietoja
uutuuksista ja tuotiin julki arvosteluja.
Virheettömästi kopioidut ja ulkoasultaan kauniit
kirjarullat olivat korkeassa arvossa ja rikkaat
keräilivät itselleen kallisarvoisia kirjastoja.
Tunnetaan myös useita suuria yleisiä kirjastoja tältä
ajalta.

Keskiajan alkuvuosisatoina lainauksissa ollut
kirjallinen toiminta virisi hyvin hitaasti, ja
kirjakauppa oli varsin vähäinen, sillä kirjoja
valmistettiin enimmäkseen luostareita ja
kirkkoja varten näiden omasta toimesta ja omalla
kustannuksella; kirjakauppa oli enimmäkseen
vain vaihtokauppaa. Läpi koko keskiajan Italia
oli k:n päämaa. Vasta 12;nnen vuosis. lopulla,
yliopistojen perustamisen mukana, kirjojen
kopioiminen kauppaa varten saa suurempaa v
luhtia, etenkin sen jälkeen kuin lumppupaperin
valmistus oli keksitty. Käsin kopioidut ja eritoten
pergamentille kirjoitetut teokset olivat hyvin
kalliita. Niinpä Mynämäen kirkko 1400-luvun
lengendaario-kirjan hinnaksi antoi Kintikkalan
tilan.

Kirjapainotaidon keksimisen kautta laajeni
sitten k;n vaikutusala suuresti. Vanhimmat
kirjanpainajat olivat samalla kustantajia ja veivät itse
teoksensa kaupaksi eri paikkakunnille.
Vähitellen syntyi kuitenkin siihen suuntaan käypä
työnjako, että kirjanpainaja oli samalla kustantaja
ja kirjansitoja toimitti lajittelukirjakauppiaan
tehtävät. Kun kirjanpainajan varat eivät
riittäneet jonkun suuremman teoksen valmistukseen,
hankki hän „kustantajakseen" jonkun varakkaan
henkilön, joka luotti teoksen menestykseen,
saaden häneltä varoja yritykseen.

Hankkiakseen teoksilleen suurimman
mahdollisen menekin kirjakauppiaat veivät niitä
kaupaksi markkinoille, missä oli koolla kansaa
kaukaisilta paikkakunnilta. Frankfurt a. M:n
markkinat muodostuivat uskonpuhdistuksen
aikakaudella koko Keski-Euroopan k:n keskustaksi.
Sinne saapuivat kirjakauppiaat Italiasta,
Ranskasta. Alankomailta y. m. Leipzigin
markkinat olivat itäisen ja pohjoisen Eurocpan
kirjakaupan keskuksena. 17:nnen vuosis. lopulla
Leipzig saavutti ensimäisen sijan, jonka se
meidän päiviimme asti on säilyttänyt.

Niin kauan kuin latina oli tärkeimpänä
kirjakielenä, oli kirjakauppa luonteeltaan
yleiseurooppalainen, suurilla kirjakauppiailla oli
haaraosastoja tärkeimmillä paikkakunnilla eri
maissa: mutta kun eri maiden
kansalliskirjallisuus astui etualalle, joutui kunkin maan
kirja-kauppalaitos kulkemaan omaa tietään.

Saksan k:ssa olivat edelleen Frankfurt a.
M:n ja myöhemmin Leipzigin markkinat k:n
keskuksena. Aluksi kustantajien keskinäinen
kaupanteko oli etupäässä vaihtokauppaa. Kukin

toi mukanaan omia kustannustuotteitaan vieden
palatessaan kotiseudulleen muassaan vaihtokaupan
kautta saatuja muiden kustantamia teoksia, mitkä
olivat valitut paikkakunnan tarpeiden mukaan.
Valtiovalta vaikeutti sensuurilla ja monenlaisilla
ammatillisilla määräyksillä k:n kehitystä.
Kirjailijat ja kustantajat olivat sitäpaitsi miltei
turvattomia jälkipainoksia vastaan. Jos joku teos
saavutti menekkiä, ilmestyi siitä heti luvattomia
jälkipainoksia. Luther on jo kirjoittanut
jälkipainoksia vastaan tuoden esiin kirjallisen
omistusoikeuden välttämättömyyden.

Kirjakauppiaspiireissä selvisi vähitellen, että
ainoa tapa saada epäkohdat k:n alalla
korjatuiksi oli yhteistoiminnan avulla koettaa saada
lisättyä vaikutusvaltaa ammatin harjoittajille.
Jo 18:nnella vuosis. tehtiin useita yrityksiä
yhteistoimintaan, mutta vasta 1825 perustettu
..Börsenverein der deutschen Buehhändler"
saavutti pysyväisen merkityksen ja on yhä vielä
Saksan ja koko maailman vaikuttavin
ammattiyhdistys alallaan. V. 1909 kuului yhdistykseen
3,437 jäsentä, sen kotipaikka on Leipzig, missä
se omistaa 1S86-S8 rakentamansa komean talon
»Deutsehes Buehhändlerhaus". Siinä yhdistys
pitää vuosikokouksensa, siinä on yhdistyksen
jokapäiväisen ammattilehden, ..Börsenblatt für den
deutschen Buchhandel", toimituspaikka ja
kirjapaino, yhdistyksen johtokunnan ja toimistojen
huoneistot sekä yhdistyksen laaja kirjasto ja
runsas ammattimuseo y. m. ,,Börsenverein" on
saanut paljon aikaan Saksan kirjakaupan
hyväksi, se on tehnyt lopun luvattomista
jälki-painamisista ja on saattanut voimaan tarkan
järjestyksen kustantajien ja k:jen keskinäisiin
suhteisiin.

V. 1909 ilmestyneessä Saksan k:n
osoitekalenterissa luetellaan 9,548 liikettä Saksassa, jotka
harjoittavat k:aa tai kustannusliikettä. Saksassa
ilmestyvien kirjateosten lukumäärä selviää
seuraavista luvuista: v. 1570 — 299 kpl.; v. 1G00
— 791 kpl.; v. 1700 — 951 kpl.; v. 1800 — 3,235
kpl.; v. 1840 — 6.904 kpl.: v. 1891 — 21,279
kpl.; v. 1909 — 31,051 kpl.

Itävallassa ja Unkarissa k.-laitos on
järjestetty samalla tavalla kuin Saksassa ia
varsinkin Itävallan k. on mitä likeisimmässä
yhteydessä Leipzigin kanssa. Sama on laita Sveitsin
k:aan nähden. Hollannin k. on maassa
vallinneen vapauden turvissa vanhastaan ollut
huomattavan vilkas ja on järjestetty samaan
tapaan kuin Saksassa.

Ranskassa Pariisi on k:n keskus, ja
maaseudun k :t pitävät välittäjiä
(komissionikirja-kauppiaita) siellä, mutta järjestys ei ole niin
hyvä ja kehittynyt kuin Saksassa. Ainoastaan
harvat kustantajat antavat kustannustuotteensa
myyntitiliin, lajittelukirjakauppiaiden on
tavallisesti otettava kaikki kiinteään tiliin lyhyellä
maksuajalla. Tämä vaikuttaa sen että
lajittelu-kirjakauppiaat eivät voi pitää suurempia
varastoja, vaan ainoastaan helposti kaupaksi meneviä
kirjoja. Kaikki suuremmat kustantajat asuvat
Pariisissa, missä paitsi ranskankielistä
kirjallisuutta painetaan suuret määrät espanjankielisiä
ja portugalilaisia kirjoja Etelä- ja
Keski-Amerii-kan tarvetta varten. Hyvin tavallista on, että
hallitus tai yleishyötyä varten perustetut seurat
kannattavat suurempia kirjallisia yrityksiä tilaa-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:36 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/4/0504.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free