Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kirjakauppa ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
947
Klrjake—Kirjakieli
948
teoksensa näiden kuutta saavuttavat menekkiä
mvi-kin Tanskassa. V. 1851 perustettiin „T>en
norske boghandlerforening", joka yhä edelleen on
norjalaisen kirjakaupan perustuksena ja on
järjestänyt kirjakauppaolot hyvälle kannalle. Kaikki
tärkeämmät kustantajat asuvat Kristiaaniassa.
Ruotsin k.-laitos sai vakavuutta 1843
perustetun ..Svenska bokförliiggare-föreningen" nimisen
yhdistyksen kautta. Henkilökohtaisten
erimielisyyksien takia osa kustantajia erosi tästä
yhdistyksestä 1S87 perustaen uuden yhdistyksen
Nva bokförläggareföreningen", joka kuitenkin
■ ■n toiminut samojen perusteiden mukaan kuin
vanhempikin yhdistys. Kullakin yhdistyksellä
on oma viikkolehtensä. K.-laitos on hyvin
järjestetty ja kustannustoiminta on vilkas.
Tukholma on kirjakaupan keskuspaikka. Suurimmat
kustantajat ovat P. A. Norstedt & Söner ja
Albert Bonnier. joista edellinen kustantaa etupäässä
koulukirjallisuutta ja jälkimäinen
kaunokirjallisuutta.
Suomessa oli se vähäinen kirjakauppa,
mitä uskonpuhdistuksen ajasta alkaen
harjoitettiin, kirjansitojien hallussa. Heidän
ammattikunnalleen oli asetuksilla myönnetty oikeus
paitsi kirjojen sitomiseen myös niiden
kustantamiseen ja myymiseen. Kirjoja myivät kuitenkin
myös varsinkin saksalaiset matkustavat
kirjakauppiaat, jotka toivat mukanaan
latinankielisiä teoksia sekä hartauskirjoja. V. 1617
koetettiin saada varsinainen kirjakauppa perustetuksi
Turkuun. Kuninkaallinen valtakirja myönnettiin
eräälle henkilölle kirjakaupan ja kirjapainon
perustamiseen, mutta yrityksestä ei tullut mitään.
Vasta Turun yliopiston perustamisen(1640) jälkeen
sai kirjojen kauppa maassamme jonkun verran
suuremman merkityksen. Ensimäinen kirjapaino
perustettiin myös silloin (1642) ja yliopiston
puolelta tehtiin, mitä vähäiset varat sallivat,
kirjallisuuden ja sen leviämisen hyväksi. Arkkipiispa
Juhana Gezelius vanhempi (ks. t.) on
kirjakauppa-alallakin suorittanut tärkeän tehtävän.
Hän kustansi itse suuren määrän suomenkielisiä
hartauskirjoja, oppikirjoja sekä uudet painokset
Uudesta testamentista ja koko Raamatusta, joita
hän sitten etupäässä papiston välityksellä levitti
hiippakuntaansa ja koko maahan. Ison vihan
aikana joutui se vähäinen kirjakauppalaitos, mikä
siihen asti oli syntynyt, kokonaan häviöön. Vasta
1700-luvun loppupuolella Porthanin aikoina elpyi
taas kirjallinen elämä maassamme ja samalla
myös kirjakauppakin sai suuremman
merkityksen. Vielä ISOO-luvun alkupuolella olivat
kirjakauppaolot maassamme kuitenkin aivan
alkuperäisellä kannalla. Turussa ja muutamissa
muissa kaupungeissa oli vähäisiä varsinaisia
kirjakauppoja. Muualla pitivät kirjansitojat tai
yksityiset asianharrastajat huolen siitä pienestä
kirjallisuuden tarpeesta, mikä oli olemassa. V.
1858 kauppaneuvos F. W. Frenckell, professori
Z. Topelius, maisteri S. G. Elmgreu.
kirjakauppias B. A. Thunberg ja maisteri P. Tikkanen
perustivat ,.Suomen kustannusyhdistyksen", johon
kaikki sen ajan huomattavimmat kustantajat,
useimmat yksityisiä henkilöitä, jotka kustansivat
omia teoksiaan, liittyivät. Alussa oli
yhdistyksellä 16 asiamiestä (varsinaista
lajittelukirja-kauppaa) 14 kaupungissa. Nyt on asiamiesten
luku 65 ja niitä on kaikissa maamme kau-
pungeissa. Suomen kustannusyhdistykseen
kuuluvat useimmat ja suurimmat kustannusliikkeemme,
muutamat nuoremmat liikkeet perustivat 1907
eri yhdistyksen ..Suomalaisen kustantajaliiton".
Maaseudun kirjakauppaolojen järjestämiseksi on
sitäpaitsi erikoinen kustantajien yhdistys
..Maa-laiskirjakauppaliitto", joka on ottanut yhteisiä
asiamiehiä täirkeämpiin maaseutupaikkoihin
koettaen näistä vähitellen saada varsinaisia
kirjakauppoja syntymään. Paitsi näitä maaseudun
vhteisiä asiamiehiä on suurimmilla kustantajil
lamme vielä runsaasti asiamiehiä pienemmilläkin
paikkakunnilla, jotka pitävät huolta
paikkakuntansa kirjallisuustarpeen tyydyttämisestä ja
koettavat saada kirjallista harrastusta
kasvamaan. Lajittelukirjakauppiailla on oma
yhdistyksensä omia ammattikysymyksiänsä varten. Aina
1890-luvulle saakka ilmestyi paljoa runsaammin
ruotsinkielistä kirjallisuutta kuin suomenkielistä,
mutta sen jälkeen on suhde muuttunut, ja nyt on
suomenkielisten kirjain luku melkoista suurempi
sekä painokset paljoa suuremmat kuin
ruotsinkielisten. Suurimmat suomenkielisen
kirjallisuuden kustantajat ovat Werner Söderström
osakeyhtiö Porvoossa ja Kustannusosakeyhtiö Otava
Helsingissä. A. R-t.
Kirjake ks. Kirjasin.
Kirjakieli merkitsee sananmukaisesti sitä
(kansallis)kielen kielimuotoa, jota käytetään
asianomaisen kansan kirjallisuudessa. Milloin
kirjallisuudessa käytettävä kieli melkoisesti
poikkeaa jokapäiväisessä elämässä käytettävästä puhe.
kielestä, muodostaa k. vastakohdan
viimeksimainitulle; kun kirjakieltä näin ollen käytetään
juhlallisemmassa esityksessä (julkisessa
esiintymisessä ja opetuksessa), niin se siis muodostaa
jonkinmoisen ylempien tyylilajien kielen (ruots.
sanotaan usein „högspråk", „högsvenska"; tämä
nimitys nähtävästi oikeastaan on mukailu
saksalaisesta sanasta „hochdeutsch", joka ei oikeastaan
merkitse „ylempää" kielimuotoa, vaan „ylimaan"
kieltä). Tavallisesti k.-sanaa kuitenkin käytetään
laajemmassa merkityksessä: tarkoittamaan
kirjallisuudessa käytetyn kielimuodon ohella tämän
kanssa olennaisesti yhtäpitävää n. s. sivistynyttä
puhekieltä; k. tässä merkityksessä on sama kuin
yleiskieli, joka nimitys johtuu siitä, että
tätä kielimuotoa asianomaisen kielen koko alueella
ymmärretään ja myös käytetään opillisen
sivistyksen saaneiden puhekielenä. Siihen vallitsevaan
asemaan nähden, joka k:llä on muihin
kielimuotoihin verraten, sitä myös on nimitetty
valtakieleksi" (joka nimitys ehkä paraiten sopii
vastaamaan ruotsissa yleistä nimitystä „rikssprJtk").
K. „yleis"- 1. ..valtakielen" merkityksessä on
vastakohtana paikkakunnallisille eli
kansanmurteille. mutta ei murteille yleensä. Kirjakieli on
nimittäin periaatteellisesti sekin yksi
asianomaisen kansalliskielen kielimuoto eli „murre" muiden
joukossa, jolla on omat, sitä muista saman
kielen murteista erottavat ominaisuutensa. Säännön
mukaan kirjakielet ovat siten syntyneetkin, että
joku muita mahtavammassa tai keskisemmässä
asemassa oleva murre on otettu kirjoituksessa
käytettäväksi. Yleensä on kuitenkin k. ollut
moninaisempien vaikutusten alaisena kuin
kansanmurteet: alusta aikain ja pitkin matkaa siihen
ovat vaikuttaneet muiden kirjakielten mallit sekä
useammat saman kielen murteet, vieläpä ovat
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
