- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
949-950

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kirjakkalan ruukki ... - Kirjankoristus

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

949

kirjoitetut muodot vaikuttaneet ääntämiseenkin,
ja edelleen on kirjallisuuteen kiinnetty muoto
omiaan kehitystä pidättämään, jonka vuoksi k.
yleensä on vanhoillisempi kuin kansanmurteet
faivan lukuunottamatta sitä, että k:n kirjallinen
muoto, sen oikeinkirjoitus useasti on
ääntämisestä jäljellä). Sitä paitsi k. on suuremmassa
määrin kuin kansanmurteet joutunut itsetietoisen
kehittämisen ja muodostelemisen alaiseksi. —
Useinkin on jo ennen kirjallisen kiintämisen
tapahtumista jokin murre (valtiollisten,
uskonnollisten tai liikeolojen johdosta) saavuttanut
jossakin määrässä yleiskielen aseman, mutta
varsinaisesti on kuitenkin yleiskieli syntynyt vasta
kirjallisen kiintämisen mukana: kirjoituksessa
käytetty kielimuoto on samassa kulttuuripiirissä
(valtiollisessa, uskonnollisessa, sivistyksellisessä)
opetuksen ja kirjallisuuden kautta levinnyt yhä
laajemmalle, vieläpä siten, että se monesti on
tasoittavasta vaikuttanut kansanmurteisiin, eräässä
tapauksessa ne tykkänään hävittänytkin. — Koska
yhteinen k. on kansakunnan kansallisen ja sivis
tyksellisen yhteyden huomattavimpia
tunnusmerkkejä, niin kaikki sivistyskansat sen
kehittämiselle ja vaalimiselle omistavat erityistä huolta.

E. N. S.

Kirjakkalan ruukki (omist. „T y k ö b r u k s
aktiebolag"; ks. Teijon ruukki),
Perniön pitäjässä lähellä Salonlahtea, siihen
laskevassa joessa olevain koskien (n. 150 hv.) ääressä.
Perniön asemalle Turun-Karjan radalla 15 km;
oma laivasilta Turun-Helsingin väylän varrella.
—- Ruukin perusti vapaaherra Lauritsa Creutz
nuor. 1686; sen valmistus on käsittänyt
sulain-pötkyjä ja kankirautaa; 1908 valmistettiin 348,7
tonnia edellistä, 12,j tonnia jälkimäistä; käytetty
takkirauta oli kotimaista. V:sta 1909
valmistetaan yksinomaan tehdas- ja mustatakeita,
kuten aikaisemminkin vähemmässä määrässä (1908:
1,759 lapioa, 1,441 kirvestä ja vasaraa, 32,100
eristä jäkoukkua). Erikoistuotteena ovat
useamman-malliset viikatteet. Valmistusarvo (1909) 35,000
mk. (1908: 108,500 mk.). — K:n ruukkiin kuuluu
2’/, manttaalin tila, jolla on 180 tynn. alaa
peltoa. —- Työmiehiä: ruukissa 30, maatöissä 20
f 1910). Heillä on vapaa asunto ja lämpö sekä
lääkärinhoito; sairaskassa yhteinen Teijon
työmiesten kanssa. — Ruukilla on v:sta 1904
me-tallinappitehdas, omist. ,.Helsingfors
knappfab-rik", valmistusarvo n. 20,000 mk. E. E. K.

Kirjalabotn, s. o. Karjalanpohja, on isl.
tarinoissa esiintyvä Suomenlahden sisäosan nimi.
Siellä kerrotaan kuningas Iivar Laajasylen
hukkuneen sotaretkeltä n. v:n 700 paikoilla. K. G.

Kirjalaland ks. Karjala.

Kirjallinen, kirjallisuutta koskeva; usein
erityisesti kaunokirjallisuutta koskeva, esim.
,.kirjallisesta arvosta" puhuttaessa:
kirjallistaiteelli-nen. J. H-l.

Kirjallinen kritiikki ks. Kritiikki.

Kirjallinen kuukauslehti, 1866-80 Helsingissä
kerran kuukaudessa ilmestynyt aikakauskirja,
jonka tarkoitus oli käsitellä tieteellisiä ja
kirjallisia aineita ynnä sen ohessa myöskin ottaa
valtiollisia ja yhteiskunnallisia kysymyksiä
tarkastettavaksi. Sen toimittajina olivat ensi
vuosina K. Bergbom, B. F. Godenhjelm, J. V.
Calam-nius ja Jaakko Forsman, sittemmin oli
päätoimittajana Yrjö Koskinen.

950

Kirjallinen omistusoikeus ks.
Omistusoikeus.

Kirjallishistoria ks. Kirjallisuushis
toria.

Kirjallisuus, inhimillisen hengen kirjoituksen
muotoon puettujen ilmauksien ja pyrintöjen
kokonaisuus. K. voidaan jakaa aikakausien (esim.
vanhan, keski- ja uuden ajan k.), kansojen tai
lajien mukaan (esim. tieteellinen, kaunokirjallinen,
uskonnollinen, ammatti-k.). Ahtaammassa
mer-kinnössä k :11a tarkoitetaan varsinaista
kauli o-k:t ta. Kansalliskirjallisuudesta
ks. t. Maailmankirjallisuudella
tarkoitetaan sellaisia kirjallisia tuotteita, joita voi
pitää koko valistuneen ihmiskunnan henkisenä
yhteisomaisuutena. J. H-l.

Kirjallisuushistoria, kaunokirjallisuuden, maa
ilmankirjallisuuden ja kirjailijain vaiheiden,
kehityksen ja luonteen tieteellinen esitys. Teoksia,
jotka esittävät kirjallisuushistorian tehtäviä ja
metodeja: Elster, „Principieu der
Literaturwis-senschaft" (I, 1897); Sherman, „Analytics of
literature" (1893); Lacombe, „Introduction il
l’his-toire litéraire" (1S98); Gayley and Scott, „An
introduction to the methods and materials of
literary criticism" (1899) ; G. Renard, „La
mé-thode scientifique de 1’histoire littéraire" (1900).

Eri maiden kirjallisuutta käsitteleviä teoksia
on mainittu kunkin maan kirjallisuuden
vaiheiden esityksen lopussa. Maailmankirjallisuutta
käsitteleviä teoksia: Scherr, „Illustrierte
Ge-schichte der Weltliteratur" (IV :s pain. 1900,
2 n.); De Guliernatis, „Storia universale della
letteratura" (1883-85, 18 n.); Karpeles,
„Allgemeine Geschiclite der Literatur" (1901, 2 n.);
Vapereau, „Dictionnaire universel des
littératu-res" (2 pain. 1884) ; Dantès, „Dietionnaire
biogra-phique et bibliographique" (1S75) ; Grisebach,
„Weltliteraturkatalog" (2 pain. 1905) ; Otto
Hauser, „Weltgeschiclite der Literatur" (1910) ;
„Ylei-nen kirjallisuuden historia".] J. H-l.

Kirjaltaja, kaikkien kirjapainoalalla
työskentelevien ammattinimi.

Kirjankoristus. Vanhimpia painotuotteita
kirjanpainaja ei itse koristanut, vaan jätettiin
painaessa aukkoja alkukirjaimille (ks. Initsiaali)
ja koristeille, jotka ostaja varojensa mukaan sai
teettää. Niinpä toisissa tämän ajan kirjoissa on
käsintehtyjä koristeita, kun taas toiset ovat
kokonansa jääneet niitä vaille. Pian kuitenkin
kirjapainotaidon kehittyessä leikattiin
puulaaltoi-hin taidokkaita alkukirjaimia, reuna- ja
loppu-koristeita. Kirjankoristukset noudattivat
tietenkin ajan makusuuntaa ja vallitsevaa taidetyyliä.
15:nnen vuosis. loppupuoliskolla oli
pääasiallisesti vallalla goottilainen tyyli. 16:nnen vuosis.
alussa renesanssityyli alkoi saada jalansijaa,
ensin Italiassa, sitten Saksassa ja Ranskassa.
Monin paikoin piirtäjät, puunleikkaajat ja
vas-kenpiirtäjät lyöttäytyivät yhteen ja
työskentelivät etupäässä kirjojen koristamiseksi ja
kuvittamiseksi. Varsinkin nimilehtien ulkoasuun
puntiin paljon huolta. Kirjankoristuksen mestareista
mainittakoon Israel van Menckenen (kuva 5) ja
Hans Holbein nuor. (kuva 2) Baselista, H.
Burg-maier Augsburgista, L. Cranach Wittenbergissä
ja Haliessa. H. S. Beham Frankfurtista, Anton
von Worms Kölnistä. Ranskasta mainittakoon
Geoffroy Tory. Kaikki 16:uneu vuosis. kirjan-

Kirjakkalan ruukki—Kirjankoristus

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri May 10 12:34:26 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/4/0507.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free