- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
957-958

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kirjanpito

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

957 Kirja

ja velkoja tehdä jatkuvan kirjanpidon esineiksi
tai käsitellä tällä tavoin toiselta puolen kaikkia
erilaisia varoja ja velkoja ja toiselta puolen
puhdasta omaisuutta. Tämän mukaan
erotetaan tavallisimpina
kirjanpitojärjestelmin ii yhdenkertainen k. ja
kahdenkertainen k. Tavallisesti on
yhdenkertaisessa kirjanpidossa tilinpidon esineenä vain
puhdas raha (kassatili) ja avonaiset saatavat ja
velat (henkilötilit; velallis- ja velkojatilit; näihin
nähden voidaan noudattaa sitä yksinkertaista
sääntöä, että mitä joku henkilö saa, se viedään
hänen tilinsä debetiin, ja mitä antaa, hänen
tilinsä kreditiin ; liite 6). Paitsi
inventtaari-ja bilanssikirjaa on siten yleensä vain
kassakirja kassatiliä varten ja reskontra
i henkilökirja; velalliskirja ja velkojakirja)
hen-kilötilejä varten, jota usein väärin kyllä
sanotaan yhdenkertaisen kirjanpidon pääkirjaksi,
hinnoittelu- 1. kalkvlikirja
tavaroiden hinnoittelua varten ja erinäisiä
muistiin-panokirjoja (tilaus-, ja myymäläkladeja,
maksu-päiväkirjoja y. m.). Kun yhtämittainen k.
käsittää ainoastaan eräitä osia omaisuudesta,
voidaan tämän tilasta saada käsitys vain
vuosi-bilanssin ja inventtaarin kautta; tulos voidaan
laskea vain epäsuorasti puhtaan omaisuuden
määrää sen aikaisempaan määrään vertaamalla
ja ilman että tiedetään, miten tulos on
aiheutunut, tai saadaan katsausta talouden vaiheisiin.
Yhdenkertaista k:oa täytyy siis pitää varsin
puutteellisena. Se esiintyy kuitenkin etenkin
pienemmissä liikkeissä usein käytännössä. Kun
ei laissa tässä kohden ole mitään tarkempia
määräyksiä, riittää se kauppiaan
kirjanpitovelvollisuuden täyttämiseksi (yksityiskohtaisia
määräyksiä kirjanpidosta on vain v:n 1S63
maalisk. 3 p:n asetuksessa, jossa katsotaan
huolellisen tilinpidon käyvän epätäydellisestä
todistuksesta, sekä v:n 1895 osakeyhtiölaissa, jossa
määrätään, että tilinpäätös on joka vuosi
tehtävä ja tällöin merkittävä ainoastaan varmoja
varoja, korkeintaan nykyisarvoihin). —
Kahdenkertaisessa k:ssa pidetään tilejä toiselta puolen
kaikista varoista (rahasta, saamavekseleistä,
tavaroista, avonaisista 1- tilisaatavista,
irtaimistosta ja kiinteimistöstä j. n. e.) ja veloista
(velkavekseleistä. avonaisista 1. tiliveloista,
lainoista j. n. e.) sekä toiselta puolen näiden
ero-.uksesta puhtaasta omaisuudesta.
Kahdenkertaisen k:n pohjana on ekvatsioni (yhtälö): varat —
velat = puhdas omaisuus. Lopputulos voidaan näin
ollen näyttää kahta eri tietä: toiselta puolen
pitämällä tiliä varoista ja veloista, toiselta
puolen puhtaasta omaisuudesta. Kun puhtaan
omaisuuden muutokset, erilaiset voitot ja tappiot
ovat tilinpidon esineinä, saadaan selvitys siitä,
millä tavalla lopputulos on saavutettava. Siitä,
että kaikki varat ja velat sekä puhdas omaisuus
otetaan käsiteltäviksi, seuraa, että tilikauden
aikanakin voidaan saada kokonaiskatsauksia
omaisuuden tilan ja talouden vaiheisiin. Lisäksi
seuraa tästä, että jokainen vienti nyt on tehtävä
aina kahteen tiliin, joka yhdenkertaisessa
kirjanpidossa tapahtuu vain osaksi, ja kun
säännöksi otetaan, että määrä aina viedään toisen
tilin debetiin ja toisen kreditiin, täytyy
kaikkien debet-määrien summan joka hetki olla sama
kuin kaikkien kredit-määrien summa; siitä, että

n pito 958

kirjanpitotyö on oikein suoritettu, saadaan tä
ten kontrolli.

Kirjanpitotyön varmistamiseksi ja että
saa-taisiiu katsaus talouden vaiheisiin ja omaisuu
den tilaan, laaditaan kahdenkertaisessa k:ssa
säännöllisesti tilikauden aikana, tavallisesti
kuukausittain, n. s. k o e b i 1 a n s s e j a
(kuukausi-hilansseja). Näissä on tavallisesti kaksi pääosaa:
kokonaisbilanssi, joka käsittää kaikkiin
eri tileihin keräytyneiden debet- ja
kredit-määrien summat, ja jäännösbilanssi
(saldobilanssi), joka käsittää tilien jäännökset
(liite 7). Edellinen osa tarjoaa kontrollin
kirjanpitotyöstä ja katsauksen talouden vaiheisiin,
ja jälkimäinen esittää omaisuuden tilaa; jälki
maisen perusteella voidaan sitäpaitsi suunnil
leen päättää tuloksistakin.

Tilien avaamiseksi käytetään
kahdenkertaisessa k:ssa tavallisimmin erikoista tiliä, b
i-1 a n s s i t i 1 i ä, joka määriltään pitää yhtä
vuosibilaussin kanssa. Samalla tilillä
päätetään myös tilinpäätöksessä toiset tilit, kun
yksityiset voitot ja tappiot ensin on niistä tileistä,
joissa niitä on ollut, siirretty voitto- ja t ip
piotileihin (tätä valaisee liitteenä 8 oleva
taulukko).

Osoittamaan, kummalle puolelle tileihin
määrät ovat merkittävät, käytetään kahdenkertai
sessa k:ssa sanoja per ja an. Per tilinimen
edessä ilmaisee, että määrä on vietävä tai
kuuluu tämän debetiin, ja a n. että määrä on vietävä
tilin kreditiin. Tarpeellisia ovat nämä
varsinkin silloin, kun määriä ei voida suorastaan
merkitä tileihinsä, vaan viennit tehdään
väliaikaisina muistiinpanoina myöhemmin toisiin
kirjoihin siirrettäviksi (liite 9; sanaa „per"
käytetään muuten yleisesti ilmaisemaan maksuaikaa
tai lankeamispäivää, myös esim. tavaramäärää
y. m., jota hinta tarkoittaa, y. m. s.).

Kahdenkertaista järjestelmää on käytännössä
useita eri muotoja. Tavallisimmat näistä ovat
italialainen, ameriikkalainen ja
ranskalainen. Molempia ensinmainittuja on
kahta päälajia, parannettua ja puhtaasti
italialaista ja ameriikkalaista. Sitäpaitsi on useita eri
muotojen yhteensovitteluja.

Eri muotojen eroavaisuudet perustuvat
etupäässä niiden kirjojen lukuun ja järjestelyyn,
joihin viennit tehdään kahdenkertaisen
järjestelmän mukaan. Näitä nimitetään
varsinaisiksi erotukseksi apukirjoista, joihin
viennit tehdään yhdenkertaisen järjestelmän
mukaan ja joita edellisten rinnalla käytetään avuksi
erityisten yksityiskohtaisten tietojen saamiseksi
(apukirjoja ovat esim. reskontra, tavaraskontra.
kalkvlikirja, vekseliskontra. maksupäiväkirja,
inventtaarikirja, kladit j. n. e.). Varsinaiset
kirjat voivat olla peruskirjoja, joiden
viennit ensiksi kirjoitetaan muistiin ja joista ne
myöhemmin siirretään toisiin kirjoihin, y h d i
s-telykirjoja, joihin viennit edellisistä
kootaan ja järjestetään siirtoa varten edelleen, ia
pääkirjoja, joihin määrät lopullisesti
järjestettyinä merkitään ja jotka siis käsittävät
yhtenäisen täydellisen tilinpidon omaisuudesta.
Tilien järjestelyn suhteen varsinaiset kirjat voivat
olla joko rinnakkaistilisiä, joissa tilit
ovat rinnakkain, tai peräkkäistilisiä.
joissa tilit ovat peräkkäin.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:36 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/4/0511.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free