- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
965-966

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kirjansidonta - Kirjapainotaito

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

965

Kirjapainotaito

966

asemaan; vasta 1830-luvulla ranskalaisten
onnistui saada takaisin suunnanantava asemansa tässä
ammatissa. Englantilaiset ovat kyllä telineet
huomattavia ponnistuksia kirjansidonnan
taiteellisuuden kohottamiseksi, mutta he ovat kuitenkin
yhä säilyttäneet vanhan ja lujan ranskalaisen
tekniikan, kun taas saksalaiset yksipuolisesti ovat
kehittäneet helppohintaista joukkotuotantoa.
Viimeisen puolen vuosisadan kuluessa ripeästi
kehittynyt taideteollisuus on huomattavasti
kohottanut kirjansidontataitoa ja tämä kohoaminen
voidaan laskea Lontoon (1851), Pariisin ja
Wienin maailmannäyttelyistä.

Kirjansidonnassa huomataan seuraavat eri
vaiheet : taittaminen 1. f a 1 s s a u s, arkkien
kääntäminen vastaavaan kokoonsa (neli-,
kahdeksan-, kaksitoista- j. n. e. taitteiseksi), k o
1-latsioneeraus s. o. täydellisten kappaleiden
laskeminen; tämän jälkeen arkit puristetaan
valssien välissä. Sitten seuraa nitominen,
joka suoritetaan n. s. nidontatelineessä 1.
-laatikossa. Arkit ommellaan toisiinsa 3-6 hieman
kirjanselän ulkopuolelle ulottuvilla s i d e n v
iireillä 1. pinteillä, jotka sitten harjataan
auki päistään ja liimataan kiinni kansiin
yhdistämään kokoonsidotut arkit kansiin. Sama
tarkoitus on myös etu papereilla, jotka
sidottaessa pannaan nimilehden eteen ja niteen
loppuun. Taittamiseen käytetään nykyisin jo
erittäin nopeasti toimivia koneita, jotka taittavat
levynä olleen painoarkin niin monitaitteiseksi
kuin halutaan. Samoin käytetään myös
nitomiseen oivallisia nitomakoneita, jotka
jatkuvassa sarjassa nitovat arkin arkin päälle. X
i-dottaessa (broseerattaessa) päällyslehdet
liimataan kiinni suorastaan yhteensidottujen
arkkien selkään, mutta sidottavia kirjoja
valmistettaessa nidottu selkämys sivellään
lämpöisellä liimaliitoksella, ja kun se on kuivanut,
leikataan reunat auki (n. s. s n i 11 i) erikoisessa
koneessa. Selkämys pyöristetään joko vasaralla
tai erikoisessa koneessa, jonka jälkeen myös
vasaralla tai koneessa selän molemmille puolin
lyödään syvennys, n. s. falssi. "Snitti värjätään
tai kullataan. Kannet kiinnitetään joko
suorastaan sidenyöreillä tai käyttäen (milloin
tahdotaan erikoisen lujaa työtä) kaksinkertaiseksi
käännettyä paperikaistaletta, josta toinen puoli
liimataan kiinni kansien selkämykseen, i r t
o-selkään, toinen itse niteeseen. Kannet
vuorataan (nahalla) paperilla tai vaatteella (klootti)
ja sisäpinnoille liimataan edellämainitut
etupape-rit. Kirja pannaan puristuskoneeseen ja on
sitten vain vailla kultausta. jos sellaista tahdotaan.
Sitä varten nahka tai kangas sivellään
munanvalkuaisella tai muulla sopivalla aineella, jonka
sitten annetaan kuivahtaa. Tämän jälkeen
kullattavat kohdat sivellään sopivalla rasva-aineella,
johon kulta (lehtikuita) levitetään ja huolellisesti
puristetaan. Sitten suoritetaan itse painaminen,
joka tapahtuu lämmitetyillä leimasimilla.
Liiallinen kulta hangataan sitten pois jollakin peli
meällä esineellä. Näin painetaan sekä koristeet
että kirjainnimet. Kultaukseenkin käytetään
nykyisin puristuskoneita, jotka yhdellä kertaa suo
rittavat kaiken pinnalle aiotun kultauksen (täi
löin kultaus suoritetaan ennen kansiinpanoa)
[Peignot, ,.Essai historique et arehéologique sur
la reliure des livres" (1834), ..Brade & Winkler

..Das illustrierte Buchbinderbuch" (4:s pain.
Bauerin toimittamana 1902).]

Kirjapainotaito I. typografia. A.
Historia. Jo 581 j. Kr. kerrotaan Kiinassa
leikatun puulaattoihin lukumerkkejä ja 10:nnellä
vuosis. painettiin tämän menetelmän avulla
muutamia kiinalaisia teoksia. Kerrotaanpa erään
kiin. sepän keksineen irtonaiset kirjasimetkin,
mutta taito edelleen kehittymättä joutui aivan
unohduksiin. Palattiin takaisin puutauluihin ja
vasta uudella ajalla Kiina Euroopasta sai
kirjapainotaidon. — Kirjapainotaidon edeltäjänä
Euroopassa on puupiirrospaino. 1400-luvun alussa
lisääntyi pelikorttien ja
pyhäinkuvien kysyntä melkoisesti, mikä taas aiheutti
käsinpiirustusta ja -maalausta nopeampain ja
huokeampain tekotapain käytäntöönottamisen.
Kuvat leikattiin puuhun ja näistä kohokuvista
otettiin sitten paperille jäljennöksiä mielin
määrin. Aluksi tyydyttiin vain kuviin, mutta pian
liitettiin pyhimystenkuviin selityksiä (vrt. B i b
lia pauperum) ja vihdoin leikattiin
puu-laattaan pelkkä teksti. Puulaattojen avulla
monistettiin aluksi koulukirjoja, eritoten kaikissa
keskiajan kouluissa käytettyjä latinan kielioppeja,
do naatteja (ks. Don a tus). Näitä
kiinteillä puulaatoilla painettuja kirjoja sanotaan
blokki-kirjoiksi (ks. t.). Vanhin
puupiirros-kirja. jossa on painovuosi, on v:lta 1423. Vielä
kirjapainotaidon keksimisen jälkeenkin monistet
tiin kirjoja kiinteillä puulaatoilla. Kun Iso viha
oli hävittänyt Suomen kirjapainot, leikkasi
Viipurin kirjapainon entinen johtaja Daniel
Medelplan Pälkäneellä 1719 aapiskirjan (..Lasten
paras tavara eli ABC kirja, joca on suuren
tar-pen tähden leicattu Puuhun ja Pälkänen
seura-cunnan toimituxen kautta Prändetty")
puulaattoihin.

Kirjapainotaidon keksijä on saks. Johann
Gensfleiseh 1. Gutenberg, joka Strassburgissa
oleskellessaan ryhtyi kokeilemaan irtonaisilla
painokirjasimilla. Uusi taito tuli käytännön
palvelukseen Mainzissa, jonne Gutenberg siirtyi
Strassburgista. Keksinnön lopullista
valmistumisvuotta ei varmuudella voida määrätä. V. 1.418
painettu kalenteri on Gutenbergin ensimäisiä
töitä, joten tämä tai sen edellinen vuosi
todennäköisesti on keksinnön ensimäinen.

Kulutettuaan kokeiluihinsa kaiken
omaisuutensa Gutenberg 1450 Mainzissa solmisi
liike-kumppanuuden rikkaan, mutta ahneen kultasepän
Johann Fustin kanssa, joka lainasi hänelle
800 floriinia. Keksintö parani nopeasti.
Ensi-mäiset painetut kirjat olivat pieniä
painotuotteita. Kirjasimet kaiverrettiin ensin, mutta pian
tämä suuritöinen menetelmä hylättiin ja
ryhdyttiin valmistamaan kirjasimet valamalla.
Parannetun menetelmän ensimäinen tuote on
latinai-nen n. s. ,.42-rivinen Raamattu" (.,Biblia latina
vulgata"), joka lähes kahden vuoden työn jälkeen
valmistui 1453 painettuna paperille ja
pergamentille. Alkukirjaimet olivat, kuten yleensä
kirjapainotaidon esikoistöissä, jäljestäpäin käsin
piirretyt ja maalatut. Tätä todellakin kaunista
painotuotetta on jäljellä n. 38 à 40 kappaletta
(arvo n. 150.000 mk. kpl.). Kirjasinten
valannan paransi Gutenbergin ja Fustin apulainen ja
myöhemmin viimemainitun vävy Peter
Schöffer (Scheffer). Hän löi te räsl ei m asim i 1 li kir-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:36 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/4/0517.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free