Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kirjapainotaito
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
965
Kirjapainotaito
971
hiiisestä kirjojen kysynnästä huolimatta kotoiset
kirjapainot eivät kyenneet tyydyttämään tarvetta,
vaan pitkät ajat eteenkinpäin painettiin
suomalaisia virsikirjoja ja katekismuksia Tukholmassa.
Kokonaista viisikymmentä vuotta yliopiston
paino sai olla vailla heprealaisia kirjasimia.
Tukholman kanssa koetettiin kuitenkin ankarasti
kilpailla. Jo 1647 P. Wald painatti virsikirjan,
166S Gezeliuksen toimesta painettiin uusi
virsikirja ja 1685 ilmestyi ensimäinen omassa maassa
painettu Raamattu (Gezeliuksen painosta). Ison
vihan jälkeen Turussa oli kaksi kirjapainoa. V.
1742 Gezeliusteu omistajaa muuttanut kirjapaino
siirtyi aiuaiseksi Ruotsiin. Vv. 1755-60 oli
Merc-kellin kirjapainon faktorina Juhana Kristoffer
Frenckell, joka 1756 tuli kirjapainonsa
osakkaaksi, ja vihdoin se siirtyi kokonaan
Frenekell-suvulle, joka myös sai yliopiston privilegion.
V:een 1776 Frenckellin paino oli maassamme
ainoa. V. 1776 Vaasa saa oman kirjapainon
(Lon-dicerin). Vasta 1815 perustetaan maaliamme
kolmas kirjapaino, Viipuriin (Cedervallerin) ; 1 SIS
syntyi kaksi uutta painoa, Helsingin ensimäinen
(Simeliuksen), ja Turkuun Bibliaseuran paino,
jonka omistajana m. m. oli Gustaf Gabriel
Hällström. V. 1826 Oulu saa ensimäisen painonsa,
1827 Turun palon jälkeen suurin osa Frenckellin
(silloin jo Frenckell ja poika) painoa siirtyy
Helsinkiin; 1828 perustetaan Helsinkiin G. O.
Wa-seniuksen kirjapaino. Sitten tulee toista
kymmentä vuotta kestävä seisaus. 1840-luvulla
perustetaan taas uusia (Helsinkiin Suomalaisen
kirjallisuuden seuran paino 1849; Kuopioon 1843,
Mikkeliin ja Hämeenlinnaan 1846, Sortavalaan
(joksikin aikaa) 1S47. V. 1854 on jo
kaksikymmentä kirjapainoa, mutta sitten kehitys pysähtyy
melkein vuosikymmeneksi (Pori saa kuitenkin
ensimäisen painonsa tähän aikaan 1850); 1860 on
kirjapainojen luku vielä 20, mutta siitä taas
alkaa nopeampi kehitys. Ensimäisen kirjapainonsa
saa Tammisaari 1861; sen oli alkuaan K. A.
Gottlund perustanut Helsinkiin. Tammisaaresta se
siirtyi Jyväskylään 1863 palatakseen 1883
takaisin Helsinkiin Weilin & Göösin nimellä. Tampere
saa kirjapainon 1866. V. 1875 oli maassamme 29
kirjapainoa, 1879 38, 1889 80, 1891 91, joista 21
Helsingissä, 10 Turussa, 7 Viipurissa. Seuraavat
15 vuotta lisäävät lukua 19:llä, siis 1906 110,
joista Helsingissä 25, Tampereella 10, Turussa 9,
Viipurissa 5, Vaasassa ja Oulussa 4 j. n. e.; vain
Naantali ja Kaskinen olivat tällöin vailla
kirjapainoa; 1911 painojen luku jo on n. 140.
II. Muut maanosat. Japanissa painoivat
jesuiitat (Nagasakfssa) jo 16:nnella vuosis. K.
on nykyisin Japanissa varsin uudenaikaisella
kannalla; samoin myös I/itiassa. — Ameriikassa
k:a harjoitettiin ensin Meksikossa (1500-luvun
alussa). — Pohjois-Ameriikan Yhdysvalloissa
Massachusetts sai ensiksi kirjapainon, 1638. Uusi
taito levisi nopeasti Ameriikassa, jonka etevin
kirjanpainaja on Benj. Franklin. — Egyptiin
toivat kirjapainon Napoleonin retkikuntalaiset 1798.
Kap-maassa on painettu vista 1806. —
Austraa-lia sai ensimäisen kirjapainon 1795, joka
ammattimiesten puutteessa pitkät ajat oli
käyttämättä.
B. Kirjapainotaidon tekniikka.
Kirjasinten valaminen, joka aluksi oli hyvinkin
vaivaloinen tehtävä, suoritetaan nykyisin ko-
neilla ja se on kehittynyt varsinaisesta
kirjapainoteollisuudesta erillään olevaksi
teollisuudenhaaraksi. ks. Kirjasin. Varsinaiseen
kirja-painotoimeen kuuluu kaksi pääosaa: latominen
(painomerkkien järjestäminen sanoiksi ja
lauseiksi) ja painaminen (ladelmasta monistaminen).
Kirjasimet säilytetään erikoisissa, lokeroilla
varustetuissa laatikoissa, n. s. kasteissa, jotka
käytettäessä ovat vinossa asennossa
pulpetintapai-sella telineellä, regaalilla. Ladottava
käsikirjoitus kiinnitetään erikoisella pidikkeellä 1.
tenaa k kelillä kastiin. Latoja seisoo
työskennellessään kastin ääressä ja poimii oikealla
j kädellään tarvittavat kirjasimet vasemmassa
kädessä olevaan latomahakaan
(laatikontapai-nen, kaksi kiinteätä sivua, kolmas siirrettävä,
jonka avulla rivin laajuus määrätään). Kun
latomahaka on täynnä, siirretään ladotut
rivit latomalaivaan (reunoilla varustetulle
sinkkilevylle). Latomalaivaan nostetaan niin pai
jon rivejä kuin tarvitaan sivu n 1. koi u m n i n
muodostamiseen tai valmistetaan ladelma pitkiin
kaistoihin (niin aina sanomalehtityössä), jotka
sitten taitetaan 1. katkaistaan sivuihin
tai palstoihin. Ryhmitettyjä sivuja tai palstoja
sanotaan k e h i 1 ö k s i. Painamista varten sivut
(tai palstat) järjestetään niin, että ne arkille
painettuina voidaan taittaa numerojärjestyksessä
toisiaan seuraaviksi. Samalla on myös
katsottava, että sivujen reunat saavat oikean leveyden.
Tätä järjestelytyötä sanotaan ke liisteen
tekemiseksi. Sitä puoliskoa, jossa on arkin
ensimäinen sivu. sanotaan prima- ja sitä
puoliskoa, jossa on arkin toinen sivu, sanotaan
sekunda-kehilöksi (painaminen edellisellä on saksaksi
Schöndruck ja toisella Wiederdruck). Kehilöt
asetetaan takorautaisen kehyksen sisään, johonka
ne kiilasuluilla lujasti kiinnitetään. Tämän
jälkeen kehilö nostetaan painokoneeseen. —
Tavallisimmat kirjasinlajit ovat fraktuura (kehittynyt
vanhoista goottilaisista kirjaimista), antiikva
(latinaiset kirjaimet) ja kursiivi (vinosti
juoksevat kirjaimet). Kutakin kirjasinlajia on
olemassa erilaisia vivahduksia ja myöskin erilaisia
kirjaimen kokoja eli asteita, joiden suuruutta
sanotaan k e i 1 i k s i (lielmi-, nonpareille-, petit-,
bourgeois-, korpus-, cicero- y. m. kirjasimet, ks.
lähemmin Kirjasin). Kirjasimia sanotaan
myös kirjainkuvan vahvuuden mukaan laihoiksi,
lihaviksi tai puolilihaviksi. Latominen voidaan
nykyään suorittaa latomakoneilla, jotka sekä
latovat että valavat kirjasimet. Tietosanakirja on
ladottu linotyyppikoneella, joka latoo ja heti itse
toimivasti valaa kokonaisen rivin. ks. Latoma
kone.
Varmuudella ei tiedetä, mimmoinen Gutenbergin
painokone tarkalleen oli. Se oli nähtävästi
puusta samaten kuin myöhemmänkin ajan
koneet. Painamiseen käytetty voima saatiin
ruuvin avulla. Olennaisena uudistuksena on
pidettävä lordi Stanliopen rautaista painokonetta,
joka teki mahdolliseksi tasaisemman voiman
jakautumisen ja kokonaisten arkkien painamisen.
Aikaisimmat painokoneet olivat oikeastaan
puristimia; varsinaisen painokoneen historia
alkaa vasta 1S:nnelta vuosis., jolloin Fr. König
(s. 1775) Eislebenissä valmisti nopeasti ja
koneellisesti toimivan rautaisen painokoneen.
Painokoneita on nykyisin lukuisia eri malleja, mutta
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
