Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kirjasaatava ... - Kirjasto
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
975
Kirjasinmetalli—Kirjasto
Käsin valaja voi valmistaa n. 4,000
kirjasinta, mutta yksinkertaisella
kirjasinvalukoneella, jossa pumpulla puristetaan metalli
kaavaan, voidaan valmistaa 10.000-20,000 kirjasinta
päivässä. Nämä koneet olivat siinä suhteessa
puutteellisia, että, kun valaminen tapahtui niin
nopeasti, ilma ei ennättänyt tarkoin poistua
kaavasta, ja kirjasimiin muodostui onttoja, josta
syystä ne eivät olleet kyllin lujia ja painos tuli
epätasaista. Tämä vika on n. s.
„komplettivalu-koneissa" täydellisesti poistettu. Nämä koneet
ovat oikeastaan yhdyskoneita, sillä niissä
kirjasin ensin valetaan ja sitten se silitetään
sivuiltaan sekä katkotaan ja höylätään päistään. Viime
aikoina on kauppaan tullut englantilainen Wiekin
kirjasinvalukone, jonka sanotaan valmistavan
1,000 kirjasinta minuutissa, vrt.
Latomakone. L. n. d- G. A. A.
Kirjasinmetalli on metalliseos, josta
kirjapainossa käytettyjä kirjasimia valetaan. Seoksen
tulee olla tarpeeksi kovaa kulumista vastaan,
lujaa painamista vastaan ja valamisen takia
helposti sulavaa. Pääasiassa on kirjasinmetalli
lvijy-antimoni-tinaseos. Näistä antimoni tekee
seoksen kovaksi, mutta hauraaksi, lyijy
pehmeäksi ja tina helposti sulavaksi. Kovempiin ja
lujempiin seoksiin käytetään sitäpaitsi kuparia
ja rautaakin. Helpommin sulaviin käytetään
vis-muttia ja kadmiumia. Esimerkkeinä
kirjasin-metalliseosten kokoomuksesta mainittakoon
seuraavat prosenttimäärät:
lyijyä 60,j 61,s 70 55 55 82 75
antimonia 19,5 18,e 18 25 30 14,» 23
tinaa 19,i 20,» 10 20 15 3,» 2
kuparia 1,7 2
Erhartin kirjasinmetalli sisältää sinkkiä 89-93,
tinaa 9-6, lyijyä 2-4 ja kuparia 2-4
Kirjasinmetallia sulatettaessa huomataan tinan ja
antimonin hapettuvan suhteellisesti enemmän kuin
lyijyn. Levyt, joihinka kaiverretaan nuotteja,
valmistetaan seoksesta, jossa on 5-7,s osaa tinaa
ja 5-2,5 osaa antimonia. G. A. A.
Kirjaskorpioni (Clielifer cancroides), 3 mm
pitkä, kääpiöskorpioni-laji, joka asustaa kirjoissa,
kasvikokoelmissa y. m., pienimmistä hyönteisistä
eläen. Kuvaa ks. Hämähäkkieläimet,
kuv. 4. T. n. J-i.
Kirjasto, yksityinen tai yleinen kirja- (ja
käsikirjoitus-) kokoelma, sekä myös se paikka,
missä tällaista kokoelmaa säilytetään. K:t
edellyttävät jotenkin korkeata sivistysastetta, ne
ovat kaikkialla olleet versovan „kirjallisen"
sivistyksen luonnollisia ilmaisumuotoja ja
välttämättömiä seurauksia.
K:jen historia niin ollen ulottuu pitkälle
taaksepäin vanhimpaan aikaan. Vanhimmat k:t
tavataan Babyloniassa ja Assyriassa,
jossa papit temppeleihinsä ja kuninkaat
palat-seihinsa kokosivat ja kopioivat kirjallisia
tuotteita, erikokoisia, nuolenpääkirjoituksella
kirjoitettuja savitauluja, sisällykseltään pääasiallisesti
uskonnollista ja oikeudellista laatua —
jumalallisten ,,ilmoitusten" säilyttäminen ja asukasten
keskinäisten suhteiden järjestäminen kaiketi
lähinnä johtivat kirjoituksen keksintöön. Näissä
temppeli-k:issa ja „kuninkaallisissa arkistoissa",
joista vanhin tunnettu oli Nippurissa
Etelii-Babyloniasso 5o 3-.nnella vuosituhannella e. Kr.,
järjestettiin taulut yhtenäisiin sarjoihin, mikä
näkyy siitä, että kuhunkin tauluun on merkitty
sarjan nimi sekä ilmaistu, monesko
järjestyksessä kysymyksessä oleva taulu siinä sarjassa on.
Laajin k. oli Assurbanipalin k. Ninivessä, josta
noin 30,000 taulua on löydetty ja viety
Lontooseen. — Myös Egyptissä koottiin jo
vanhimpana aikana erisisältöiset papyruskääröt krihin
kirjanoppineiden luettaviksi ja tutkittaviksi.
Vanhimman tunnetun k:n Egyptissä perusti ku
ningas Osymandyas Memfikseen. Mainittakoon
myös 1887 Egyptistä Tell-el-Amarnan kylästä
löydetty Egyptin faaraoitten diplomaattinen nuo
lenpäinen kirjeenvaihto Vähän-Aasian ja Meso
potamian kuninkaitten ja pikkuruhtinaitten
kanssa (ks. A m a r n a) sekä äskettäin
Boghas-köin kylästä Vähässä-Aasiassa ilmoille kaivettu
heettiläisten (ks. t.) pääkaupungin kuninkaalli
nen arkisto, molemmat toisen vuosituhannen
keskipaikkeilta. — Kreikassa tapaamme
niinikään jo varhain k:ja. Ensimäisen julkisen k:n
perusti Ateenaan nähtävästi Peisistratos (521
e. Kr.). Myöhemmin oli myös yksityisillä
henkilöillä, kuten Euklideella, Euripideella y. m.,
laajahkoja k:ja. Kreikkalaisvallan hävitessä
hajosi k:jen sisällys ympäri maailman. Osa joutui
Aleksandriaan, jonne myös Pergamon k.
siirrettiin. Aleksandrian k:sta (ks. t.) tuli sittemmin
hellenistisen sivistyksen keskus. Osa
kreikkalaisten k:jen varoista vietiin Roomaan, jossa
yksityisillä henkilöillä, kuten Cicerolla, Sullalla,
Atticuksella y. m. oli omat yksityis-k:nsa.
Ensimäisen julkisen k:n, johon yleisölläkin oli pääsy,
perusti Roomaan Asinius Pollio (36 e. Kr.).
Rooman k:t kasvoivat pian suuriksi ja lukuisiksi;
4:nnellä vuosis. j. Kr. oli niitä 29. Myös
Konstantinopolin k. (paloi 491 j. Kr.) oli hyvin laaja.
— Keskiajalla oli k:ja pääasiallisesti
luostarien yhteydessä, joihin pieni osa hellenistisen
ajan rikkaista kirjavaroista tulipaloilta ja
hävityksiltä pelastui. Arabialaisvaltakunnassa sen
kukkeimmillaan ollessa oli melkein kaikissa
suurissa kaupungeissa, kuten Bagdadissa, Kairossa,
Aleksandriassa, edelleen useissa Espanjan
kaupungeissa, Cordovassa y. m. julkisia k:ja.
Rene-sanssin aikana Italiassa keskiajan lopulla elpyi
myös kirjastoharrastus, ja monet ruhtinaat,
yksityishenkilöt sekä siihen aikaan perustetut
yliopistot hankkivat itselleen k:ja. —
Kirjapainotaidon keksintö ja tavaton
leviäminen uudella ajalla aikaansai kirjasto-oloissa
täydellisen muutoksen. Kirjojen hankinta kävi
sanomattoman paljoa helpommaksi, kun sitä
ennen kukin kirja oli ollut käsin kopioitava.
Siten myös kirjojen hinnat tuntuvasti alenivat ja
tekivät niiden ostamisen vähävaraisemmillekin
mahdolliseksi. Useimmat nykyajan suurista k:ista
perustettiin 16:nnella ja 17:nnellä vuosis.,
jolloin uskonpuhdistuksen lakkauttamien luostarien
kirjavarat liitettiin kaupunki- ja yliopistojen
k:ihin. Mutta sodissa ja tulipaloissa hävisi moni
kukoistava k.; siten 30-vuotisen sodan aikana
meni tavaton määrä käsikirjoituksia hukkaan, ja
Napoleon I vei kaikkialta valloittamistaan maista
harvinaisuuksia Pariisiin, josta osa rauhanteon
jälkeen tosin palautettiin. Vielä viime
vuosikymmeninä on sattunut suuria
kirjasto-onnettomuuksia; niinpä paloi 1870 Strassburgin
arvokas k. poroksi, ja äskettäin on osa Washingtonin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
