- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
999-1000

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kirkastus ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

999

Kirkkohistoria

1000

sanssista (ks. t.i ja uskonpuhdistuksesta. Usein
mainitaan l:nen ruosis. apostolisen
aikakauden ja 19:s vuosis. uusimman ajan
kirkkohistorian nimellä. Erityisiksi tieteiksi
ovat eronneet dogmihistoria (ks. t.), patristiikka
(ks. t.), lähetyshistoria ja kirkkotieto eli kuvaus
nykyajan kirkollisista oloista. K:n lähteitä ovat:
1) perusasiakirjat, joihin kuuluvat
kirkolliskokousten ja valtiopäiväin päätökset, paavien
dekretaalit. bullat, kirjeet, uskontunnustukset,
jumaluusopilliset teokset. kirkkojärjestykset,
käsikirjat sekä yleensä kaikki asiakirjat, jotka
itse muodostavat osan k:aa; 2) olojen ja
tapausten varsinaiset esitykset, kuten legendat,
kronikat, annaalit; 3) muistomerkit, kuten
rakennukset, haudat, patsaat y. m.

Vanhin kirkkohistorioitsija, jonka teoksia on
säilynyt meidän aikaamme asti, on Palestiinan
Cæsarean piispa Eusebius (ks. t.), joka
kirjoitti n. v:n 325 vaiheilla. Häntä seurasivat
kreikkalaiset historioitsijat Sokrates, S o z
o-menos, Theodoretos, Philostorgios,
Theodoros ja Evagrios. Ensimäinen
itsenäinen latinankielinen kirkkohistorioitsija oli
gallialainen presbyteeri Sulpicius Severus.
Cassiodoruksen ..Historia tripartita" oli
kirkkohistoriallisen tiedon tärkeimpänä lähteenä
keskiajalle, sillä keskiajan omat tuotteet eivät
useimmiten ole luotettavia. Keskiajan parhaat
teokset k:n alalla käsittelevät jonkun yksityisen
kansan oloja, kuten Gregorius
Toursilai-sen frankkilaisten k. (v:een 591), B e d a n
.-.uglo-saksilais-k. (v:een 731) ja Adam
Bremeniläisen esitys Hampurin arkkipiispojen
historiasta v:een 1076, joka on tärkeä pohjoismaiden
vanhimmalle k:lle. Kriitillisempi tutkimus »lkoi
uskonpuhdistuksen aikakaudella. Matthias
F 1 a c i u s julkaisi yhdessä eräiden toisten
oppineiden kanssa 13 folionidettä käsittävän jätti lii
is-teoksen ..Eeelesiastica historia congesta in urbe
Magdeburgiea" I. ..Magdeburgin centuriat"
(1559-74), jonka tarkoitus oli osoittaa
uskonpuhdistuksen historiallinen oikeutus katolisessa kirkossa
läpi vuosisatojen jatkuneen turmeluksen perästä.
Vastapainoksi C. Baronius julkaisi „Annales
eeclesiastieæ" nimisen katolisen kirkon
puolustuksen (1588-1607, 12 osaa), käyttäen hyväkseen
Vatikaanin arkiston rikkaita aarteita.
Lahkojen kannalta, virallisille kirkoille vihamielisessä
hengessä kirjoitti G. Arnold k:n
(„Unpar-teiische Kirchen- nud Ketzer-Historie", 1699-1700,

4 osaa). Tieteellisessä perinpohjaisuudessa olivat
1600-luvun ranskalaiset katoliset k:n-tutkijat
muita etevämmät; tutkimusmenetelmän
kehittäjänä saavutti kuuluisuutta M a b i 1 1 o n,
kriitillisinä lähdejulkaisijoina Montfaucon, R u
i-nart y. m., varsinaisena k:n esittäjänä S. L e
Nain deTillemont (..Mémoires pour servir
à 1’histoire ecclesiastique des six premiers siècles",
1693-1712, 16 nid.). — Uudempi, periaatteellisesti
puolueeton tieteellinen k:n-tutkimus alkaa
valistusajalta; sen tienraivaaja oli J. L. von M o
s-h e i m, joka oli etevä sekä lähteiden käyttäjänä
että esittäjänä (,,Institutionum historiæ
eeclesiastieæ libri IV", 1755). Hänen jälkiään seuraten
julkaisi J. M. Schröckh todellisen
jättiläisteok-sen „Christliche Kirchengeschichte" (45 nid-,
1768-1813). Ratsionalistisen suunnan edustajat

5 e m 1 e r, Planck, Henke ja Spittler koettivat

esittää k:aa ..pragmaattisesti", s. o. selittämällä
tapauksien syitä ja toimivien henkilöiden
tarkoituksia; mutta kun tämä suunta ei tajunnut
k:ssa vaikuttavia uskonnollisia voimia,
selitettiin kaikki satunnaisista ja ulkonaisista
seikoista. 19 :s vuosis. syvensi tutkimusta eri
tavoin. Harrasmielinen A. Neander asetti
etualaan uskonnollisen tunne-elämän ja kirkon
suurten persoonallisuuksien kuvaamisen; hänen
hengenheimolaisiaan ovat K. R. Hagenbach ja
Ph. Schaff. Kriitillisen tarkan L. G ies el erin
teoksella „Lehrbuch der Kirchengeschichte" (3
nid., 1824-53) on pysyvä arvonsa huolellisena
lähdeotteiden kokoelmana. Karl von II a s e n
muotokauniin ja hauskan esityksen
(„Vorlesun-gen". 5 nid. 1885-92) erikoisansio on terävä
henkilökuvaus ja taide- sekä kirjallisuuskehityksen
huomioon ottaminen. Enemmän kuin yksikään
näistä on tutkimukseen kiihottavasti vaikuttanut
F r. Chr. B a u r, ..Tiibingin koulun" perustaja
(ks. Dogmihistoria), joka varsinkin
alku-kristillisyyttä käsitellen koetti saada näkyviin
k:ssa tapahtuneen kehityksen sisäistä
lainmukaisuutta (..Geschichte der christi. Kirche", 5 nid..
1853-63). Baurin mullistavat väitteet ja
tavattoman runsaat uudet Iähdelöydöt ovat synnyttäneet
vanhan kirkon historian alalla erinomaista
vilkkautta; tutkijoista mainittakoon saksalaiset
C. Weizsäcker, A. Hilgenfeld. Th. Z a h u, A.
Harnack, Fr. Loofs, N. Bonwetsch, E. von
Dobschütz, F. X. Funk ja A. Ehrhard,
ranskalaiset L. Du cli es n e ja P. Batiffol,
englantilaiset J. B. Lightfoot, E. Hatch, n. M.
Gvvat-kin, W. M. Ramsay, A. Robinson, Rend=>ll
Harris v. m. Viime aikoina on käyty tätä
aikakautta valaisemaan vertailevan uskontotieteen
avulla. — Keskiajan k:n tuntemista ovat, siihen
likeiseen yhteyteen nähden, missä kirkko silloin
oli muun julkisen elämän kanssa, yleisen
historian tutkijat suuresti edistäneet. K:n
eritvis-tutkijoina mainittakoon H. Reuter ja hänen
etevät oppilaansa A. n a u c k ja K. M ii 11 e r
sekä katoliset tutkijat n. Denifle ja Fr. Ehrle
Saksassa, ranskalainen protestantti Paul Sabatier
ja ameriikkal. H. Ch. Lea. Uskonpuhdistuksen
historia on sekin, varsinkin Lutherin muistovuodcsta
1S83 lähtien, ollut erinomaisen vilkkaan huomion
esineenä, ennen kaikkea Saksassa. Vastakohta
protestanttisen ja katolisen tutkimuksen välillä
on tällä alalla jyrkempi kuin muualla.
Protestanteista ovat huomattavimpia J. Kostiin,
Th. K o 1 d e, G. Kawerau, Th. Brieger, G.
Buch-wald, katolisista J. J a n s s e n, L. Pastor, n.
Gri-sar, N. Paulus. Myöhempi aika ei ole vielä
samassa määrässä tullut tutkimuksen esineeksi;
tältä alalta mainittakoon kuitenkin nimet A.
Ritsehl, Fr. Nippold ja E. Tröltsch. — Enimmin
käytetyt yleisen kirkkohistorian käsikirjat ovat
saksalaisten J. n. Kurtzin (14:s painos 1906),
W. Möllerin (uudet painokset H. v. Schubertin
ja G. Kmveraun toimittamia), Karl Miillerin
(1892-1902), G. Krugerin (1909-11), K. Heussin
(2 pain. 1911), tanskalaisen Fr. Nielsenin
(1902-10; ilm. myös suomeksi) ja ruotsalaisten
C. A. Corneliuksen (1S89-91! ja Hj. Holmquistin
(1908-10). nämä kaikki protestanttien
kirjoittamia; katoliselta taholta F. X. Funkin (7:s pain.
1907) ja A. Knöpflerin (5:s pain. 1910)
käsikirjat. Hauska yleistajuinen esitys on C. Fr.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:00 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/4/0534.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free