- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
1001-1002

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kirkkohistoriallinen seura ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

Kirkkohistoriallinen seura—Kirkkokuri

1002

Lundini» ..Kyrkohistoria för hemmet"
(1896-1910). K:n yleiskulkua esittävät henkevästi
R. Sohni („Kirchengeschichte im Grundriss", 16:s
pain. 1909) ja H. v. Schubert („Grundzüge der
Kirchengeschichte", 4:s pain. 1909).

Ruotsissa ja Suomessa on kotimaisen
k:n tutkiminen ollut likeisessä yhteydessä oman
maan yleisen historiantutkimuksen kanssa.
Tieteellisen luonteen se saa 1700-luvulla, Suomessa
etenkin n. G. Porthanin kautta, jonka etevin
oppilas oli Jaakko Tengström. Myöhemmistä
tutkijoista ja asiakirjanjulkaisijoista mainittakoon
M. Akiander, K. G. Leinberg, Ad. Neovius, H.
Ril-bergh. Ruotsin uudemman k :n-tutkimuksen
tienraivaaja oli H. Reuterdahl; sittemmin ovat tällä
alalla työskennelleet L. A. Anjou, H. Lundström
y. m. Tieteellisiä seuroja k:n tutkimusta varten
on meillä Suo m en
kirkkohistoriallinen seura (per. 1887). Ruotsissa
Kirkkohistoriallinen vhdistvs (per. 1899).

J. O. tf A. J. P-ä.

Kirkkohistoriallinen seura ks. Suomen
kirkkohistoriallinen seura.

Kirkkoisät (fiatres ecclesiastici), vanhassa
kirkossa aluksi kaikki piispat, sittemmin sellaiset
kirkonopettajat, joiden vaikutus kirkon opin tai
elämän kehitykseen on ollut erikoisesti
huomattava. Myöhemmin tämä nimitys on rajoitettu
vain muutamiin kirkon hyväksymiin vanhan ajan
kirkon opettajiin. Roomalais-katolinen kirkko
asettaa kirkkoisälle seuraavat vaatimukset: a)
muinaisuuteen kuuluva, b) puhdas oppi, c) pyhä
elämä, d) kirkon hyväksyminen. Viimeisenä
kirkkoisänä pidetään tavallisesti länsimailla:
Gregorius Suurta (k. 604) ja itämailla: Johannes
Damaskolaista (k. 754). Kirkkoisien oppi kuuluu
siihen kirkolliseen periutätietoon, jonka
katolinen kirkko asettaa arvoltaan miltei Raamatun
rinnalle. — Kirkkoisistä erotetaan usein
apostoliset isät, joilla tarkoitetaan apostolien
välittömiä oppilaita. Enimmin käytetty
kirkkoisien teosten kokoelma on Mignen Patrologia.
Uusia kriitillisiä painoksia julkaisevat: Wienin
tiedeakatemia latinalaisista ja Berliinin
tiedeakatemia kreikkalaisista kirkkoisistä. Oppia
kirkkoisien julkaisemasta kirjallisuudesta nimitetään
patristiikaksi (ks. t.). [Bardenliewer,
,.Pat-rologie" (3:s pain. 1910).] E. K-a.

Kirkkojärjestys, evankeliseen tunnustukseen
kuuluvan kirkkokunnan oloja järjestävä laki.
Kuu uskonpuhdistuksen aikana vanha
kirkollisten lakien säätämisjärjestys lakkasi, niin
evankeliset ruhtinaat julkaisivat heidän käsiinsä
joutuneen kirkollisen vallan nojalla säännöksiä,
osaksi kirkon opin (credenda), osaksi sen
jumalanpalveluksen, hallinnon, kurin, koululaitoksen
y. m. (agenda) järjestämiseksi alueillaan. Siten
tuli evankelisen kirkon lainsäädäntöön mitä
kirjavin moninaisuus. Huomattavimmat Ruotsi-Suomen
kirkkojärjestykset ovat Vesterisin ordinantia
v:lta 1527, Laurentius Petriu (ks. t.) toimittama
kirkkojärjestys v:lta 1571 sekä Juhana III:n
Nova ordinantia ecclesiastica v:lta 1575.
[Seh-ling, ..Die evangelischen Kirchenordnungen des
16. Jahrhuuderts" (1902 ja seur.).] A. J. P-ä.

Kirkkokaari, Ruotsin vanhoissa
maakunta-laeissa, paitsi Gotlanninlaissa, oleva osasto (vrt.
Kaari), joka sisälsi kotimaisten lainsäätäjäin
hyväksymän ja maallisten tuomioistuinten nou-

dattaman kirkko-oikeuden: kirkolliset
tuomioistuimet sovelluttivat sitäpaitsi kanonista oikeutta,
johon kirkkokaaretkin pääasiallisesti nojautuivat.
Tunnetuimmaksi tuli Uplanninlain kirkkokaari,
syystä että molempain yleisten maalakien
jäädessä, kirkonmiesten ja maallikkojen välisten
riitaisuuksien vuoksi, ilman kirkkokaarta tämä
kaari ennen pitkää tuli yleisesti käytäntöön.
Uskonpuhdistuksen jälkeen järjesteltiiu
muuttuneita kirkollisia oloja 1571 v:n
kirkkojärjestyksessä ja sittemmin 1686 v:n tunnetussa
kirkkolaissa, mutta vasta 1734 v:n laki riisti
Uplanninlain kirkkokaarelta kokonaan oikeuslähteen mer
kityksen. K. K-a.

Kirkkokunta, erikcisen tunnustuksen ja
kirkkojärjestyksen kautta muista erotettu
kirkollinen yhteiskunta, varsinkin siellä, missä kuten
Ameriikassa, tällaisten yhteiskuntien
(denomi-natsionien) luku on suuri. — Nykyisessä
kirkkolaissa on sillä ulkouaisella alueella, jolla paikal
lisseurakunta asuu, nimenä k. erotukseksi
maallisesta kunnasta (Kirkkolain 7 §).

E. K-a.

Kirkkokuri, kirkon käyttämät keinot, joiden
tarkoituksena on saattaa sen jäsenet täyttämään
kirkolliset velvollisuutensa. Laveammassa merki
tyksessä k:iin voi lukea sielunhoidonkin (ks. t.).
mikäli elämässä ilmenneet viat ovat sen
aiheuttaneet; ahtaammassa merkityksessä se käsittää
ainoastaan sellaiset toimenpiteet, joilla on
rangaistuksen luonne. Katolisessa kirkossa kehittyi
vanhoista ajoista asti kirkkokurijärjestelnri,
johon ei sisältynyt ainoastaan katumusharjoitusten
määrääminen ja pannan käytäntö, vaan jolla oli
laajalle ulottuvan rikosoikeudellisen menettelyn
luonne. Sama järjestelmä säilyi kauan aikaa
useimmissa protestanttisissakin maissa, vaikka se
on ristiriidassa uskonpuhdistuksen periaatteiden
kanssa. Ruotsi-Suomessakin käytettiin, varsinkin
puhdasoppisuuden aikana, rangaistuksina
raha-sakkoja, vankeutta, raippoja. Pappeja ja muita
kirkollisia virkailijoita rangaistiin sitäpaitsi
viran riistämisellä joko ajaksi tai kokonaan.
Lisäksi valtio tuli pakkovallallaan kirkon avuksi.
Evankelisesta uskosta luopuminen toi mukanaan
omaisuuden menettämisen, maanpaon tai
suorastaan kuolemanrangaistuksen. Vasta
valistus-aika teki käänteen. Uskonnonvapauden
laajentamisen mukana ankarin menettelytapa lakkasi.
Syntyi vähitellen kaikkea kirkkokuria
vastustava yleinen mielipide, joka varsinkin
luterilaisissa maissa on sen paikoin kokonaan lopettanut
käytännöstä, vaikka lakimääräyksiä onkin vielä
olemassa. Mutta viime aikoina on taas eri tahoilla
ruvettu pyrkimään terveempiin oloihin.
Parannusta on odotettavissa toimenpiteistä sellaisista
kuin kastepakon, ehtoollispakon ja kirkollisen
vihkimyksen lopettamisesta sekä
maallikkoainek-sen tehokkaammasta osanotosta kirkolliseen
elämään. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon
kirkkolaki v:lta 1869 sisältää seuraavat
kirkko-kuriasteet: 1. kirkkoherran kahdenkesken antama
varoitus, 2. kirkkoherran kahden tai kolmen
vakavaksi kristityksi tunnetun henkilön läsnäollessa
antama varoitus, 3. kirkkoneuvoston antama
varoitus, 4. oikeuden riistäminen olla kummina,
valita jäseniä kirkkoneuvostoon, edusmiehiä
kir-’ kolliskokoukseen ja niiden valitsijamiehiä sekä
tulla itse valituksi mainittuihin toimiin. 5. oikeu-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:36 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/4/0535.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free