- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
1003-1004

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kirkkohistoriallinen seura ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1003

Kirkkokäsikirja—Kirkkomusiikki

1004

den riistäminen käydä Herran ehtoollisella. —
ks. Panna. ’ A. J. Pii.

Kirkkokäsikirja (agenda), kirja, joka
sisältää niin hyvin julkisen jumalanpalveluksen kuin
muiden kirkollisten toimitusten kaavat. Suomen
evankelis luterilaisen kirkon käytännössä olevan
käsikirjan on hyväksynyt v:n 18S6
kirkolliskokous. 5:nnessä kirkolliskokouksessa asetettu
komitea on julkaissut uuden k:n ehdotuksen 1911.

Kirkkolaki, valtion lainsäädäntövallan
hyväksymä kirkon oikeudellinen järjestys. Katolisen
kirkon yleinen kanoninen oikeus ei milloinkaan
päässyt yksinvaltiaaksi Ruotsin valtakunnassa,
vaan noudatettiin täällä kirkollisiin asioihin
nähden maakuntalakien kirkkokaaria.
Uskonpuhdistuksen jälkeen astuivat näiden sijalle papiston
ja kuninkaan yhteisvaikutuksesta syntyneet
kirkkojärjestykset (ks. t.), kunnes Kaarle XI 1686
omasta vallastaan julkaisi koko valtakuntaa
koskevan kirkkolain. Tämän sijaan astui Suomessa
1870 voimaan valtiopäiväin 1867 hyväksymä ja
keisarin 186S vahvistama kirkkolaki. vrt.
K i r k k o-o i k e u s. Kirkkolain säädännöstä ks.
Kirkolliskokous. [L.
Ingman,,.Kirkkolainsäädäntö Suomessa jälkeen 1870".] E. K-a.

Kirkkolaulu ks. Kirkkomusiikki.

Kirkkolauluykdistys. Saksan
evankelinen k. perustettiin 1883; siihen kuuluu yli
2.000 kuoroa. Sen äänenkannattajana on
,,Kor-respondenzhlatt des ev. Kirchengesangvereins"
(Leipzig). Ainakin joka kolmas vuosi se
toimeenpanee yleisiä kirkkolaulujuhlia. Yhdistys on
toiminut monipuolisesti kirkkomusiikin sekä
luk-kari-urkurikunnan kehittämiseksi. /. K.

Kirkkoleppälahti, kylä Ruskealan pitäjässä,
Jänisjärven länsirannalla, entisen L e p p ä I a
lidén kappelin (ks. t.) kirkon paikka; muinaista
lahjoitusmaa-aluetta, kuten saman järven
rannalla etelämpänä oleva Kontioleppälalitikin.

Kirkkolähetysseura ks. Englannin
kirkon lähetysseurat.

Kirkkomaansaari 1. K.-l u o t o, jonka nimenä
nykyään tav. on Suurluoto (S t o r s k ä r), on
n. 5 km Vaasan ulkopuolella olevan Rönnskärin
majakan pohjoispuolella kohoava, noin 1 km-.n
pituinen korkea kalliosaari, joka jo Kustaa Vaasan
aikoina tunnettiin kalastajain majailupaikkana.
Keskellä sitä kivistä hietaharjannetta, joka
kulkee saaren halki, on soikulainen, kivivallilla
aidattu hautausmaa, noin 28 m pitkä ja 12 m leveä.
Tarun mukaan vihki hautausmaan piispa Arvi
Kurki 1522 onnettomalla pakoretkellään.
Aitauksen eteläisen sisäänpääsypaikan edustalla on
sam-maltunut n. s. Jatulintarha eli Jumfurtanssi. ja
Kinskatanin niemekkeellä jäännöksiä entisten
suomalaisten kalastajain raunioittuneista
uunin-muotoisista leirisi joista. — 2. K. (K v r k
o-g&rdsön), Kirkkonummen pitäjässä,
Porkkalan sataman ulkopuolella on muinoin ollut
porkkalalaisten hautausmaa. Nykyään on
Venäjän sotalaivastolla K:n vierellä
torpedolalvn-asema. — 2. Kotkan Kuutsalon eteläpuolella n.
puolen peninkulman pituinen ja 21 m korkuinen
saari. J. E. K.

Kirkkomusiikki on luonnollinen ilmaus
jumalanpalvelukseen kokoontuneen seurakunnan
yhteisistä tunteista. Tämä seikka selittää
tärkeimmät k:n tyyliin ja historialliseen
kehitykseen kuuluvat ilmiöt. K. on n. s. itse-esitettävää

taidetta, jota kuuntelemassa ei varsinaisesti ole
muut, kuin ne, jotka sitä esittävätkin. Tästä
seikasta johtuu k:n perusmuodostusten eepillinen
laajuus ja yksinkertaisuus, joka tavallisen
konserttimusiikin rinnalla helposti saattaa tuntua
yksitoikkoiselta. Samasta syystä johtuu myösk:n
vaatima tyylin vakavuus ja hartaus sekä sen
melodiikassa yleensä noudatettava
samanmukai-nen lausunta. Historiallisessa kehityskulussansa
k. on tuottanut monenlaisia runsaita taiteellisia
muodostumia, vaikka sen toisaalta kyllä on
täytynyt kasvannaisiakin sietää ja taistella niiden
poistamiseksi. Se on lähtenyt kaikkein
alkeelli-simmista sävelaineksista, innostuttaen aikojen
kuluessa suurimpiakin mestareja mitä etevimpiin
teoksiin. — Kirkkomusiikin historiassa voidaan
erottaa seuraavat ajanjaksot:

1. Alkukristillinen aika (—400).
Veisataan resitatiivisia psalmeja, luultavasti
juutalaisten temppelilaulusta perityillä
sävel-kaavoilla (ks. Psalmilaulu), sovelluttaen
niitä alk. runomittaiseen, mutta kreikaksi ja
latinaksi suorasanaisesti käännettyyn Raamatun
tekstiin: laulun esitys käy enimmäkseen
vuoro-veisuun muodossa. Esilaulajat kehittävät laulun
melodiikkaa, kuvioimalla vapaasti taitonsa
mukaan sävelkaavojen yksinkertaista kulkua. V:n
300 vaiheilla leviää Antiokiasta käsin
toiseniaa-tuinen vuorottelu; veisaajat jakautuvat kahteen
kuoroon, joista toinen esittää psalmisäkeet
säe-parittain ja toinen liittää säeparien lomiin
ei;im-miten samasta psalmista valitun ponsilauseen
(antifonin), jonka melodinen kulku on
muodostunut psalmisävelkaavan pohjalla, mitä
kauniimmalla lausutuksella ilmentäen sanojen muodon ja
ajatuksen; rytmiltään antifonit jonkun verran
lähenevät säännöllistä runomuotoista laulua.
Samaan aikaan syntyy myös runomitallista
virsi-(eli hymni-) runoutta, jonka sävelmät ovat
melo-diikaltaan hyvinkin antifonien kaltaisia.
Rytmiin nähden ne ensi aluksi noudattavat tavujen
laajuussuhteita, antiikkisen laulurunouden
tapaan; mutta pian vaihtuu rytmillinen käsittely
yksistään sanakorkoon perustuvaksi.

2. Gregoriaaninen aika (vrt.
Gregoriaaninen laulu), 400-900. Edellisen
aikakauden kirkolliset laulut kootaan ja järjestetään
jumalanpalvelusten kehyksiin. Kaikki
edellämainitut. eri sävelmuodot saavat määrätyn sijansa ja
käytäntönsä. Resitatiivisia psalmeja antifoneineen
ja mitallisia hymnejä veisataan jokapäiväisinä
rukouslietkinä (horæ diurnæ), etenkin luostareissa,
joissa sellaisia pidetään monta kertaa
vuorokaudessa, päivin ja öin. Antifonien tapainen
yksinkertaisen kaunis melodiikka muodostuu niihin
sunnuntaimessun osiin, joiden sanat pysyvät
samoina läpi kirkkovuoden (ordinarium missæ):
Kyrie, Gloria, Credo, Sanctus, Agiius Hei ja
Benedieamus (siis samat kuin meilläkin vielä
nykyään). Esilaulajani taidokkaille
sooloesityksille jää tilaa messun vaihtelevissa graduaaleissa
epistolan ja evankeliumin välissä sekä liiliin
usein liittyvissä halleluja-lauluissa: lisäksi myös
keskiyön rukoushetkien vuoroveisuissa. Muut
kirkkovuoden aikojen mukaan vaihtelevat messun
osat (proprium de tempore): Introitus,
Offertorium ja Cominunio (alkujaan psalmeja
antifonei-neen, joita veisataan papiston astuessa sakastista
alttarille, ehtoollisaineita tuotaessa määräpaikat-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:36 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/4/0536.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free