- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
1005-1006

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kirkkomusiikki ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1005

Kirkkomusiikki

1001)

lee n ju ehtoollisia jaettaessa) lyhenevät
tekstiltään ja kehittyvät sävelkulultaan taidokkaaksi
välimuodoksi yksinkertaisen seurakuntalaulun ja
ylen korusävelisten sooloesitysten välille.
Jumalau-palvelukseen kuuluvien laulujen kokonaisuus
muodostuu täten vaihtelevaksi ja sopusuhtaiseksi
sarjaksi. Rooman kuuluisa kirkkolaulukoulu (schola
cantorum) toimii kirkkolaulun kehittäjänä ja
virittäjänä Länsimailla: kristinuskon
levittämisessäkin on kirkkolaululla suuri merkityksensä ja
se saa uusia tyyssijoja kaukana Brittein-saarilla,
ja Sveitsin alppien suojissa (St. Gallenin
luostarissa).

3. Uusien y r i 11 e i d e n aika 900-1300.
Uudet alppientakaiset kansat eivät saa
gregoriaanisen laulun hienostunutta koloratuurirytmiikkaa
sulatetuksi luonteeseensa, ehkä eivät
taidoltaan-kaan siilien pysty. Uusiin yritteisiin antavat
aihetta u r u t. joita jo S uineita vuosis. asti on
käytetty luostareissa laulunopetuksen apuneuvona ja
vähitellen kirkoissakin yksiäänisesti laulua
säestämään. 9: unen vuosis. lopulla aletaan
juhlalli-^inipien laulujen kaunistukseksi uruilla soittaa
matalampaa säestävää ääntä (organum), kun
veisuu on kyllin varma sitä sietämään. Korkeista
miesäänistä (altus) saadaan heleä säestävä
lauluääni varsinaisen messusävelmän (tenor,
cantus firrnus) yläpuolelle; 2-3-ääninen laulu
kehittyy kömpelöistä alkeistansa (Déchant,
Faux-bourdon) vähitellen sointuvampiin
sommittelui-liin. Samalla ajalla yksiääninen melodinenkin
säveltyyli saa uusia tuoreita aineksia Itämailta
saapuvien virikkeiden kautta. Messun
soolo-koloratuureihin sepitetään uusia alkeellisiin
runomuotoihin sovitettuja sanoja, jotka seuraavat
säveliä tavu tavulta. Siten syntyy etenkin
juhlapäivinä käytettyjä ylimääräisiä kansanomaisia
virsiä, joiden yksinkertaiseen rytmiin liittyy
koloratuureista saatu rolikealiikkeinen
metodiikka. entisiä hymnejä verrattomasti runsaampi
ja kukkeampi (sequentiæ, ,.prosæ"). Ulkopuolella
kirkkoa nämät latiuaiset virret saavat
kansankielisenkin muodon, ituna vastaiseen
evankeliseen koraalilauluun.

4. Polyfonisen kuorolaulun aika
1300-1600. Jloniiiänisen sävellystekniikan
vakiintuessa ja kansanomaisen melodiikan kehittyessä
kukoistukseensa kohoaa joukosta
säveltäjiipersoo-nallisuuksia, jotka yhdistävät nämä ainekset
taiteelliseen kokonaisvaikutukseen, säveltäen
vapaasti uusia moniäänisiä sävellyksiä (ars nova
Firenzessä). Entisten gregoriaanisten
messusävelmien rytmiikka on sillävälin rappeutunut ja
lopulta jähmettynyt pitkäveteiseksi tasasäveliseksi
jonotukseksi (eantus planus). josta ei kellään ole
iloa. Sen raunioille rakentuu toisaalta yhä
ihanampia kuoroteoksia, ensin engl. ja alank..
sitten myös ransk., saks. ja it. mestarien säveltämiä,
saavuttaen huippunsa Lasson ja Palestrinan
tuotteissa. Toisaalta pääsee uskonpuhdistuksen kautta
kansankielinen mitallinen virsilaulu varsinaiseksi
jumalanpalveluksen osaksi ja saavuttaa siinä yhä
kasvavaa merkitystä astuen proprium de
tempore-messujen sijalle (aamuvirsi, evankeliumivirsi
saarnavirsi, ehtoollisvirretl. Ensi aluksi suodaan
riittävää sijaa myös kuorosävellyksille, jopa
osittain latinankielisillekin, ja koetetaan
säilyttää gregoriaanisten messujenkin
kansanomaisemmat ilmaisumuodot (etenkin ordinarium missæ),

sovelluttamalla ne kansankielisiin sanoihin
’Suomestakin on sellaisia löydetty). Ikivanha
psalmi-laulu tosin kuihtuu uusien virtausten tieltä;
ainoastaan anglikaaninen kirkko elvyttää sen koko
seurakunnan veisattavaksi. Muut reformeeratut
tyytyvät psalmien runollisiin mukailuihin, jotka
sävelletään sekä yksiäänisiksi virsiksi että
polyfonisiksi kuorolauluiksi (Goudimel).

5. Draamallisen musiikin aika
1600-1800. Oopperamusiikin voittokulku läpi Euroopan
vaikuttaa perinpohjaisen käänteen yleisessä
luu-siikkiaistissa. Objektiivisen, hartautta herättävän
kuorolaulun sijaan tulee etualalle subjektiivinen,
tunteita hivelevä soololaulu. K. joutuu osaltaan

i saman virtauksen pyörteisiin, jonka vaikutukset
’ ovat erittäin tuhoisat sen yleiselle tyylille.
Yk-i sityiskohtaisesti ne tosin aiheuttavat
arvokkaitakin uusia ilmauksia, etenkin 1600-luvulla,
jol-j loin edellisen aikakauden tyyli ei vielä ole
menettänyt kaikkea vaikutusvoimaansa. Useat
ihanimmat evankeliset koraalit (Criiger) ovat
peräisin siltä ajalta (samanlainen tyylien yhtymä
säilyy suomalaisen hengellisen kansanlaulun
melodisena pohjana vielä 18-19:nteen vuosis. saakka).
Urkumusiikki kohoaa kukoistukseensa,
saavuttaen huippunsa Bachin verrattomissa
koraalisovi-telmissa. Keskiaikaisista gregoriaani-tvy lisistä
hengellisistä näytelmistä kehittyy suurenmoisia
passio- ja oratorisävellyksiä; nämä tosin eivät
enää sovellu varsinaisen kirkkomusiikin
puitteisiin, vaan muuttuvat konserttiesityksiksi.
Erikoisen merkityksensä saavat Saksau
evankelisessa kirkkomusiikissa saarnaan liittyvät ja
kirkkovuoden tekstien mukaan vaihtelevat
kirkko-kantaatit: niissä ovat orkesterin säestämät
sooloja kuoro-osat täysin konserttimaisia ja
päätökseksi laulettava koraalikin on enimmiteu
tarkoitettu 4-äänisen kuoron esitettäväksi.
Seurakunnan 1-ääninen virrenveisuu kangistuu
„tasatahti-seksi" ja luonnottoman hitaaksi. Reformeeratulla
taholla aletaan kyllästyä sellaiseen veisaamiseen
ja korvata sitä kansanomaisen vilkkailla, mutta
pintapuolisen oopperamelodiikan turmelemilla
uusilla sävelmillä, jotka pian leviävät yksityisten
hartausseurojen kautta laajalti muuallekin.

6. Uudistus pyrintöjen aika 1S00-.
Edellisen ajan yleinen hengellinen
välinpitämättömyys on saattanut varsinaisen kirkkolaulun
häviön partaalle. Virsilaulu on kuihtunut,
kuorolaulu maallistunut. Mitä vielä on olemassa
arvokasta hengellistä säveltaidetta, se on saanut
sijansa konserteissa, ulkopuolella
jumalanpalvelusta. Silloin Ranskan vallankumous järkyttää
kristikunnan horrostilastaan. ja elpyvän elämän
voimasta viriävät pyhät säveletkin jälleen
unhostaan. ja uiiden mukana myös uusia säveliä,
uuden ajan omia. Katolilaiset perkaavat k:staan
pois oopperamusiikin kajahdukset, pyrkien
takaisin gregoriaanisen ja polyfonisen ajan
vakavuuteen ja virsilaulun yksinkertaisuuteen
(Cæci-lia-yhdistykset). Evankeliset elvyttävät
virsi-koraalinsa eloisiin rytmeihin, ammentaen uusia
aineksia myös hengellisistä kansansävelmistään
ja rikastuttaen liturgisia sävelmiään parhaalla
mitä gregoriaaniselta ja polyfoniselta ajalta
on tarjona (ks. Kirkkolauluyhdistys).
Psalmilaulukin pyrkii elinvoimaiseen kehitykseen
entisyytensä pohjalla. Itämaisten kirkkokuntain
vanhat siivelaarteet vedetään esille hämärine

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:36 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/4/0537.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free