- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
1007-1008

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kirkkomusiikki ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1007

Kirkkoneuvosto Kirkkoonottaminen

1008

nuottimerkkeineen. ja mikäli niitä aletaan saada
selville, kohtaa niistä sointuisia hartaita
sävelkulkuja. Kaikilla tahoilla perustetaan
vapaaehtoisia kirkkokuoroja sekä 1-äiinisen että
moniäänisen k:n elvyttämiseksi ja kehittämiseksi.
[P. Wagner, „Gregorianisehe Melodien"; R. von
Liliencrou, ..Liturgisch-musikalische Gesehiehte
der deutseh-evangelisehen Kirehenmusik [-1530-1700".]-] {+1530-
1700".]+} I. K.

Kirkkoneuvosto (ruots. kyrkordd). K.
esiintyy ensikerran säädettynä piispa Gezeliuksen
kirkkojärjestyksessä 1673. V:n 1686 kirkkolaissa
ei kirkkoneuvostoa tunneta ensinkään, mutta
papiston erioikeuksissa viita 1723 mainitaan
kuu-dennusmiehet = kirkkoneuvoston jäsenet
kirkkokurin valvojina seurakunnassa. Tarkoin
määrätyn tehtävän sai kirkkoneuvosto maassamme
vasta nykyisen kirkkolain kautta.
Kirkkoneuvoston asiana on pitää kristillistä siveyden hoitoa
ja kirkkokuria seurakunnissa; lähinnä valvoa
kirkon ja sen omaisuuden hoitoa; ottaa virkaan
ja virasta erottaa alemmat kirkon palvelijat;
saattaa täytäntöön kirkonkokouksen päätökset ja
valmistaa kirkonkokouksessa käsiteltäviä asioita.
— Kirkkoneuvoston puheenjohtajana on
kirkkoherra tahi muu pappi, jonka kirkkoherra siilien
määrää, jäseniä ovat seurakunnan muut
vakinaiset papit sekä vähintään kuusi kristillisestä
harrastuksesta tunnettua jäsentä.
Kirkkoneuvoston jäsenten on oltava esikuvana seurakunnassa
ja kunkin kohdastansa pidettävä hellää huolta
seurakuntalaisten elämästä siveellisessä suhteessa.
Se, joka kutsutaan kirkkoneuvoston eteen, on
velvollinen kutsua noudattamaan, muutoin on
kirkkoneuvostolla oikeus vaatia nimismiehen apua
hänen tuottamisekseen. Pöytäkirjan pitää se
kirkkoneuvoston jäsen, jonka kirkkoneuvosto
siihen valitsee, mutta kirkkoneuvoston
kirjeenvaihdon ja asiakirjat hoitaa kirkkoherra. E. K-a.

Kirkkonummi (ruots. Kyrkslätt). 1.
Kunta, Uudenmaan 1., Lohjan khlak.,
Kirkkonummen nimismiesp.; 355,! km!, josta viljeltyä
maata 7,822 ha (1901); 96.7»is manttaalia,
talon-savuja 219, torpansavuja 210, muita savuja 482
(1907); 7,002 as. (1909), joista 661 suomenk.
(1900), muut ruotsink.; 1,034 hevosta. 4,245 nautaa
il908). Kirkko */, km asemalta. Rautatieasemia:
Masaby, Kyrkslätt; pysäkkejä: Bobäck, Jorfvas,
Tolls ja Getberg. — Sivistyslaitoksia: 12 ruots.
kansakoulua (14 opett.) ja 1 suom.;
kotiseutuyhdistys. Kunnanlääkäri, kunnansairaala.
Teollisuuslaitoksia: Anttilan-, Kvarnbyn-, Aseman-,
Qvisin-, Riilahden- y. m. sahat. Puhelinasemia:
Masaby, Kirkkonummi. Hövrylaivaliike
Porkkalan, Långvikin, Torsvikin y. m. laivalaitureille.
Huvilaryhmiä Hvitträskin, Bobäckin, Masabyn,
kirkon, Strömsbyn ympärillä. — 2.
Seurakunta, Porvoon hiippak., Raaseporin it.
ro-vastik.; 1300-luvulla itsenäinen khrakunta. Kirkko
rak. harmaasta kivestä 1300-luvulla. [J. E.
Rosberg ja Uno A. Fleege. ..Kyrkslätt socken, dess
natur, utveckling och historia".] J. E. R.

Kirkko-oikeus lat. jus ecclesiasticum). Kun
kirkko on inhimillinen yhteiskunta, tarvitsee se
elintoiminnoilleen tunnustettua järjestystä, jota
tavallisesti nimitetään k:ksi. Sikäli kuin
oikeudella tarkoitetaan pakkovallan avulla
toteutettavaa järjestystä, ei oikeastaan voida
kirkko-oikeudesta puhua, koska kirkko on yhteisö, jouka jä-

senten tulisi toimia rakkauden vaikuttimesta
(R. Solim). Yleisen inhimillisen heikkouden
tähden on kirkkoyhteiskunnassa kuitenkin aina
jäseniä, jotka eivät kirkon järjestystä noudata, ja
näitä vastaan täytyy kirkon käyttää
jonkinlaista siveellistä painostusta (kirkkokuri). Kirkon
suhteet valtioon vaativat myöskin oikeudellista
järjestämistä. Kirkko-oikeus jakaantuu sentähden

1) sisälliseen kirkko-oikeuteen, joka
järjestää kirkon jäsenten keskinäiset suhteet sekä
määrää millä tavalla kirkon tarkoitukset ovat
toteutettavat ja sen olemassaolo taattava, sekä

2) ulkonaiseen kirkk o-o i k e u t e e n, joka
järjestää kirkon suhteen valtioon.

Kirkon suhde valtioon voi järjestyä useammalla
tavalla. 1. Kirkko ja valtio saattavat
olennaisesti yhdistyä, esim. a. siten että yleiskirkko
käsittää useampia valtioita ja vaatii jumalalliseen
alkuperäänsä vedoten valtaa niiden ylitse, kuten
katolinen kirkko keskiajalla ja vieläkin
periaatteessa (teokratia), tai b. siten että yksityinen
valtio yhtyy määrättyyn kirkkokuntaan ja antaa
täydet kansalaisoikeudet ainoastaan niille, jotka
tähän kirkkokuntaan kuuluvat (valtiokirkko).
Esim. Ruotsin kirkko suuruudenaikana. 2. Valtio
katsoo historiallisten olojen vaatimuksesta, että
joku erikoinen kirkkokunta erityisesti edistää
sen tarkoituksia ja antaa tälle senvuoksi
etuoikeutetun aseman, kumminkaan kieltämättä
kansalaisoikeuksia muiden kirkkokuntain
jäseniltä (kansankirkko). Esim. evankelis-luterilainen
kirkko Suomessa. 3. Kirkon ja valtion ero. Valtio
pitää kirkkoa vapaana yhdistyksenä, joka on
yleisen valtiollisen yhdistyslain alainen. Esim.
nykyinen Ranska ja Ameriikan Yhdysvallat. —
Viime aikoina on Saksassa taisteltu
kirkko-oikeuden oikeutuksesta, jonka Solim kieltää, Kahl
y. m. myöntävät. [Sohm, „Kirchenrecht" I (1892);
Kahl, „Kirchenrecht und Kirehenpolitik" 1(1894);
Schaumann, „Handbok i Finlands kyrkorätt" I
(1854); Gummerus ja Johansson, „Kirkko ja
valtio" (1906) ; Ingman, „Suomen
kirkkolainsäädäntö v:n 1870 jälkeen" (1911).] E. K-a.

Kirkkoonottaminen. Kun vaimo on
synnyttänyt lapsen, tulee papin voimassaolevan kirkkolain
mukaan (§§ 78 ja 79) pitää rukous ja kiitos
hänen puolestansa, joko vaimon käydessä ensi
kerta;. kirkossa tai kotona. Toimituksen alkuperä en
Vanhassa testamentissa, jossa säädetään, että
naisen, joka on synnyttänyt lapsen, pitää
määrätty aika pysyä kotona, jonka jälkeen hänen on
uhrattava puhdistusuhri, ennenkuin pääsee
pyhäkköön (3 Moos. 12). Tämä säädös perustuu
siihen yleiseen katsantotapaan, että kaikki, mikä
kuuluu sukupuolielämään, on saastuttavaa. Tämän
käsityksen on Jeesus hyljännyt opettaessaan, että
ainoastaan synti saastuttaa ihmisen (Mark. 7).
Siitä huolimatta säilyi vanhatest. katsantotapa
kirkossa. Kirkko-isien mielipiteen mukaan
naisen tulee synnytettyään lapsen pysyä kuusi
viikkoa kotona ja sen jälkeen mennä kirkkoon. Tämä
tuli sitten yleiseksi tavaksi, vaikkakin aikaa
jonkun verran lyhennettiin. Vielä käsikirjassa v:lta
1529 säädettiin, että vaimolla
kirkkoonottotilai-suudessa tuli olla kynttilä kädessä ja uhri (raha),
joka annettiin papille. Nykyisessä kirkkolaissa
ei kirkkoonottamisen laiminlyömisestä ole
mitään rangaistusta määrätty, eikä sen
suorittamista myöskään merkitä kirjoihin. E. K-a.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:36 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/4/0538.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free