- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
1009-1010

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kirkko-ordinantsia ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1009

Kirkko-ordinantsia ks.
Kirkkojärjestys.

Kirkkopitäjä ks. Pitäjä ja
Kirkkoherrakunta.

Kirkkopolitiikka, valtion lainsäädännössä
noudattama menettely kirkkoa kohtaan tahi myös
kirkon lainsäädännöllinen suhtautuminen
valtioon. vrt. K i r k k o-o ikeus, Kirkkolaki
ja K i r k o 1 1 i s k o k o u s. E. K-a.

Kirkkopyhä ks. Kirkolliset juhlat.

Kirkkoraati ks. Kirkkoneuvosto.

Kirkkorauha ks. Edsöre.

Kirkkoreduktsioni (ks. Reduktsioni)
tarkoittaa sellaisten tilojen ja verojen takaisin
palauttamista kruunulle, jotka lääuityksen kautta
tai muulla tavalla oli luovutettu hengelliselle
rälssille. Tavallisesti yleiset reduktsionit, jotka
etupäässä tarkoittivat maallista rälssiä, myöskin
koskivat kirkkoa niinkuin: kuningas Maunu
Eerikinpojan reduktsioni, n. 1350; kuningatar
Margareetan reduktsioni, päätetty Nyköpingin
herrainpäivillä 1390 ja toimeenpantu Suomessa
1400-luvun alussa, sekä kuningas Kaarle
Knuutin-pojan reduktsioni 1453-54, joka kuitenkin
oikeastaan tarkoitti vain läänitysten suhteen
tapahtuneiden vääryyksien oikaisemista.

Erityisen merkityksen saavutti Kustaa Vaasan
Vesterisin resessin johdosta 1527 toimittama suuri
k. Se koski kaikkia kirkolle ja kirkollisille
laitoksille lahjoitettuja tiloja yleensä, sillä
lisiimää-riiyksellä, että myöskin aateli saisi periä takaisin
kaikki ne tilat, joita se Kaarle Knuutinpojan
reduktsionin ajasta asti oli kirkolle luovuttanut,
kuitenkin lunastusta vastaan siinä tapauksessa,
että tilat olivat panttina tai myymisen kautta
kirkolle joutuneet. Ensin kuningas menetteli
jotenkin varovasti, ottaen haltuunsa vain
piispojen linnat, esim. Kuusiston linnan Suomessa, ja
luostarien tilukset, mutta jättäen muun
toimeenpanon siksi, kunnes asianomaiset kirkolliset
virkailijat, jotka nauttivat läänitysten tuloja
palkkanaan, olivat kuolleet. V. 1539 palautettiin
kruunulle myöskin osa kirkkojen kymmenyksistä,
ja myöhemmin kävi reduktsionin toimeenpano
yhä ankarammaksi. Eikä lopuksi säästetty edes
kirkkojen irtainta omaisuutta. Apuverojen
nimellä ryöstettiin kirkoilta niiden kellot ja hopeat,
jotka kaikki kuljetettiin kuninkaan rahapajaan
Tukholmassa. Pohjanmaalla kuitenkin
seurakuntalaiset 1532 lunastivat kellonsa 605 markalla.
V. 1536 vietiin Suomen kirkoista yli 1,500
raha-markkaa sekä 487 punnittua hopeamarkkaa,
kirkoista saatuja hopea-astioita, joita Torsten
Sal-moninpoika (Ram) erityisenä kuninkaan
veronkantajana oli kokoonliaalinut. Täten paljastettiin
Suomen kirkot jotenkin täydellisesti niistä
kalleuksista. joilla yksityisten harras mieli
katolisuuden ajalla oli niitä koristanut. Samalla
jatkettiin yhä varsinaista k:ia tilojen
peruuttamisella. Yksin Turun kaupungissa tuomiokirkon
alttareilta ja muilta hengellisiltä laitoksilta
peruutetut kaupungintalot tuottivat kruunulle
melkoisia summia vuotuisena vuokrana tai voittona,
niitä myytäessä. Myöskin maaseudulla kruunu
nyt peruutti kilvan aatelisten herrojen kanssa
kirkon ja luostarien tiluksia, ja reduktsioni muut
tui usein, varsinkin viimemainittujen puolelta,
suoranaiseksi ryöstöksi, jota vastaan kuninkaan
itse vihdoin täytyi ankaruudella nousta kirkkoa

1010

puolustamaan. Jopa paikka paikoin
talonpojatkin lakkasivat kymmenyksiänsä maksamasta.
Koko valtakunnassa kruunulle palautettujen
tilojen luku nousi 13,738 :aan, joista Suomessa 600,
ja se lisäys, joka kruunun tuloihin tämän kautta
saavutettiin, on laskettu tekevän 240,000
raha-markkaa, joka meidän rahassa ja nykyisiin
hintoihin nähden nousisi ehkä päälle 4 miljoonan
markan. [Hans Forssell, „Sveriges inre [-historia".]-] {+histo-
ria".]+} J. W. R.

Kirkkoslaavi ks. M u i n a i s s 1 a a v i 1 a i n e n
kirkkokieli.

Kirkkosävellajit, keskiajan
roomalais-katoli-sen kirkkolaulun sävellajit, joista uuden ajan
alussa nykyiset duuri- ja mollisävellajimme ovat
johtuneet. K:n erikoisomituisuudet ovat
todennäköisesti peräisin ikivanhasta taidekäytännöstii.
Muinaiskreikkalaisen ja bysanttilaisen
säveltaiteen välityksellä lienevät sellaiset piirteet
periytyneet k:eihin, kuten näiden kreikankielisistä
nimityksistä voidaan päättää. Tässä suhteessa on
kuitenkin vielä paljon selvittämätöntä. Eri
aikakausina käytetyt nimityksetkin ovat keskenään
ristiriitaiset. Alkuaan k:eja osoitettiin
kreikankielisillä järjestysnumeroilla: protos
(l:nen),deu-teros (2:nen), tritos (3:s) ja tetartos (4. s).
9 :nnellä vuosis. tulivat länsimailla käytäntöön
niiden nykyiset nimet: doorilainen,
fryygialai-nen, lyydialainen ja miksolyydialainen.
Keskiaikaisen teorian mukaan oli kustakin k:sta 2
muunnosta, „autenttinen" ja „plagaalinen".
Pla-gaalisilla oli samat nimitykset kuin vastaavilla
autenttisilla, paitsi että alkuun liitettiin sana
„hypo"- (= alla), siis „hypodoorilainen" j. n. e.
Sävelmäin päätössävel (finalis) oli yhteinen
autenttisilla ja vastaavilla plagaalisilla. Ne
erosivat toisistaan vain siinä, että sävelmäin
melodinen kulku autenttisissa liikkui pääasiallisesti
päätössävelen ja sen oktaavin välisellä alalla,
mutta plagaalisissa päätössävelen molemmin
puolin. Samanlainen melodisen ulottuvaisuuden
eroavaisuus on tärkeänä aineksena tavallisissa
duuri-ja mollisävelmissäkin (vrt. koraaleja: „Jumala
ompi linnamme", autenttinen, ja „Täliti
taiva-hinen kerran", plagaalinen, tahi „Jeesus, -lon’
autuuteni", autenttinen, „Jeesus, kruunun’,
kunniani", plagaalinen). Sävelmäin ..autenttinen"
tahi „plagaalinen" sävelkulku on siis aivan
luonnollista melodiikan vaihtelua saman sävellajin
puitteissa, ja sävellajien senmukainen jako on
vallan aiheetonta. K:n pohjaksi oletetut
asteikot kuvasivat etupäässä tätä sävelmien
melodista liikkumisalaa. Autenttisten k:n
asteikot merkittiin sävelmäin päiitössävelestii alkaen
sen oktaaviin, mutta vastaavien plagaalisten
kvarttia matalammalle, niin että päätössävel
jäi asteikon keskelle. Plagaaliset ,.asteikot" ovat
siis keinotekoista laatua eivätkä ilmennä
sävellajien tonaalisia suhteita. Mutta autenttisetkin
asteikot ovat omiaan tuottamaan epäselvyyttä.
Näennäisesti ne ovat kylläkin johdonmukaisia.
Ne sisältävät koko- ja puoliasteita sellaisessa
keskinäisessä järjestyksessä, että jos ne merkitään
ilman etumerkintöä, niin ne joutuvat kukin
alkamaan eri kohdaltansa nykyistä c-duuri-asteikkoa:
l:nen k., doorilainen:

aut.

ahcdefgahcd
P1»K

Kirkko-ordinantsia — Kirkkosävellajit

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:36 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/4/0539.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free