Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kirkko-ordinantsia ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1011
Kirkkotaipale—Kirkkotalli
1012
2:neil k.. fryygialainen:
aut.
hcdefgahcde
püF
3:s k.. lyydialainen:
aut.
cdefgahcdef
plag.
4:s k., miksolyydialainen:
aut.
defgahcdefg
|.lag.
Sävelmien varsinaista sävelkorkeutta nämä
asteikot eivät osoittaneet, sillä laulussa niitä oli
helppo siirtää sille alalle, mikä kulloinkin oli
äänille mukavin. Asteikkojen tarkoituksena oli
vain osoittaa koko- ja ’/»"askelten määräpaikat
sävelkulussa. Mutta siinäkään suhteessa ne eivät
anna luotettavaa kuvaa sävelmäin laadusta. S’llä
vanhastaan pidettiin h-säveltä sellaisena, jota sopi
vaihtaa b:ksi tarpeen tullen, vaikkei sitä
asteikossa siksi osoitettukaan. Asteikon oivaltamiseksi
olisi siis selviteltävä, onko h vai b sen
varsinainen sävel ja kumpi esiintyy tilapäisenä
muunnoksena. Edellämainittujen teoreettisten asteikkojen
mukaan tulisi aina h olemaan varsinaisena ia h
muunnos-sävelenä; mutta senaikuisten sävelmien
laatu osoittaa enimmissä tapauksissa
päinvastaista (kuten yleinen nykyinenkin melodinen
käytäntö). Mutta milloin b on varsinaisena sävelenä,
on asteikko käsitettävä f-duurin (ja d-mollin)
pohjalla eikä c-duurin. Muunnoksen alainen aste
(b-li) on silloin duurin 4:s eli mollin 6:s, joiden
tilapäinen korotus on nykyäänkin mitä
tavallisimpia ilmiöitä. Jos se muinoin tuli kysymykseen
jonkun verran useammin, niin johtuu siitä
sävellajiin vain jotain yksityiskohtaista vivahdetta,
ilman olennaista muutosta. — Toinen seikka, joka
tuottaa selvitystä k:n tonaaliseen laatuun, on
keskiaikaisen teorian esitys sävelmien
,,keski-sävelestä" (ks. Dominantti) sekä sävelmien
vertaileminen niihin psalmiresitatiiveihin, joista
k:n melodinen runko on peräisin. Kaiken
tämän perustalla saadaan johtopäätökseksi
seuraavanlainen selvitys k:n tonaalisuudesta:
1 a. Doorilainen a u t e n 11 i n e n = (d-)
molli, perussävel päätössävelenä, 6:s aste usein
korotettuna.
1 b. Doorilainen plagaalinen=’g-)
molli, dominantti päätössävelenä. 6:s aste usein
korotettuna (joskus = 1 a).
2 a. Fryygialainen autenttinen =
(a-) molli, dominantti päätössävelenä, 6:s aste
korottamatta (joskus = 2 b),
2 b. Fryygialainen plagaalinen =
(d-) molli, teräsävel (2:nen aste) päätössävelenä,
6:s aste usein korotettuna.
3 a. Lyydialainen a u t e n 11 i n e n = (f-)
duuri, perussävel päätössävelenä, 4:s aste usein
korotettuna.
3 b. Lyydialainen plagaalinen =
(f-) - duuri, perussävel päätössävelenä, 4:s a*te
korottamatta.
4 a. Miksolyydialainen
autenttinen = (c-) duuri, dominantti päätössävelenä, 4:s
aste korottamatta.
4 b. Miksolyydialainen plagaali-
u e n = (f-) duuri, teräsävel (2:nen aste)
päätössävelenä, 4:s aste usein korotettuna.
K:n erikoisuudet eivät ole itsessään niinkään
oudoksuttavia. Sävelkulun päättyminen asteikon
2:sella tahi 5:nnellä asteella on kaikkina aikoina
ollut mitä tavallisin ilmiö sävelmäin sisäisissä
säepäätöksissä; sellaisten päätöksien
käyttäminen sävelmäin lopussa tuottaa vain sen
lisävivahteen. että kuulija jää ikäänkuin odottamaan
esityksen jatkumista. Sellainen vaikutelma sovcl
tui erinomaisesti ilmentämään keskiajan
mystillistä uskonnollisuutta; sitäpaitsi kirkkolaulut
todella muodostivat vain osia jumalanpalveluksen
jatkuvasta sarjasta. Samanlaisia tavallisesta
eroavia päätöksiä tavataan myös monenlaisissa
kansansävelmissä (esim. suomalaisissakin). K:n
teoriassa on aiheutunut paljon epäselvyyttä siitä,
ettei tähän saakka ole tarkoin määritelty eikä
toisistaan eritelty sävelmäin päätöksiä 2:sella ja
ö:nnellii asteella. Teoreettinen selvittämättömvys
on taas ollut suurena syynä k:n syrjäyttämiseen
käytännöstä, kun johdonmukaista teoreettista
pohjaa vaativa moniääninen musiikki kohosi etualalle.
16:nnen vuosis. teoreetikot lisäsivät k:n lukuun
tavallisen mollin ja duurin (n. s. „aiolisen" ja
..joonisen" sävellajin) plagaalisine
vaihtomuotoi-neen; sen jälkeen ovat k. yhä enemmän
näihin sulautuneet. Evankelisissa koraaleissa
säilyi niille tosin jonkun verran tyyssijaa; niissä
ilmenevät k:n melodiset omituisuudet
aiheuttivat erikoisia menettelytapoja myös
moniäänisessä soinnutustyylissä, osaksi oikeutettuja ja
vaikuttavia, osaksi väärinkäsitykseen perustuvia.
Oltuaan 18:nnen vuosis. keskivaiheilta saakka
miltei muinaismuistojen asemassa, k. ovat viime
aikoina uudelleen herättäneet suurempaa
mielenkiintoa. ja moniaalla toivotaan niistä tehokasta
virikettä säveltaiteellisen tyylin vastaiseen
uudistumiseen. /. K.
Kirkkotaipale 1. K i r k o n t a i p a 1 e. suluton
kanava Someenjärven ja Yöveden välillä
Ristiinan pitäjässä, Mikkelin-Lappeenrannan
laivaväylällä, n. 2 km eteläänp. Varkaantaipaleen
kanavalta. L. B-ncn.
Kirkkotalli. Ruotsissa sekä Länsi-Suomessa
ja Pohjanmaalla on talonpojilla, jotka asuivat
etäällä kirkoilta, ollut tapana pitää näiden
vierellä pieniä, hirsistä salvettuja talleja 1. majoja.
Ne olivat enimmäkseen ilman akkunoita sekä
toisinaan jaetut kahteen eri osastoon, toinen
hevosia, toinen ihmisiä varten. Paikoitellen
rakennus oli kaksinkertainen, alakerrassa talli.
Kirkkotalleja Kukkulan maalaiskunnassa.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
