- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
1015-1016

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kirkkoteltta ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1015

Kirkkovaltio

1016

asettua Roomaan 1420. Samaten kuin hänen
onnistui tehdä loppu skismasta samaten hän
myös uudisti paavien maallisen herruuden.
Senkin jälkeen tosin näiden valta heidän omassa
alueessaan oli horjuvalla kannalla: Martinus Y:n
seuraajan. Eugenius IV:n (1431-47) karkoittivat
roomalaiset kaupungista 1434: paavi pääsi
kuitenkin voitolle ja palasi 1443. Sixtus TV ja
irstas Aleksanteri VI (1492-1503) harjoittivat
suuressa määrin n. s. nepotismia (ks. t.): he
lahjoittivat K:n alueita sekä rikkauksia
sukulaisilleen. Niinpä Aleksanterin poika Cesare
Borgia yhdisti useita Keski-Italian alueita
Romag-nan herttuakunnaksi: tämän kuitenkin voimakas
paavi Julius II (1503-13) jälleen palautti IC:lle.
Hän valloitti myös Bolognan, yhdisti K :oon
Mode-nan, Reggion, Parman ja Piacenzan (nämä neljä
aluetta menetettiin kuitenkin pian) sekä riisti
Ranskan liitossa Venetsialta m. m. Ravennan.
Senjälkeen hän puuhasi Italian vapauttamista
ranskalaisista. Mutta seur. paavit eivät voineet
ylläpitää tätä mahtiasemaa, Habsburg-suvun ja
Ranskan kilpaillessa Italian yliherruudesta.
Frans I pakotti Leo X:n (1513-21), Kaarle V
Klemens VII:n (1523-34) epäedullisiin
rauhan-tekoihin. Jälkimäisen hallitessa keisarilliset
joukot ryöstivät Rooman 1527. ■— Seuraavana.
Espanjan yliherruuden aikana paaveille ei jäänyt
suurtakaan itsenäisyyttä ja vaikutusvaltaa; K.
sai kuitenkin nauttia rauhaa ja muutamat
paavit laajensivat jälleen sen rajoja, niinpä
Klemens VIII anasti Ferraran 1598, Urbanus VIII
Urbinon 1631. — Rauhan aikana maanviljelys,
teollisuus ja kauppa elpyivät K:ssa. Rooma oli
aikoinaan renesanssi-sivistyksen pesäpaikkana.
Vars. Julius II ja Leo X edistivät
suurenmoisella tavalla taiteita. Sixtus V (1585-90) hävitti
rosvoilemisen ja pani toimeen parannuksia
hallinnossa. Urbanus VIII (1623-44) koetti
kolmikymmenvuotisen sodan aikana turhaan
vypaut-tautua Habsburg-suvun ylivallasta. — Paavien
tuloja enennettiin harjoittamalla virkojen
myyntiä; sen ohessa veroja yhä lisättiin. Siitä
huolimatta täytyi ottaa lainoja, suuria varoja kun
näet kulutettiin julkisiin rakennuksiin, ylelliseen
hovielämään tai ulkopolitiikkaan. Turmiollinen
oli yhä edelleen nepotismi; paavien avulla
mahtaviksi päässeet nepootti-suvut (Farnese,
Aldo-brandini, Borghese y. m.) riistivät itselleen
rikkauksia ja kiistelivät keskenään. Vasta
Inno-eentius XI (1676-89) teki lopun nepotismista ja
koetti säästäväisyydellä parantaa raha-asioita. —
1700 luvulla, valistuksen aikakaudella,
paavi-kunnan valtiollinen merkitys yhä aleni, ja
naa-purirulitinaat ryhtyivät usein väkivaltaisuuksiin
K:ta vastaan. Vallankumouksen aikana Avignon
ja Venaissin yhdistettiin Ranskaan 1791, ja
Napoleon Bonaparte pakotti voitollisen sotaretkensä
jälkeen Pius VI:n (1775-99) luopumaan näistä
alueista sekä Bolognasta, Ferrarasta ja
Romag-nasta (Tolentinon rauhassa 1797). V. 1798
ranskalaiset hyökkäsivät K:oon sekä muuttivat sen
Rooman tasavallaksi; Pius VI vietiin vankina
Ranskaan, jossa hän kuoli. Ranskalaisten täytyi
kuitenkin seur. v. itoisen liittokunnan sodassa)
luopua Roomasta, joka jätettiin uudelle paaville
Pius Vilille (1800-23). Tämä teki Napoicouin
kanssa konkordaatin 1801, jossa hänelle
vahvistettiin K:n herruus. Mutta seur. aikoina Napo-

leon monesti riisti K.lta alueita, ja kuu paavi
kieltäytyi suostumasta uusiin myönnytyksiin,
anasti Napoleon 1808 koko K:n, josta
pohjoisosa yhdistettiin Italian kuningaskuntaan, muu
osa ynnä Rooma Ranskan keisarikuntaan (1809,:
maasta poistettiin silloin luostarit ja hallinto
järjestettiin Ranskan malliin. Pius VII vietiin
vuorostaan vangittuna Ranskaan ja luopui 1813
nimenomaan maallisesta vallastaan. Mutta jo
ennen ensimäistä Pariisin rauhaa hän sai palata
(1814) ja rauhanteossa sekä sittemmin Wienin
kongressissa uudistettiin K. pääasiassa entisine
rajoineen. Valtiosihteeri Consalvi’n avulla
paavi uudelleen järjesti K:n hallinnon. Muuten
paavien hallitus täysin liittyi vallitsevaan
taan-tumusjär jestelmään; kansallisia sekä
vapaus-pyrintöjä tukahutettiin ankarasti. Vars.
Grego-rius XVI (1831-46) hallitsi despoottiseni; kun
Romagnassa 1830-31 syntyi vapausliikkeitä,
kutsui G. avukseen Itävallan. Hänen kuoltuaan
valittiin paaviksi Pius IX (1846-78), joka alkoi
hallintonsa useilla vapaamielisillä parannuksilla,
joiden johdosta hän sai osakseen yleisen
kansansuosion. Antoipa hän helmikuun
vallankumouksen jälkeen 1S48 K:Ile perustuslain, jonka
mukaan se sai kaksikamarisen eduskunnan, ja lii
hctti joukkonsa auttamaan Lombardiaa
vapautumaan Itävallan herruudesta. Sardinian tappion
jälkeen hän kuitenkin luopui Italian yhteisestä
asiasta. Tämä herätti tyytymättömyyttä ja
Roomassa syttyi kapina; paavin täytyi paeta
kaupungista, jossa radikaalit Mazzini’n johdolla
pääsivät valtaan. V. 1849 kansalliskokous julisti
Rooman tasavallaksi. Mutta Pius IX turvautui
ulkovaltain suojelukseen, ja Ranskan presidentti
Napoleon lähetti hänen avukseen sotajoukon,
joka pakotti Garibaldis puolustaman Rooman
antautumaan sam. v. Pius IX, joka palasi
pääkaupunkiinsa. rankaisi ankarasti kapinallisia ja
hallitsi tästä lähin despoottisesti. Ranska piti
edelleen varusväen Roomassa.

Epäkansallisella taantumuspolitiikallaan paavi
joudutti K:n kukistusta. Itävallan kärsimän
tappion jälkeen 1859 noustiin Romagnassa
kapinaan paavin hallitusta vastaan ja Viktor
Enia-nuel kutsuttiin avuksi. Yleisellä
kansanäänestyksellä vahvistettiin tämän alueen
yhdistyminen Sardiniaan 1860. Valloitettuaan Napolin
Garibaldi uhkasi etelästä päin Roomaa ja
pohjoisesta Sardinian armeia hyökkäsi Markkeihin
ja Umbriaan ja voitti paavin joukot
Castelfi-dardon luona. Paaville jäi vain vars. K. (n. s.
Patrimonium Petri), jota ranskalaiset uojelivat.
Kansallinen puolue vaati kiivaasti Roomaa nyt
perustetun Italian kuningaskunnan
pääkaupungiksi. mutta Viktor Emanuelin täytyi taipua
Ranskan tahtoon ja estää Garibaldi’a omin päin
anastamasta K:ta 1S62. Kun hän 1867 uudestaan
hyökkäsi K:oon, voittivat hänet paavin joukot
ranskalaisten avulla Mentanan luona. Mutta kun
ranskalais-saksalaisen sodan sytyttyä Napoleon
kutsui sotaväkensä pois Roomasta ja paavi siten
menetti ainoan turvansa, kukistui K. pian. Kun
Pius IX jyrkästi kieltäytyi myönnytyksiä
tekemästä, valtasi Italian sotajoukko Rooman 20 p.
syysk. 1870. Yleisellä kansanäänestyksellä
vaadittiin yhdistymistä Italiaan, ja sen sääti
kuninkaan. julistus 6. p:ltä lokak. sam. v. K. oli
siten lakannut olemasta.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:36 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/4/0542.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free