- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
1025-1026

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kirroosi ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1025

Kirroosi

— Kirstu

1026

Tavallinen kirppu.
< muna, s toukka,
3 kotelo, 4
tuyslmuo-tuinen hyitnteinen.

alahuuli huuli rihmoilleen ja alaleuat kärsän
tapaan suojelevat. Viimemainitut veitsenteriin
muotoisia; niillä kirppu sahaa

haavan isäntiieliiimeensä,
josta se imee verta.
Muodonvaihdos täydellinen. Toukka
matomainen, nivelikäs, elää
likaisissa paikoissa. Kotelo
muistuttaa suuresti täysi-

muotoista eläintä. Eri
kirppulajeista mainittakoon:
tavallinen ihmisen kirppu
(l’ulex irritans), koiran
kirppu (Pulex serratineps),
mustan rotan kirppu (Pulex cheopis), joka usein
ihmistäkin ahdistaa ja on huomattu pahaksi
ruttotaudin levittäjäksi, tropiikkien kirppu
(Cern-topliyllus fasciatus), joka elää isolla rotalla,
mutta jiittiiä ihmisen rauhaan, hiekkakirppu
(ks. t.) (Sarcophylla penetrans). [Tascheniierg,
„Die Flöhe" (1880); Giebel, „Insecta epizoa"
(1874) ; Wahlgren, „Svenska Siphonaptera"
(1907).) V. S-s.

Kirroosi (kreik. lirro’s = kellahtava, kalpea),
muudan taudillinen muutos maksassa, jossa
sidekudoksen lisääntyessä tälle elimelle ominainen
n. s. parenkymikudos surkastuu, elimen käydessä
tämän vuoksi tavallistaan kovemmaksi.

(il. Ct-It.)

Kirs 1. girs (mon. kurQi), turkkilaisen
piasterin arabiankielinen nimitys. Arvo, yleensä
22,» p., vaihtelee paikkakunnittain; Egyptissä se
on n. 25 p. 100 k. = turk. punta = jyslik = Iira
turra = Iira osmanltje. K. T-t.

Kirschner [kirs-], A 1 o y s i a (L o 1 a) (s. 1854).
itSv. kirjailijatar, on salanimellä Ossip
Scliiiliin julkaissut suuren joukon romaaneja,
kuvaten etupäässä itävaltalaisia sotilas- ja
aatelispiirejä, sekä sitä kansainvälistä suuraa,
johon tutustui oleskellessaan Wienissä, Koomassa,
Pariisissa, Brysselissä ja Monte Carlossa.
Hänen teoksensa ovat kirjoitetut taitavaan ja
loisteliaaseen. mutta samalla hyvin maneeriinaiseen
tyyliin. K:n novelleista ja romaaneista
mainittakoon „Ehre" (1882), „Mal’ ocehio" (1884),
„Gloria victis" (1885), „Asbein" (1888), „Boris
Lensky" (edellisen jatko, 1889; kirjailijattaren
huomattavin teos), „Ein miides Ilerz" (1892),
„Finis Poloniæ" (1893), Gebroehene Fliigel"
(1894), „Maximum" (1896), „Vollmondzauber"
(•899), „Sla\vische Liebe" (1900), „Refugium
peccatorum" (1903). J. if-l.

Kirsi ks. Routa.

Kirsikka ks. Kirsikkapuu.

Kirsikkakoi ks. Argyresthia.

Kirsikkakumi ks. Kirsikkapuu.

Kirsikkapuu. Viljeltyjen k:iden villejä
kantamuotoja on kaksi: H a p n n-k. (Prunus cerasns)
ja 1 i n n u n-k. (P. aviumj. Edellinen on
jälkimäistä matalampi, pensas t. hento puu, joka
saa juurivesoja; lehdet matalasahaiset, kaljut,
niiden ruodit nystermiittömät, kukkia kantavassa
kiiii pi ii versossa muutamia lehtiä, hedelmä hapan.
Kotoisin Vähästä-Aasiasta, menestynyt meillä
Kuopiossa ja Vaasassa asti, mutta on yleisempi
vain Lottnais-Suoinen puutarhoissa. —
Jälkimäinen kasvaa paksurunkoiseksi, vaikka
matalahkoksi puuksi, ioka ei saa juurivesoja. Lehdet
isommat ja pitempiruotiset kuin edellisellä, alta
33. IV. Painettu =, 12.

harvakarvaiset, epätasaisesti syviisahaiset, ruotien
yläpinnassa kaksi nystermiiii, kukintoa kuntavat
käilpiöversot lehdettömät, hedelmä imelä. Kasvaa
villinä Etu-Aasiassa ja Keski-Euroopassa,
pohjoisessa Keski-Ruotsiin ja -Norjaan saakka, mutta
ei meillä. Viljellyt laadut eiviit yleensä ole
Suomessa menestyneet. — Kirsikoista valmistetaan
hilloa, likööriä, viinaa, viiniä, rungosta tihkuvaa
pihkaa saattaa kiiyttiiii arapikumin asemesta.
Suomessa viljellään miltei yksinomaan yleistä ha-’
panta k:ta (P. cerasus) 1. oikeastaan
kirsikka-pensasta. Viimeisinä vuosina on Kanadasta
hankittu eräs lupaava, noin 1 m:n korkuiseksi
kasvava käiipiökirsikkapensas (P. pumilu). Vleistä
hapanta k:ta voidaan meillä viljellä jotakuinkin
samoilla leveysasteilla kuin omenia, ainakin
paikoin Etelä-Pohjanmaalla saakka. Sopivien
\il-jelyslaatujen ja kokemuksien puutteessa on
kir-sikkaviljelys meillä vielä hyvin alkuasteella.
Kir-sikkapensaan hoito eroaa muiden hedelmäpuiden
hoidosta pääasiallisesti siinä, ettei oksia juuri
leikellä muuta kuin istuttaessa ja että on
kartettava typpirikasta lannoitusta. Kirsiklcnpensas
menestyy parhaiten hiekansekaisessa, mieluummin
kuivassa kuin kosteassa maassa. Taimet
istutetaan tavallisesti noin 5 m:n etäisyydelle
toisistaan. Useat laadut monistetaan juurivesoista,
toiset jalostamalla, tavallisesti 2-3 vuotisille
linnunkirsikkaptiun taimille. Yleisimpiä ovat
laadut: Kirkasmarja, Ost heimer ja
Ruskea brysseliläinen.

J. A. W. & Ii. IV. n.

Kirsikkaviini, kirsikkamarjan
sokeroimattomasta tai sokeroidusta mehusta käyttämällä
valmistettu hedelmäviinilaji (vrt.
Hedelmäviini). 1 dl:ssa sokeroitua kirsikkaviiniä on
ll,ii%, sokeroimattomassa 3,i«% alkoholia.

V. V.

Kirsimarjaeetteri, etikkahappoisen
etylieette-rin ja bentsoehappoetylieetterin sekoitus, jossa
ou vähän kloroformia, sokerileipomoissa ja
liköörin valmistuksessa käytetty esanssi.

Kirskulinnut (Strisores) muodostavat
jokseenkin epämääräisen ryhmän. Nimi ei ole
johdonmukainen, koska ääni on mitä erilaisin.
Laululintuja ne kuitenkaan eivät ole koskaan.
Yhteisiä tuntomerkkejä ovat heikot, pienet jalat,
etu-varpaat ovat usein välinahalla yhteenkasvaneet,
ja takavarvas kynsineen on pieni. Monella
heimolla voi takavarvas kääntyä eteenpäin, eniten
tervapääskyillä. Siivet ovat usein pitkät ja
suipot. — Oikeastaan luetaan kirskulintuihin
kuuluviksi ainoastaan keh riiiijät (Caprinmlgidie),
tervapääskyt (Cypsclidæ) ja kolibrit
(Trochilidce), mutta usein myöskin s i n i n ä r h i t
(Corncinidæ), kuningaskalastajat
(A!cc-dinidce), m e h i 1 ii i s s y ö j ii t (ilernpidæ) ja
harjalinnut (UpupidæJ. E. IV. S.

Kirstu,
ruumista i vaatearkku;

jälkimäinen,
joka
tavallisimmin pidetään
aitassa, on usein
koreilla
rautakiskoilla lujitettu ja
lukolla varustettu
(kuva 1, merkitty
I v: 11a 1808) ; siinä Kuva 1.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:36 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/4/0547.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free