- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
1029-1030

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kirveli ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1029

Kirveli—Kirvu

1030

Lehti kirput (Psyllidæ) ovat jokseenkin
lehtikirvojen kokoisia, tiiysikasvaneilla yksilöillä
on aina kaksi paria lälies samankokoisia
lasi-kirkkaita siipiä; takimmaisen jalkaparin
voimakkaan kehityksen vuoksi niillä on hyppykyky.
Toukat eroavat paljon täysikasvaneesta
hyönteisestä. Niillä on enemmän tai vähemmän litteä,
leveän-pitkulainen ruumis; vanhempina niillä
on ruumiin kyljissä lehtimiiiset, ulkonevat
siiven-aiheet. Eräiden lajien toukat ympäröivät itsensä
villa- tai vahamaisella peitteellä. Vahingollisista
lajeista mainittakoon o m e n a n 1 e h t i k i r p p u
(Psylla mali) ja päiirynänlehtikirput (Ps. pyri,
Ps. pyrisuga ja Ps. pyricola), jotka imevät
kyseessä olevien hedelmäpuiden lehtiä ja kasvaimia,
aiheuttaen näihin epämuodostuksia.

Kilpikirvojen (Coccidce), eri sukupuolet
ovat hyvin erilaisia. Koiraat pieniä, usein
ainoastaan ’/i mm:n pituisia, hentoja,
imukärsät-tömiä, siivet lasikirkkaita. Useiden lajien
koiraat vielä tuntemattomia. Naaraat aina
siivettömiä, toisinaan myös jalattomia ja
tuntosarvet-tornia, usein paksuja ja kömpelörakenteisia.
Muutamien lajien naaraiden ruumis enemmän tai
vähemmän täydellisesti valiantapaisen Villamaisen
hahtuvan peitossa, useimpain lajien naarailla
kuitenkin n. s. kilpi, jona saattaa olla naaraan oma
kuivunut ruumis tai on tämän erittämä.
Kilpi-kirxat elävät pääasiallisesti lämpimissä maissa,
missä oleskelevat puissa ja pensaissa tai
nahkea-lehtisillä yrteillä, toisinaan kuitenkin
ohutlehti-silläkin, ja kasvien juurilla. Ovat usein hyvin
vahingollisia. Meillä verrattain harvoja lajeja
vapaassa luonnossa. Ruukkukasveissa, palmuissa,
neriumeissa y. m. saattavat kilpikirvat usein olla
sangen haitallisia. Muutamat kilpikirvalajit ovat
hyödyllisiä sisältämänsä väriaineen tähden, esim.
kokenillikirva. vrt. Tuhohyönteiset.

E. R.

Kirveli, useampien sarjakukkaisten
(Umhnlli-feræ) nimitys. R y y t i-k. (Antliriscus cerefolium)
muistuttaa paljon tavallista koiranputkea, mutta
erotetaan helposti ryydinhaj listaan. Kokoisin
Etelä- ja Keski-Euroopasta, meillä vähin viljelty
lehtiensä vuoksi, joita käytetään keittojen
mausteena. — Mukula-k. (Chcerophyllum bulbosumj
tunnetaan nivelien alipuolelta turvonneesta
varrestaan; sitä viljellään mehevän juurensa vuoksi.
Myös villinä kasvavan Ch<erophyllum PrescotHin
juurta (Vienan Karjalan „kikitsan juurta")
kerätään Pohj.-Venäjällä syötäväksi. — Saksankin
(ilyrrliis dorata) viljelys on vähitellen jäänyt
unohduksiin. Se kasvaa meillä enimmäkseen
Etelä-Suomen vanhoissa puutarhoissa. J. A. VV.

Kirves, veisto- ja taistoase. Kaikki kansat
ovat esihistoriallisella ajallaan käyttäneet
kivikirveitä, joita, samoinkuin simptikankuorisia
(kuva 1), jotkut luonnonkansat vieläkin tekevät
kiinnittäen varren moninaisilla tavoin (sitomalla,
reikään, liiteosin). Tavallisesta rautakirveestä,
joka on varrenreiiillä varustettu, eroaa
pronssikauden keltti varsiputkellaan (kuva 2) tai
-ruodollaau. — Suomalaiset käyttivät
myöhemmällä rautakaudella kolmenlaisia kirveitä: k
a-peateriiisiä (kuvat 3, 5, 7, 8), piilu- (kuva
4) ja sotakirveitä (kuva G). Osain nimet:
a kanta 1. takka, b pohja, c
silmiin-pielus, d sapsa, e leuka, f palko, g
varsiputki. Kanta- 1.takkapohjaiset

kirveet (kuvat 3, 4) olivat käytännössä ennen ja
jälkeen v:n 600; silopohjaisistä olivat
vanhimmat lvhytpohjaiset (kuvat 5, 6), joita
seuraavat (v:n 1100 vaiheilla) kasvaneilla
silmänpiel uksilla varustetut (kuva 8);
keskiajan rajainen kirves oli
pitkäpohjai-nen (kuva 7); nykyajan veistokirves (kuva 9),
ITavunhakkuuseen käytetään pitkäteriiisiä ja
lyhytvartisia havu- 1. hakokirveitä.
[Appelgren, „Suomen kirveet pakanuuden aikana"
(Suomen museo 1897).] {7. T. S.

Kirvinen (Anthus), lintusuku västäräkkien
heimossa. Pieniä, kir javaselkäisiä lintuja. Pyrstö
lyhyempi kuin muiden västäräkkien,
pykälä-päinen. Ulkomuodoltaan ne muistuttavat
leivosia, näitä muistuttaa myös niiden tapa
laulaessaan kohota ilmaan ja samoin laskeutua alas.
Lajirikas suku, meillä 5 lajia, joista vain 2
yleistä. N i i t t y-k. (A. pratensis) on yleinen
koko maassa, Lapissa ehkä yleisin, Sisä-Suomessa
harvinaisin. Se tunnetaan takavarpaan pitkästä,
melkein suorasta kynnestä ja päältäpäin
ruskean-vihreästä yleisväristä. Toisella yleisellä lajilla
metsä-k:llä (A. trivialis) on takavarpaan kynsi
koukistunut, lyhyempi kuin itse varvas. Väri
päältäpäin ruskeanmusta, alta kellanvalkea, rinta
mustatäpläinen. Harvinaisia ovat Lapin
tuntureilla tavattava t u n t u r i-k. (A cervintis),
merensaaristossa siellä täällä pesivä luot o-k. f A.
obscurus) ja kerran satunnaisesti meillä tavattu
Etelä- ja Keski-Euroopassa asustava k a n g a s-k.
(.4. campeslris). — K:t asustavat enimmäkseen
avoimilla niittymailla, rakentavat pesänsä
maalian ja elävät hyönteisillä. Meillä kaikki ovat
muuttolintuja; talvehtivat Pohjois-Afrikassa. ks.
liitekuvaa Laululinnut. E. W. 8.

Kirvu (ruots. Kirvus). 1. Kunta. Vjipu-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:36 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/4/0549.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free